En mä kyllä kaupunkiin varmaan osaa lopulta jäädä. Vähän pidempi vierailu landelassa, sipulinistutukset, prinsessa ruususen puskanperkaamiset, pulahdukset lampeen, terassitalkoot ja öinen pyöräily down the memory lane taas muistutti elävästi tuoksuin, äänin, värein ja tunnelmin et maalla on oikeesti aika mukavaa. No, ainakin sitä osaa arvostaa nyt kun on ollut muutaman vuoden täällä keskellä betonia. ..ttu mikä marjanpoimija ;D
Se tosin ei nyt ollut niin kovin "maalla mukavaa", että joku piru ruiskutti pellonreunassa myrkkyjä, joista sain oman osuuteni tuulen mukana kun pyöräilin ohi. No, tuskinpa pienet myrkyt mua enää hölmömmäks tekee. Mistä sitä tietää vaikka ko. lannoitteet sais mun punatukan kasvamaan hulluna, ei olis pelkästään tollasta maalisutia tuolla takana ponnarilla. Tai ehkä mulle kasvaa viikset tai jotain muuta kivaa.
Eipä sillä, kaupungissakin on melkoisesti hyviä puolia. Turussa etenkin, kesällä varsinkin, talvella jotenkin. Elämänsykettä eri tavalla. Tää on niin story of my life; kun haluu kaiken. Tee siinä sit joku kompromissi. Jalat pellossa, pää pilvissä :) Juuret ja siivet, mihin ne sitten lopulta viekään, sitä ei tiedä. Mielenkiinnolla itse kukin odottaa et mitäköhän elämä tuo tullessaan, odottamattomuuksia ainakin. Bring it on.
Owl City - Fireflies