IRC-Galleria

Tahtoo takas paattiin.

Mä alan ihan koht itkee, ihan oikeesti.

Oon totaalisen peeaa. Näin paskaa tilannet ei taas oo ollu vähään aikaan. Johtuu pelkästään siis siitä, et tein alkuvuodest syyskuun loppuun asti paljon palkkaduunii, joten tulorajat on täynnä ja mun piti peruuttaa marraskuun opintotuki sen takii. Nyt teen edelleen duunia mut sellasta duunia mistä ei saa palkkaa vaan jotain vitun opintopisteitä, joita mä en voi syödä tai joilla maksaa vuokraa (tosin ei mul nyt viel NIIN huono tilanne oo ettenkö niit pystyis hoitamaan). Ja koska tekemist kuitenki koulun ja muiden kans on niin paljon ni en ehdi käydä Lintuparves töissä ku viikonloppuöitä.

Ja mulla OLIS rahaa, jos en olis täs viime aikoina reissannu ja nauttinu elämäst, ensin siel Hollannis ja nyt tää risteily. Eli oon 'ostanu' muistoja. Helvetin ihania muistoja, ja vielä ihanampia kokemuksia onneks kuitenki :) Olis sitä voinu käyttää rahansa huonomminki. Mut nyt vaan sieppaa ja kaikkein eniten vaan siks et haluisin ostaa kivoja joululahjoja. Sama se jos en pääse johonki parturiin, saa uusia piilareita, lämmint talvitakkii tai valokuvii kehitettyy. Tai jos syön nuudeleita loppukuun koska ne on hyviä. Mut ne joululahjat!

Lisäks hajoon siihen ihan vitusti et koska mulla on niin monta juttuu meneillään ni en enää muista tapaamisii, päivämäärii, tehtävii, mitään..
Jostain pitäs nyt ottaa pois, mut mistä? Nuorisotiimi, no way, se on mulle tärkee ja opettaa ihan homona. Koulu? No way, mä aion valmistuu joskus. Bosnia, no WAY, siit en luovu. Valoaurinko... se olis kai ainoo. Mut voiks siit enää lähtee ku on alottanu? Tosin eihän mulla siellä mitään sellasta oo kesken et mikään kaatuis jos sanon et sori mut haluisin joskus olla himassa sillee et katon vaikka vaan telkkarii tai luen, käyn ehkä jonkun frendin kans joskus kahvil enkä aina vaan sano et mul on tää viikko aika täynnä. Tänään en nyt enää tee muuta ku mee suihkuun ja siivoo huoneeni. Huomen kouluun.

Liian vähän tunteja ja niin helvetisti juttuja joita mä haluisin ehtii tehdä tai ihmisiä joita nähdä. Mut tää kaikki johtuu tasan musta itestäni, ei kukaan oo mun käskeny tehdä mitään, mennä mihinkään, käyttää rahaa mihinkään. Joten enkä ala itkee, miks mä alkaisin.. Ihan kiukulla teen sit vaan ja toivon et saan edes jouluna olla rauhas eikä joku vitun älykääpiö keksi nakittaa mulle siihenki jotain typerää postitusta, tilitystä, dokumentointii tai muuta persettä.

No hei dippadai, nyt loppu valitus :)

On vaan vähän blue olo, syytän siitä ryyppäämisenjälkeisiä ja sitä etten voi olla Helsingis nyt vaikka NIIIIN haluisin. Siel olis yks peikkopoika jonka kans olo ei varmasti olis sininen... *huoh*

Välillä tää on niin tätä, mut huomen on ihan varmast parempi päivä.
Meen fiilistelee niit laivakuvii ja Herbie Hancockin Stitched uppii.
*HUOH*

Aivan tajuton porauslautta :D
Vähänkö oli hauskaa/kivaa/juopunutta/ihanaa/kuumaa/sekopäistä/täydellistä (lukuunottamatta siis tätä helvetin keinumista joka jatkuu vieläki ja sitä hirveetä oloo jota joutu kestää eilen Tukholman kenkäkaupois ja tänää siel jossain missä mä sit koko päivän olinki... Tapaninjoku... ranta? vainio? I don't know)

Jotai kuvii.

Kaunis päivä tänään..

Siis jos ei noi kissat koht lopeta tota tappelua ja ton vitun kanaviillokin raiskaamist ni mä tuun hulluks.

Yritin soittaa Siljalle ja ensin piti painaa noin kolmeetoista eri numeroo "jos haluatte palvelun suomeksi" ja "jos varaatte ryhmämatkan alle 50 hlölle ilman kokoustiloja" ja "jos olette siellä asiakaspalvelussa ihan talikko perseessä ja kondomi päässä" ja painelin ja painelin vaan kuullakseni että "our phoneservice is closed".

KIITOS.

Katoin Lilja 4-everin.

Murrrr....
Puhuttiin Ninan kans vähän ihmisten (lue: miesten!) seksiperversioista.
Miten voi olla, että sukupuolta, joka on jokasen naurettavan, säälittävän halunsa edessä täysin heikko, voidaan silti pitää vahvempana?

Joo, halut ne on hiirelläkin, kyllä tässä seksiä tarvii itse kukin.
MUTTA nainen, joka haluu panna 10-vuotiasta aasialaispoikaa pitää halunsa omanaan ja kestää sen, toisin ku mies, joka hankkii sen pennun, on se sitte tyttö tai poika, lapsi kuitenki, sänkyynsä vaikka väkisin, rahalla, vallalla ja halulla, koska ei omaa sen vertaa vittu itsekuria että pystyis voittamaan yhden typerän, sairaan halun...
Saatanan lapsellisia kaikki miehet, tai ylipäätänsä vaan kaikki, jotka tuhoo jotain, repii rikki vaan saadakseen oman halunsa tyydytettyä, itsekkäästi ja niin sikamaisesti että mä raivostun jo ajatuksesta. Kaikki pedofiilit, eläimiinsekaantujat, huorissakävijät, KAIKKI pitäs perseraiskata, kiduttaa ja polttaa hiljalleen kuoliaaks, muttei kuitenkaan tappaa koska kuolema olis liian helppo ratkasu.

Ja neki miehet jotka kuvittelee, oikeesti, siis tosissaan että ykskään niistä naisista, TYTÖISTÄ, jotka niiden sylissä maksusta voihkii ja hymyilee oikeesti pitäis siitä. Ne vihaa sitä, enemmän ku elämää.
Huorissakäyvä asiakaskunta vois ite mennä perseraiskattavaks jonnekkin saamatta siitä mitään. Jos mä joskus tunnen ihmisen (luultavimmin siis miehen) joka käy huorissa ni mä revin siltä silmät päästä ja tungen sille pesismailan poikittain sinne minne ei aurinko paista.

Mur.

Ja jos mun tekee mieli salmiakkia, ni joo, se on halu, ja oon varmaan heikko ku hilpasen kadun toisen puolelle karkkikauppaan ja ostan pussillisen jotta saan jumaliste haluni tyydytettyä mut ainakaan kenenkään elämä ei mee siitä vituiks enkä mä aiheuta kenellekkään elinikäsiä traumoja muuta ku mahdollisesti purjehtimalla ympäriinsä tän ison bootyni kanssa ja jos joku siitä järkyttyy samassa määrin ku siitä jos joutuu raiskatuks tai myymään itteensä ni ei hyvin mene.

Voi ziisus mikä päivä oli taas eilen.. Story of my life, todellaki, ku kaikki sujuu JUST niin putkeen.

Ehdin hoitaa Nuorisotiimin tiliasioita ja tutkii opinnäytetöitä, mut sit aloin kattoo Pientä suklaapuotia ja alko tietty tehdä mieli suklaata ja sit lähdin ostaa suklaata ja ku tulin takas ni meiän 13-vuotiaalla kultasellanoutajalla oli halvauskohtaus tai sydänkohtaus tai joku kohtaus. Sen pyöri silmät päässä eikä jalat kantanu, ja vaahto valu kuonosta ja voi vittu.
Siihen jäi mun suklaapuotini. Istuin koiran kans haalareissa ja kumisaappaissa pihalla kolme tuntia ku se ei pystyny liikkumaan, ja jääräpäisyyksissään ei antanu kantaa itteensä.

Samaan aikaan meiän Tapio ilmotti et hän on matkalla Loimaan aluesairaalaan, ehkä umppari, ei tietoo. Porukat oli koulutusristeilyllä puhelimet pois päältä.
Koira tokeni sen verran et se pääsi raahautumaan sisälle. Sanoin Jaakolle et nyt haetaan heseltä safkaa kun en jaksa tehdä ruokaa ja jäädyn pystyyn ja olin laittanu saunan päälle ja sit meni sähköt koko helvetin farmilta. Pääsulake pamahti. Sössittiin sitä ulkona pömpelissä vähän aikaa, haettiin safkaa, tultiin takas, syötiin kynttilänvalossa ja mentiin taas vänkkää sähköpömpeliä. Saatiin me ne sit päälle ku löyty oikee vipu (technical wonderchild).

Sit pääsin saunaan, olin umpijäässä, sulin ja koira oli könynny takas ulos. Se tippu ulkoportaalta ku menin röökille eikä päässy taaskaan ylös ja jäi siihen makaamaan. Istuin siinä kolme toppatakkia päällä tunnin verran ja useempaan kertaan luulin jo et Hubert veti viimesen henkäyksensä (runollista), ku sen ei raajat enää totellu, tassunkärjet enää vähän tärisi ja sydän työskenteli jotenki selvästi tuskallisesti. Jätin sen siihen kahden viltin alle ettei se kuole alilämpöön, menin levottomana nukkumaan puol kahdelta, laitoin aamuseiskaks kellon soimaan ja olin varma et löydän kylmän koiran pihalta. Mut se oli saanu taas kerättyy sen verran voimia et se odotti oven takana ja horju sisälle.

Nyt ku porukat on kotona ja Tapio takas kasarmilla ni kaikki on hyvin, paitsi et mulla on flunssa (ylläri, sen pihalla istumisen jälkeen). Tosin Hubert viedään lopetettavaks melko pian, ei se kunnossa enää oo. Kynnyksetki tekee sille tiukkaa ku jalat on halvaantunu. Kyllähän mä sitä eilen parkusin tuolla syystuulessa, pimeessä keskellä pihaa, ku koiralla pyöri silmät päässä eikä se pysyny pystyssä ja mä en osannu tehdä yhtään mitään. Toivoton olo. Vaikka kyllähän oon sen tienny ettei se kauaa enää elä, vanhahan se on. Herrasmies. On se silti paha paikka, se on (täs tulee nyt yks klisee) ihan ku perheenjäsen. Sil on persoona, elinkaari, seki oli vaikee teini ja nyt vanha ja hölmö. Meiän Hubert. Mä sanoin sille ettei se voi kuolla yöllä ku sen täytyy odottaa et iskä ja äiti tulee kotiin. Se odottiki. Hyvä poika.
Äiti syötti sille laivasuklaata äsken.

Meiän Hubert.. Miks koirat ei vois elää aina, eihän sen tarvii mihinkään kuolla, ku se sais ihan rauhassa kiusata kissoja ja remuta lehtien seassa viel hetken.. Mut ei se tuu enää talvea näkemään, vaiks se tykkääki lumesta hirveesti. Voi vitura, nyt mua alkaa taas itkettää. Ihan turhaan ku sil on ollu niin hyvä elämä tääl pisin peltoja ja metsiä juostessa. Vois olla huonomminki. Mut silti BYÄÄÄH mä en tahdo et meiän Hupi menee yhtään mihinkään.
Täytyy taputella sitä ennen ku lähtee Turkuun, se nyt voi kuolla koska tahansa ja vaikken mä itke muuten ni tota koiraa mä itken. Itken itken itken vaan koska se on niin kiva. Lapsellista, hölmöäki ehkä, eläinhän se vaan on, mut eläimiä täs kaikki ollaan, sil on vaan vähän enemmän karvaa ja vähän isommat korvat ku mulla.

http://www.faces.fi/?id=1080

Hmm..
Tuolta löytyy vähäsen siitä projektista jota lähden Bosniaan tekemään. Tai lähinnä siitä organisaatiosta jonka kanssa tehdään yhteistyötä.

Ajoin Tapioo kattoo Säkylään niin lujaa et olin luisuu yhtä jakajaa päin oikeen komeesti. Siihen olis katkennu tän tytön pieni elämä.
Näit läheltä piti -tilanteita on täs ollu viime päivinä useempiki, ku roudasin Valoauringon safkakamppeita Kårenin kiviportaissa ja oli pudota sieltä, tai ku tuoli petti alta ku kiinnitin kelloo huoneeni seinään ja olin porata reidestä läpi.

Huhhahhei.

Mä haluun videokameran.

Nyt on Hollantikuvia muutama. Enpä juur jaksanu niitä käsitellä, etenki Amsterdamis oltiin tosi freesejä siel paattireissul :D

Nyt mennää ninan kans sinne gallerian tarjoomaan leffaan JES!

Me mennää huomenna Ninan kans kattoo the Guardian tohon kadun toiselle puolelle, ku voitin leffa'liput' ircin siit jostai yhest kilpailust TAAS :)
JEEE!

Sen jälkee meen moikkaa Tapioo ja sit.. Emmätiä.
Aina ku mul on tällee vähän vapaampaa ni oon varma et oon totaalisest unohtanu jonkun homman, koska en suostu uskoon et olis oikeesti vapaata. Hälyttävää?

Taidanpa lukee Marian Keysin Enkeleitä ja syödä digestivemarabouta ja nukkuu.

Mä haluisin jouluna pitää viikon sillee ettei tarttis käyttää aivoja ollenkaan, ku vois vaan kattoo Samu Sirkan joulutervehdystä ja Lumiukkoo ja kaikkia tyhmiä pikku leivänpaahdin -lastenohjelmia ja joulupukin kuumaa linjaa ja mussuttaa kinkkua ja punkkua ja suklaata ja tähtitorttuja.

Yks tapaninpäivä joskus monta vuotta sitte oli ihan mahtava. Mutsi oli kutsunu koko isän puolen suvun meille (ja sitä on paljon). Aamulla mun kissa Misu (may she rest in peace) oli juossu hiiren perässä hallissa ja hypänny jäteöljysaaviin ja tullu sen jälkeen sisälle ja nukkuna sohvan piloille ja mummin virkkaaman päiväpeiton. Siinä kohtaa ku vieraat alko tulla ni mä yritin pestä sitä tempperamenttista diivakattia ja olin ihan naarmuilla ja tukka vaahdossa ja se karkas ja juoksi märkänä ja saippuassa ulos ja mä aloin parkuu täyttä kurkkua et nyt se kuolee ja ryntäilin sen perässä. Samaan syssyyn Hubert, meidän kultanennoutaja, oli löytäny liinan alta kaks pelliä tähtitorttuja ja syöny ne melkeen kaikki ja sit se alko oksentaa.
Lycka till mutsi, melkonen viidakko meillä.

Tapion ristiäisis alettiin ihmetellä (olin kaks) et missä se päivänpaiste on, ni päivänpaiste seiso ulkona rännin alla mansikkakukkamekossa ja kiiltonahkakengissä ja sato kaatamalla. Jaakon, mun nuoremman broidin, ristiäisissä mä ja Heidi saatiin päähämme leikkii kukkaistyttöjä ja revittiin helmat täyteen kukkien terälehtiä ja heiteltiin niitä portailla vieraiden päälle. Me ihan ajateltiin et se olis tosi juhlallista. Vieraat tai mutsi tuskin ajatteli samaa, etenkään ku niit roskii oli sit joka paikassa ja eihän me tajuttu et kukkasissa on ötököitä. Later that day mä ja Sofia mentiin viljapeltoon tekee kuperkeikkoja.

Jossain sukubileissä sato taas kaatamalla ja Mikael ei päässy meiän etuovesta ulos ku se oli kosteudesta turvonnu ja se otti makkarin ovelta vauhtia ja ryntäs suoraan ovenlasin läpi. Se sai paljon pieniä haavoja käsiin ja mä paikkailin niitä laastareilla joita mulla olis aina mukana mun VYÖTÄRÖLAUKUSSA.

Pari viikkoo sen jälkeen mä päätin potkasta sitä oven alalaitaa avatakseni sen ja se lasi helisi mun varpaille. Sen jälkeen siin on ollu turvalasi jossa on metalliverkko sisällä.

Ollaan me tehty paljon muutaki. Uskomaton zoolandia tää mun sukuni. Ihme et porukat on vielä järjissään.