IRC-Galleria

Väri päähän (tuunaan joulun kunniaks punasta) ja imuri soimaan, muuton jälkeen pöly on laskeutunut valtakuntaan ja pahvilaatikoiden pohjalta on ropissut epämääräisiä hiukkasia ympäriinsä. Puhumattakaan niistä riiseistä joita lenteli eilen pitkin keittiötä kun tein kanasalaattia.

Täällä on pesutupa! Aivan loistavaa! Säästin justiinsa 400 euroa pesukoneen ostossa. Sillä rahalla saa pestä aika monta koneellista alakerrassa. Voi näitä elämän pieniä iloja.

Siivoominen on jokseenkin terapeuttista. Se on tekemistä josta näkee heti tuloksen ja voi huokaista että onpahan ainakin JOKU asia järjestyksessä. Tää ei tarkoita sitä että nautin siitä niin paljon että haluan nyt jokaisen kaverini kämpän rallatellen puunata.

"Ain laulain työtäs tee" vai mitä ne kääpiöt vihelteli?

Mutta kun ei aina viitsis valittaa ja itkeä.
Eikä ainakaan julkisesti. Onneks sitä varten on oikee päiväkirja..

Fiilis kun ei tänä(kään) iltana oo kaikkein hilpein. Koska tää helpottaa?
*huoh* voi voi.

2012 ei ollut mitään elokuvatarjonnan parhaimmistoa. Jos kaipaa trikkiä ja efektejä paskalla juonella ja jenkkiöveridraamailulla ni suosittelen.

xD Voi nauru. Kaikkea sitä voi ihminen selittää.

Jos joku on kyseenalasta ni se että menee lukemaan omia kirjoituksiaan parilta viime vuodelta. Siis taidan tosiaan olla ihan täys sekopää koko nainen. KaikenMAAILMAN juttuja ja pohdintoja.

Tuokaa nyt joku äkkiä se pakkopaita..

Ai nää näkyy nykyään Facebookissakin. No johan on markkinat..

Tuntuu etten ihan tajua mitä on tapahtunut. Häärään ja säädän vaan uudessa kämpässä, järjestelen ja ostelen. Jossain vaiheessa huomaan että kaikki tavarat, kuvat ja kukkaset, on paikallaan ja ainoo mikä hakee paikkaansa oon minä. Jossain kohtaa se iskee, että nyt oon tosiaan poissa siitä elämästä mihin olin tottunut ja missä mulla oli kuitenkin tietylainen turva. Tuttuus. Tavallisuus. Jossain kohtaa iskee ja lujaa, niin ettei saa henkeä.

Teenkö taas sen mitä aiemmin tein, peittääkseni yksinäiset tunteet tai epävarmat hetket? Otan sata rautaa esiin ja työnnän ne tuleen? Teen vaan niin paljon ku mahdollista etten ehdi miettiä? Tällä kertaa yritän jopa ihan kohdata itseni. Moni ei sitä uskalla tai huomaa tehdä, oppia tuntea itseään ja olemaan itsensä kanssa. Katsoa peiliin.

Täytyy sanoa, että kyllä se vähän pelottavaa onkin. Mitä jos sieltä näkee sata virhettä ja tuhat epäkohtaa? Täysin keskeneräisen ihmisen ilman rakennusohjeita? Entä jos sieltä katsoo ihminen josta ei pidä?

Koulua ja töitäkin olis vaikka kuinka, mut keskittymiskyky on ihan hakusessa. Siivoon vaan sukkalaatikoita ja kiinnitelen sinitarralla kuvia seiniin. Voi helvetti että elämä on joskus inhottavaa. Rakastan ja vihaan sitä.

Ikeassa soi Celine Dionin hempeilyt, teki mieli lyödä kaiutin paskaks. Uuden kämpän jääkaappi pitää outoa ääntä ja kolahtaa kerran parissa tunnissa. Mausteet ei oo normaalissa paikassa, pyyhkeitä on vähemmän. Sänky tuntuu oudolta. Suihku on liian kova ja vessan hana päästää vettä lattialle, sukat kastuu.

Kaikki on ihan outoa. Toivottavasti huomenna on parempi fiilis ja haluun kirjoittaa siitä miten keittiön pöytäliina on hauska ja miten ihanaa on popittaa täysillä milloin mitäkin ihan rauhassa, tai miten tykkään ku on vaatehuone eikä pelkkä kaappi. Nyt just nekään ei paljon naurata.

Outo olo, keskittymiskyky nolla. Fiilikset sekaisin.

Eilen muutin pois jokirannasta, elämäni paskimpia päiviä for sure. Outoa kaivaa taas vanhoja kamoja papereista, niitä jotka kaks vuotta sitten jätin oman onnensa nojaan. Liian nopeesti muutin kaiken ja nyt kelaan takas. Väärin ketä tahansa kohtaan, olis pitänyt tuntea itsensä paremmin.

Ei tää oikein oo uus alkukaan, vaan lähinnä jatkumo asioille. Pakko kasvaa, mennä itseensä, opetella se mitä on, mitä haluaa, mistä on valmis luopumaan ja mistä ei.

Ei auta itku, ei mikään. Elämä on yhtä legolinnan rakentamista, lapsellista, värikästä, huteraa jos paloja puuttuu.

Kai pitäis lähteä ostamaan jotain fuckin' suihkuverhon lenkkejä kun ei ajatukset pysy sen vertaa kasassa että sais töitä tai kouluduunia tehtyä. Hienoa..

Minkä takia elämän pitää olla niin helvetin epäreilua? Älytöntä? Odottamatonta? Miksei kaikki voi vaan mennä niinku toivois?

Miks miks miks miks miks..

Äh. Meen saunaan ja nukkumaan, liiallinen ajattelu on vaarallista ja hyvin hyvin rasittavaa.

Yritä tässä sitten tehdä englannintehtäviä kun taustalla pyörii joku todella pätevä taide-elokuva, jota kriitikot ylistää ihan vaan yrittääkseen vakuuttaa meille tavallisille ihmisille tajunneensa kyseisestä teoksesta jotain syvällistä.

Hiphei :)

Ostettiin uus matto, se olikin päivän kohokohta.

Huomenna olkapään eli kivun kanssa röntgeniin ja ultraääneen, jospa vaikka sieltä löytyis jotain korjattavaa. I wish..

Ajatustenhullunmylly.com, oon ihan kujalla kaikesta. Sama se, duunia ja koulua vaan eikä liikaa ajattelua just nyt, ei pysty, ei jaksa.

Miten paljon voi ihminen muuttua.. Mä kelaan gallerian kuvia läpi. Päiväkirjamerkintöjä, kommentteja, yhteisöjä. Ja sit kelaan läpi Facebookin kuvia, juttuja, sitä vähää mitä siellä nyt on.

On ku olisin a) kasvanut aikuiseks, b) luopunut osasta itseäni, c) joku muu.

Missä on musiikki, missä on meininki, missä on mun tukka ja missä oon mä? MItä ihmettä mun elämä pitää sisällään nykyään? Mitä piti ennen? Mikä on huonoa, mikä hyvää, mitä mä haluan, olen, elän ja hengitän. Ei jeesus en kyllä tiedä mitään mistään.

Hohhoijaa. Mulla ei oo enää aivoja ollenkaan. Tai kunnon tukkaa vaan tällanen kinuskinen lättänä, voi perkele.

Tähän tulee kyllä muutos, mä en vielä suostu jämähtämään johonki kaavoihin ja tylsistyy kuoliaaks ennen ku oon kolkyt. Hitto mähän vaikutan siltä ku olisin kolkyt! Jos ei oteta huomioon viime viikonloppua. Tai mitä näitä nyt on, älyttömiä juttuja. En mä sentään ihan kokonaan oo vielä hävinny :)

Jaa niin unohtu äskeisestä, jotta hyvää joulua, tonttumieltä ja muuta aiheeseen liittyvää ja tattis moro:

Jouluaattoon on enää 13 päivää, on aika pysähtyä jouluevankeliumin äärelle:



Jouluevankeliumi (01.12.08)



Ja tapahtui niinä päivinä, että valtiovarainministeri Kataiselta kävi

käsky, että kaikki maailma, mukaan lukien Islanti, oli verolle

pantava.

Tämä verollepano ei ollut ensimmäinen, mutta tapahtui joka tapauksessa

Olli Aallon ollessa vielä Imatran kirkkoherrana ja herrana ylipäänsä.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, paitsi BB-Cheryll, joka meni

pantavaksi yläkerran sviittiin. Niin lähti

Johanna Tukiainenkin Gambiasta, tuolta malarian mahtimaasta, Banjulin

kaupungista, ylös Suomeen, Meilahden sairaalaan, hän kun oli Dolls tanssiryhmän jäsen.

Suomeen tuotiin myös Mari, Jani Sievisen kihlattu, joka oli ollut verolle pantavana jo

kotimaassaan siinä määrin, että oli nyt raskaana. Ja Niin tapahtui, että heidän ollessaan

Nummelassa palkinto hirsitalossaan , että Marin synnyttämisen aika tuli.

Ja hän synnytti tytön, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet

seimeen, vähän samaan tapaan kuin Johanna Tukiainen kapaloitiin Meilahdessa.



Ja sillä seudulla oli Seiskan toimittajia vartioimassa yöllä laumaansa.



Niin heidän edessään seisoi Tauski Peltonen, ja Tauskin kirkkaus loisti heidän

ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta Virpi Kätkä sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä

ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

minä olen tänä päivänä heittänyt Tauskin pihalle, täällä Naantalin

kaupungissa ja tämä on teille merkkinä: te löydätte Tauskin laiturilta makaamasta.

Ja yhtäkkiä oli Virpin kanssa suuri joukko taivaallista Seiskan väkeä, ja he ylistivät

Virpiä ja sanoivat: "Kunnia Virpille, Johannalle, BB-Hennalle, Maajussi Timolle,

Kyläkauppias Vesalle ja hänen lapsivaimolleen sekä Matille ja Merville

korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan meillä on hyvä tahto!"



Aamen