IRC-Galleria

En mä kyllä kaupunkiin varmaan osaa lopulta jäädä. Vähän pidempi vierailu landelassa, sipulinistutukset, prinsessa ruususen puskanperkaamiset, pulahdukset lampeen, terassitalkoot ja öinen pyöräily down the memory lane taas muistutti elävästi tuoksuin, äänin, värein ja tunnelmin et maalla on oikeesti aika mukavaa. No, ainakin sitä osaa arvostaa nyt kun on ollut muutaman vuoden täällä keskellä betonia. ..ttu mikä marjanpoimija ;D

Se tosin ei nyt ollut niin kovin "maalla mukavaa", että joku piru ruiskutti pellonreunassa myrkkyjä, joista sain oman osuuteni tuulen mukana kun pyöräilin ohi. No, tuskinpa pienet myrkyt mua enää hölmömmäks tekee. Mistä sitä tietää vaikka ko. lannoitteet sais mun punatukan kasvamaan hulluna, ei olis pelkästään tollasta maalisutia tuolla takana ponnarilla. Tai ehkä mulle kasvaa viikset tai jotain muuta kivaa.

Eipä sillä, kaupungissakin on melkoisesti hyviä puolia. Turussa etenkin, kesällä varsinkin, talvella jotenkin. Elämänsykettä eri tavalla. Tää on niin story of my life; kun haluu kaiken. Tee siinä sit joku kompromissi. Jalat pellossa, pää pilvissä :) Juuret ja siivet, mihin ne sitten lopulta viekään, sitä ei tiedä. Mielenkiinnolla itse kukin odottaa et mitäköhän elämä tuo tullessaan, odottamattomuuksia ainakin. Bring it on.

Owl City - Fireflies

Aina silloin tällöin löytyy niitä helmiä. Tällä kertaa löysin yhden sellasen rautatieaseman Ärrän kirjatelineestä.

"Yhteensattuma? Ehdottomasti. Jotain enemmän. Kenties. Toivottavasti. Tosin milloin yhteensattuma on pelkkä yhteensattuma? Ja milloin, jos koskaan, se pitäisi tulkita joksikin muuksi? Tällaisella hetkellä? Kun olen eksyksissä ja epätoivoinen, suren lasta joka ei koskaan saanut syntyä, ja nuolen haavojani epäonnistuneen avioliiton jäljiltä? Olen huomannut, että tässä elämäntilanteessa se mikä oli ennen selvää on nyt sumuista, ja se mitä pidettiin ennen järjenvastaisena tuntuu nyt mahdolliselta.

Ihmiset näkevät kirkkaasti juuri tällaisina vaikeina aikoina. Mielen raskaus johtuu yksinomaan kaikkien uusien ajatusten painosta. Kun vaikeuksista selviytyneet ja toipuneet ihmiset omaksuvat yhtäkkiä uudet uskomuksensa varauksettomasti, muut suhtautuvat heihin kyynisesti. Miksi?

Ongelmien kanssa painivat ihmiset nimittäin etsivät vastauksia kiihkeämmin kuin ne, joiden elämä on huoletonta, ja nimenomaan nämä vastaukset auttavat heitä selviytymään."

"Oivallan yhtäkkiä miten lähellä toisiaan onni ja suru ovat. Ne nivoutuvat tiiviisti yhteen. Niiden välillä on niin hento viiva, langan kaltainen vedenjakaja, että tunteiden myllerryksessä se värisee, ja täydellisten vastakohtien raja muuttuu sumeaksi. -- Miten sota ja rauha seisovat täysin samoilla perustuksilla. Mietin synkimpinä hetkinäni, kun olen ollut ensin pelokkaimmillani, olenkin ollut rohkeimmillani joutuessani kohtaamaan vastoinkäymiset silmästä silmään.

Nämä kaikki vastakohdat rajautuvat toisiinsa, ja miten nopeasti me voimmekaan muuttua. Epätoivo voi haihtua taivaan tuuliin yhdestä ventovieraan ihmisen väläyttämästä hymystä; yksi pieni häiriötekijä voi muuttaa itsevarmuuden peloksi. Kaikki keikkuu rajalla aivan pinnan tuntumassa. Hienonen ravistus, ja tärinä saa rakennelmat sortumaan. Miten samanlaisia tunteet ovatkaan."

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä (2008)

Ajatustten ja oivallusten lisäks itse tarinakin oli lukemisen arvoinen (nainen saa tuntemattoman verta onnettomuuden jälkeen ja saa luovuttajan muistoja ja taitoja, ja kaikkea sellasta hienoa ja vähän hämärää, huumoriakin). Pitäis todellakin lukee enemmän tai ainakin useemmin, siitä saa niin järjettömästi energiaa. Pirjo Tuomisen romaaneja jaksan lukee uudelleen ja uudelleen, ne jotenki auttaa saamaan asiat oikeisiin suhteisiin ja tasapainottaa tätä hersyvää mieltä. Ja esimerkiks Sophie Kinsella viihdyttää nokkelalla huumorilla ja älyttömyyksillä. Mä en oo lukenut yhtäkään 'must read' -teosta, ei vaan kiinnosta lukee mitään buumin takia. Lapsellista kapinointia mut hälläväli. Kyllä mä vielä joskus luen ne Da Vinci -koodit ja Harry Potterit.

Anyways, tää päivä aikaansai kevyen aurinkoihottuman, josta ärsyyntymisen sijaan nautin täysin rinnoin. KESÄH!! Voi kun tää jatkuis aina vaan, lempee lämpö. Siitepölyä tosin on ilmassa ihan huolella, läppäriäkin sai käsitellä strutsinsulkaisella pölyhuiskalla ku kotiin pääsin. Vaikka ei mun tee mieli konetta millään huiskalla käsitellä, vaan esimerkiks lekalla tai pesismailalla.

Kiitti Photoshop, oikeesti mä halusinkin tehdä perjantaiyöllä mölkkyturnauksen jälkeen turhaan töitä ja lähtee la aamulla sen takia väsyneenä Helsinkiin. Nyt saa sit tehdä saman uusiks.. KIIIITTTTTIIIII!! Piirrän meidän esitteen tussilla ja vien Multiprinttiin kopioitavaks jollekki normi aaneloselle. Modernia ja tyylikästä, jollei peräti uskottavaa (etenkin B2B -bisnekseltä). Ainoo tekniikka mihin voi luottaa on meidän FirstView. Että sillee.

Aaaargh, tein sellasen reisilihastreenin äsken etten pyöräile enää ikinä. Ehkä parempi niin, koska matkalla töistä kotiin olin törmätä kahteen pyöräilijään ja sain mustelman nilkkaan viehkeellä laskeutumisellani matkan päätteeks. Ihme kouho.

Leevi & the Leavings - Raparperitaivas

Tää helle taitaa tosiaan sekoittaa mun pään. Mut ei tässä hätää, eiköhän se viileys sieltä kohta puske..

Helsingin bisnesalkuinen miniloma oli huikee. Kaikkinensa ihan ku jotain disneyleffaa koko viikonloppu, väriä, meininkiä, fiilistä. Minkälaiset ihmiset muuten kattoo ensin Pienen merenneidon ja sen jälkeen Halloween kakkosen?? Singstaria, jokilaivaa (en ees tienny et Helsingistä löytyy sellasia!!), teletappiryhmäslovareita, vaikka mitä, ei jaksa selittää.

Paluu arkeen tässä omituisessa kuumuudessa on ollu aika suolanen. Pitäis muuttaa johonki mikä-mikä-maahan ni ei ehkä tarttis tuijottaa tietokoneen näyttöä ja tehdä jotain laskutusta kun ulkona virnuilee iloinen aurinko. Lounastauolla puin suurinpiirtein nyrkkiä kaikille kesähameessa kulkeville vapaudestaan nauttiville ihmisille.

Ja sit mun pyöränlukkokin hävis ja yritin ovelana vääntää 'oikeen' lukon pinnojen välistä, hyvä ettei se ruosteinen paska jääny käteen.

Fall Out Boy - "The take over, the breaks over"

Hmmm... Mitähän tästäkin ajattelis?

"Oinasnaisesta näet helposti, että hän ei ole perinteinen "helppo" nainen tai somasti paikkansa ottava kodin seinäkukkanen, tai hellan ääreen kytkettävä emotyyppi. Oinasnainen on itseään jossain määrin armottomasti toteuttava naistyyppi, joka ei säikähdä ylittää normaaleja rooliodotuksia tai käyttäytymisen sovinnaisuuksia.

Kun hän on sopivassa mielentilassa, voit huomata, että hänestä irtoaa monenlaista energiaa ja toiminnantarve on suuri. Hän vaikuttaa sekä itsenäiseltä, vahvalta että miehen kannalta arvaamattomalta. Yhtäkaikki hän on mielenkiintoinen, ei itsestäänselvä eikä helposti valloitettava. Hän voi asettaa sinut monesti kyseenalaiseksi ja voit myös odottaa, että hän osaa tehdä pilaa vakavista asioista ja arvoista, joita hän pitää tekopyhinä tai ulkokullaisina.

Oinasnaisesta saat oivan vastustajan elontaisteluun. Heti kun luulet, että tilanne on rauhoittunut, voit odottaa häneltä yllätystä, uutta vetoa tai haastetta, joka saa sinut huolestumaan, miettimään omia lähtökohtiasi tai kelaamaan arvojasi yhä uudelleen. Olet varpaillasi etkä pääse lätsähtämään oinasnaisen käsittelyssä. Parasta olisi antaa hyvissä ajoin raamit yhteiselämälle, säännöt arkielämään ja jonkinlaiset eettiset periaatteet joista pitää kiinni.

Oinasnainen on usein isänsä tyttö tai maskuliinisen maailman kasvatti, ja voimakkaasta naisellisesta latauksesta huolimatta pujahtaa helposti aktiiviseen rooliin elämässä. Hän on tuskastunut kun mitään uutta ei tapahdu ja voi vauhdittaa elämää tempauksilla, yllätyksillä tai käännöksillä. Hän on melko ehdoton ja voi noudattaa vaistojaan tavalla, joka saa muut kavahtamaan.

Oinasnaista ei pidä ahdistella absoluuttisilla säännöillä tai raskailla odotuksilla, vaan kaiken pitää tapahtua luontevasti ja pakottomasti. Kuten elämän virtauksen, hänen täytyy etsiä oma uomansa maastosta. Häntä täytyy lähestyä vilpittömästi ja ehdoitta. Luonnonlapsena hän on voimakas eroottinen ja seksuaalinen olento, jolle voi tulla herkästi loukkauksia ja estoja tällä alueella, niin spontaani kuin hän onkin. Hän voi vastustaa lapsellisesti muiden puuttumista elämäänsä ja kiertää monimutkaiset ratkaisut kaukaa, eikä hae yleensä selityksiä pitkältä itsensä tai maailmansa ulkopuolelta."

Löysin nuhruuntuneen printatun lappusen vuoden 2008 kalenterin välistä, mistäköhän tää on alunperin tullut..

Vai että sellanen oikkutyttö. Mietityttäis enemmänkin, jos ei toi photoshop ja konffaruutujen muokkaus odottais tossa läppärin ruudun alalaidassa tuomitsevasti. Töihin siis. Enpä mä haluaiskaan heilutella varpaita tuolla jossain jokirannassa, täällä toimistolla on niin paljon kivampaa.

Mä en oo tainnut muuttua hirveesti. Tai ainakaan blogimerkinnät ei oo. Tosin ei blogimerkinnät mitään läheskään kokonaista kuvaa ihmisestä anna. Kun mä en kirjoita ku omaks huvikseni, ni samapa tuo. Joskus vielä kerään kaikki blogimerkinnät vuosien varrelta yhteen word -dokkariin ja leikin, et mul on elämänkerta. Hyvin hyvin outo elämänkerta, joka ei kata ku nuoruuden. Tai mistä sitä tietää vaikka kirjottaisin näitä hölmöjä juttuja vielä kymmenen, viidentoistakin vuoden päästä? Ehkä sillon voi vaan puhua tietokoneelle ja se muuttaa sen tekstiks. Pelottava ajatus.

Toivottavasti nyt edes vähän oon kuitenki viisastunu ensimmäisistä blogimerkinnöistä. Aikamoinen hyrrä oon vieläkin. Ei päätä eikä häntää. Se tuskin koskaan muuttuu ja ehkä hyvä niin. Rauhallisia ja tasapainoisen olosia ihmisiä on maailmassa ihan tarpeeks, mä haluun olla ehkä vähän hullu ja ajoittain ihan tyhmä.

irc-galleria.net/user/Pinsetti/blogs?first=303915

Välillä vaan näitä lukiessa tulee sellanen olo, että välitänkö yhtään pätkää mistään, vai välitänköhän vaan sittenkin liikaa kaikesta?

Haha, on se kumma miten ne frendit vaan osaa pelastaa päivän ja yllättää :) Stressipallo, Doctor Jam's medical advice "to cure ALL aches and pains" :D <3 Jos se ei pistä hymyilyttää ni mikä sitte?

Kai mä oon vähän stressipallo, tänään tosin oon koko päivän kelannut että mistä se nyt taas johtuu. Oon täydellisen epäjärjestyksellinen ihminen (nerot hallitsevat kaaoksen, tyhmät ylläpitävät järjestystä vai miten se oli?). Silti mun täytyy saada joku masterplan mun tekemisiin. On paljon asioita, joita on vaikeempi edes ymmärtää, saatika kontrolloida. Käytännön duunit ja tapahtumat ei kuitenkaan kuulu siihen sarjaan, onneks voi ainakin miettiä et mikä rytmittää päiväjärjestystä nyt ku kouluki loppu.

Työt tietty, mut se on aika abstrakti käsite ihan tollasena irtonaisena. Mitkä työt, mitä, koska, miten? Mitä muuta haluan tulevien 4 kuukauden aikana tehdä? Kaikessa yksinkertasuudessaan mä tarviin vaan jonkun suunnitelman kesälle, jotta en niin stressipallona pompi ympäriinsä ja oo levoton. Täytyy kaataa kaikki suunnitelmat ihan paperille, muuten ne poukkoilee tuolla muutoin tyhjässä päässä ympäriinsä.

Ala-asteella keräiltiin K-kaupoista ja lehtien välistä mahdottoman hienoja lukujärjestyksiä. Sama päiväjärjestys toistui viikosta toiseen. Aikuiset kutsuu niitä nyt sitten kai kalentereiks eikä mikään viikko oo samanlainen ku toinen.

Anyways, on kivaa kun hymyilyttää vaan. Sain myöskin lopulta katottua Rakkautta vain loppuun (ilman että läppäri räjähti, aplodeja!). Se on kyllä hyvänmielen leffa jos joku. Vaaleenpunasta höpöhöpöunelmaa, sokerilla kuorrutettua todellisuutta, mut mitä sitte? Eiks joskus voi vaan leikkiä, että elämä ja ihmissuhteet oikeesti menee niin?

Äitienpäiväkin vielä, sitäkin täytyy kunnioittaa tällasella chickflick -leffalla, aidolla rakkaudella. Mä ainakin kuulun niihin onnellisiin, jotka voi vaan kiittää. Ja mummilat ja mummolatkin tuli käytyä, eikä muuten mene huomenna farkunnapit kiinni :D

Vilkkumaan keikalle on lippu, jeeeeee!! Meen mieluummin yksin ku jonkun sellasen kanssa, joka tylsistyy kahden biisin jälkeen. Ja maksoihan se lippukin 17 euroa, että eiköhän se karsi pois hengailijat. En malttais odottaa.. Uusin levy tullu kuunneltua jo sata kertaa läpi. Se nyt vaan kolahtaa ja minkäs sille voi, kaipa se on menoa kun rakastuu (tosin rakkaussuhde Vilkkumaahan on kestänyt jo aika monta vuotta). Ja rakastua nyt voi vaikka aidanseipääseen tai päärynään, aivan sama jos se tekee ihmisen jollain tavalla onnelliseks.

Stressipallo kuittaa ja pomppii tyytyväisenä viemään roskat.

Oon niin kypsä KYPSÄ KYPSÄ kaikkeen mahdolliseen. Konekkin on ihan paska, yritin kattoo 'Rakkautta vain' (lässytilää, sitä nyt tarvittais) mut eihän siitäkään mitään tullu. WinxDVD on syvältä. Kato siinä sitte ku ruudulla vilisee joku vammanen 'registration' -teksti. Hugh Grant on silti ihan mahtava, ihana hölmö. Läppäri lentää kyllä kohta partsilta, lokintappovälineensä kullakin. Että mä vihaan tekniikkaa.

Ottaa vaan niin tuhottomasti kaikki päähän. Ihan kaikki. En mä jaksa, kasvatan parran ja muutan johonki nepaliin vuorille erakoks hoitaa laamoja. Puhelin lentää sit seuraavaa lokkia päähän, kun se soi ja se soi ja se soi.

"Jos toiveet ois totta ne kauniita ois, nyt ne kaikki sun virheesi näyttää"
Vilkkumaa - Noinko vaikeeta se on

Niin, sinne Maijan keikallekkaan ei taida saada lippuja sit helvetti mistään, kun Kooman sivut ei toimi. Mikään ei toimi. KRÄÄÄÄH. Angst angst.

Jos tätä oloa yrittää juosta karkuun niin toi eteisen käytävä loppuu kyllä aika nopeesti kesken ja juoksen suoraan tyhjään kylpyammeeseen. Ehkä ei siis kovin hyvä vaihtoehto.

Miks hakkaan kaksin käsin päätäni seinään? Miks kaikki on niin täydellisen virheellisiä? Miksen elä jossain pilvilinnoissa ykssarvisten ja halinallejen kanssa? Nekin varmaan vittuilis mulle. Tai mä niille. Tai jotain draamaa kuitenkin.

Laske hitaasti kymmeneen, hengitä syvään ja tajua ettei se auta paskaakaan.

Antaa olla. Puran kiukkuni ja turhautuneisuuteni (sekä itseäni että muita kohtaan) paistamalla vähän kanaa ja lakkaamalla varpaankynnet. Eiköhän se siitä sitten taas hellitä.

Onneks on musaa (vaikka kohta varmaan sekin loppuu kun joku piuha tai strereot räjähtää tai JOTAIN muuta pientä kivaa).

HiioHOI, oltiin me aika reippaita eilen :D kapteenit! Jokirantoja ja -laivoja, tanssia, orvokkeja, edamlehmää. Ihan hirvee lopun alku nyt, monessa mielessä hajottaa. Jos tekis välikuoleman ja sit tiliöinnit.

Nyt sitten vaan kesää ja töitä, haalarit kaappiin ja pakko aikuistua ehkä vähän edes. Se voidaan taas todeta että ihmisiä mä en ymmärrä. Jos heittäski vaan repun selkään ja lähtis menee, etsii vaikka niitä töpöliputtajia tai muita otuksia jostain sademetsistä.

"Mut sitten kun se soi niin mä mietin vaan kesiä joita ei tullutkaan. Tietä joka muuttuu kaventuu. Unelmia, mä luulin ne toteutuu. Sitten kun se soi mä vaan aattelin sitä miten mä riehuin, mä uhosin, enkä tiennyt että voisi näin väsyttää kun tulee pimeämpää"
Maija Vilkkumaa - Viimeinen laulu

Eip, nyt ei kaaduta. Koskaan ei. Eteenpäin mennään vaikka siivet ei kanna, eikä välillä tajua mistään mitään tai ketään. Kaikesta pääsee yli kun vaan kiipeää.

Pitäs varmaan tiskata ettei tarvii juoda maitoa margaritalasista.

Ehkä pääsen ko. tentistä läpi mutta en menis silti takuuseen että oon mitenkään kovin pro kyseisessä aiheessa.

Human relations management.. Huhhuh, siinä on kyllä tekemistä itse kullakin. Ihmisten kanssa tässä eletään ja ollaan, harva välttyy ihmissuhdetenteiltä. Osa läpäisee, osa ei, toiset huijaa, toiset pääsee rimaa hipoen läpi ja jotkut vetää pisteet kotiin. Joskus menee tentti uusiks..

Sellasta se on, ihmissuhdeviidakko. Kukapa sitä loppuenlopuks tietää mistään mitään tai tuntee edes itseään. Epäilen, että ei kovin moni voi olla 100% varma ihmissuhteiden tenttikysymyksissä. Mut mistä sitä kukaan tietää mikä on oikein? Missä on vastaukset ihmissuhteisiin, varsinkin kun niitä mahtuu jokaisen elämään niin monenlaisia? On frendit, perheet, duunit, tuttavat, ne "oikeat" ja väärät ja kaikkea siltä väliltä.

Pohdi siinä sitten jokaisen vastaantulevan kysymyksen, olon ja ajatuksen kohdalla, että jos nyt vastaan (eli toimin) näin ja näin, niin tuleeko miinuspisteitä ja paska fiilis, vai läpäisenkö kirkkaasti ja oon tyytyväinen itseeni?

Järjestäiskö joku kurssin tosielämän human relations managementista? Jos mäkin vaikka pääsisin lunttaamatta läpi.

Pää sekoo, eikä tää pistävä päänsärky auta asiaa. Nukkumaan siis. Ehkä koen jonkun valaistuksen unissa.

Tai sit ehkä en.

(mut hei huomenna AATU, ehkä siellä koen valaistuksen tai ehkä ainakin humalan)

"Kasva isoksi, älä aikuiseksi". Tämä sanonta on kyllä hanskass ja sen taas viikonlopun vappuhulinoissa huomas että sisällä asuu pikkuinen peikkolapsi eikä se siitä mihinkään kasva vaikka muutoin olemus kyllä leventyi taas ihan kiitettävästi. Mikä hese? Ai miten niin sipsipussi? Vaahtokarkki? Viiniräpylä?

Vappu oli hulvaton, elämänmakuinen, täynnä fiilistä ja mahtavia tyyppejä. Jotakuinkin parasta vappua ikinä ei kannata unohtaa ja kertaus on opintojen äiti, joten;

AMK -vapusta hädintuskin heränneenä ja freesanneena pyörähdys mekkoon ja kohti jokirannan aurinkoa ja parvekepippaloita entisessä kodissa. En voinu estää sisäistä emäntääni, pakko oli asetella kaikenmaailman keksit ja naksut nätisti ja tehdä ehkä vähän pahaa boolia (joo, mun syy, luulin et se limemehu olis oikeesti hyvää, sori P). Jäi kylläkin maistelut kesken kun piti lähteä laittamaan lakki päähän. Ihanan kuuma, hiki tuli ja kivi hiersi kengässä kun rallateltiin itsemme väkijoukon keskelle Taidemuseolle, avattiin skumpat ja sain jonkun korkista päähän. No ei se tätä päätä pahenna. Arvostettiin ihania ylioppilaita itsessämme ja toisissamme ja oltiin tosi viisaita.

Puolalanpuistossa naurettiin kookostissejä, puhalleltiin saippuakuplia ja laulettiin Kymppilinjan Minää sun muita laatubiisejä. Se on kyllä tämän kesän rallatus, ei voi muuta sanoo ku et "muru hei, takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää".

Takas jokirantaan tyttötaksilla kuskia naurattaen, entisen duunipaikan eli Hiisin kautta, hirviönaamarit päähän ja hassuja hattuja, hirmusti tanssia, vähän draamaakin (luonnollisesti) ja lopulta sekin vappuvappu sit loppui suloiseen ruususen kuorsaukseen.

Lauantain vappupiknik alko myöhässä, nappasin pikkubroidin taksiin jostain, äkkiä himaan heittää sapuskat ja juomat reppuun, vähän dödöä kainaloon sun muuta ja menoks taas. Vartiovuorenmäen rappuset oli tappaa pohkeet, kiva kiivetä ku muutenki leposyke oli siinä kakssataa viiskyt tai jotain. Mut kiipeily kyllä kannatti kun mäen päällä odotti sata ihanaa iibeetä pinkkeine tuheroineen, toinenkin broidi ja serkkutyttökin Auran kavereiden kanssa.

Ja taas raikui laulunauru ja mä juoksin ympyrää ku pikkumukula, muun muassa pikkuveljen perässä kun se vei mun viinin. Suikkanen räjähti, trumpetti soi (ei tosin kovin hyvin, nyt tiedän miltä kuulostaa kuoleva sorsa). Vaahtokarkkisota on hauskaa vaikka yks niistä meinas viedä mun ladygaga -tekoripset mukanaan. Skumppalasit hajoili, mazel tov, ja aurinko paistoi. Ei elämä hirveesti paremmalta toisinaan maistu eikä kesää olis voinu paremmin tervetulleeks toivottaa.

Yllättäen oltiin viimeiset parikymmentä kun sieltä mäeltä lähti lokkien kirkunan säestyksellä mun luo, jossa kello tippui jonkun päähän ja tanssittiin kunnes siirrettiin itsemme Turun yöhön kuuntelee ihan ykkösdeejiitä. Ja siinähän se sit olikin, se vappu. Loppu on historiaa. Tai lähinnä paluuta arkeen.

Siivoilin taas bileiden jälkiä pois ja mietin että mikä räjähti. Leevi & the Leavingsin "vaimo älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on" soi päässä. Joo, MELKEIN. Hmph, luoja ties että ens bileisiin voi tuoda sipsien sijaan mulle astianpesukoneen. Mä jouduin sit yksin tiskaamaan, sitähän se yks kaunokainen lauloi keskellä tilataksin lattiaa surullisen näköisenä. Vaahtokarkkeja oli tarttunu farkkuihinkin ja ilmapallojen siivous oli viedä järjen. Kun ne puhkasee ni palaset lentää kyllä varmasti sohvan taakse ja joka nurkkaan. Konttaile niitä sitten sieltä. Eteisen lattialta löytyi tonnikalasandwich (merkkiä Atrian Fresh, en menis tästä kyllä ihan takuuseen..) ja vessasta epämääräsiä drinkkilaseja.

Sellanen vappu tänä armon vuonna 2010. Paljon jää tietty sanomatta, osa muistamatta, osa löytyy kuvista, kaikkein parhaat jutut muistoista TAAS. Mahtavaa!

Arki maistuu hassulta, outoo ku ei oo kouluu, duunia vaan niinku ennenki. Noh, täytyy tehdä joku action plan kesälle okatapaukses. Nyt plan on se, että zumbanjälkeisinä hippo menee kylpemään (vesi meinas jo valuu yli ku tähän unohduin selittää).

Kannattaa muuten tulla partsilta, juoda 1,5 litran vichypullosta samaan aikaan ja kävellä ovea päin. Ei ihme jos naama on ruvella ja kaikki paikat mustelmilla. Joku kontrolli hei joskus jooko, neiti aikuinen.