IRC-Galleria

Iso mehu 4,20e, ei ZIISUS. Teki muuten mieli sanoa että kaada pois ja anna siideri, se maksaa varmaan saman verran. Oon järkyttynyt. Onks toi tehty jostain pyhistä omenoista, mitä? Sokeet nunnat puristanu käsin joka pisaran? WHAT?

Hintoja lukuunottamatta Helsinki on kyllä ihan kiehtova, autolla en tosin tänne tule ikinä. Nää tiet menee ihan mihin sattuu! Hyvä ettei kävellessä mee pää pyörälle. Oon sen verran simppeli likka, että Turun ruutukaava sopii mulle vallan mainiosti.

Vaikuttaako asuinkaupunki siihen minkälainen on? Pitääkö kaikki legendat turkulaisista, tamperelaisista, nakkilalaisista, porilaisista (oho, tuli snägärinälkä..) pääkaupunkiseudun asukeista paikkansa? Vaikuttaako silloin jos ei oo paljasjalkanen? Jos mä olisin muuttanu landelta Turun sijasta vaikka Jyskylään ni olisinko nyt jotenki erilainen? No, kokemukset olis varmasti niin erilaisia et se tietty vaikuttais. Mut ajatellaan teoriassa, että kokemukset, ihmiset ja tilanteet olis olleet samat viimeisen viiden vuoden aikana, ainoostaan asuinkaupunki eri. Olisinko minä minä?

No joo. Jos jois tän pyhän mehun eikä miettis niin kauheesti. En ikinä pääse yli tästä hinnasta. Kuuluuko mun analysoida tätä niinku viiniä? Tamminen, savuinen, nahkainen? Joo ei. Teollisen omenainen ja liian makea, lievästi oksettava.

Tää oli muuten hyvä ostos.

Huh, olipa taas näkyjä Turun katumaisemassa kun jokirantaa poljin duunista kotiin. Se on kyllä nyt sellanen juttu, että NAISET, jos teillä on jopo -tyyppinen pyörä niin sitä ei ole aivan pakollista ajaa mekko päällä ja haarat levällään. Toiseks, en puutu kenenkään pukeutumiseen, tärkeintä on se että itse tuntee olonsa hyväks. Mut ihan OIKEESTI, jos se reidenympärys on sama ku useimmilla lantio niin ei ne hätinä pikkuhousua suuremmat minisortsit näytä niin kovin imartelevilta pyöräillessä. I'm so sorry.

Sama pätee liian avonaiseen paitaan, koska esimerkiks Tuomiokirkon tärisyttävän mukulakivetyksen yli ajaessa se on hirmusen pelottavaa kun näyttää siltä että ne tissit hyppää kohta omistajaltaan karkuun ja jatkaa matkaa ihan keskenään.

En nyt mene sanomaan ettenkö itekkin näyttäis täysin tärähtäneeltä mutsin 27 -vuotiaan Kaunottaren satulassa millon missäkin kledjuissa, tukka silmillä ja typerä laukku tipahdellen (kun ei se PYSY siellä selässä KELE). Mut silti.. joku raja huumorillakin ja nämä aiemmin mainitut näyt saattaa aiheuttaa pahoja ohjausvirheitä kanssapolkijoille.

Miehillä ei taida olla näitäkään ongelmia, on se pirullista ja epäreilua. Erityisesti kun ottaa huomioon, että vastakkainen sukupuoli voi mm. pissata seisaaltaan ja olla kesällä kaupungilla ilman paitaa aiheuttamatta kaaosta. Sitä en tosin tuu koskaan ymmärtämään miten miehet voi ajaa polkupyörällä, vieläpä kapeella satulalla. MIHIN TE LAITATTE NE?!? Emmävoitajuta.

Lily Allen - LDN

Jos mä jotain vihaan ni elmukelmua, sukkahousuja ja juustoa silloin kun se on melkein loppu ja sitä pitää tahkoa sen helvetin höylän kanssa kunnes järki jättää.

Yks mitä mä myös vihaan on PASKANPUHUMINEN, erityisesti selän takana ja erityisesti silloin kun ei tiedä mistä puhuu.

*raivo*

Hmm. Jokilaivalla toimiston jälkeen porkkanapiirakkaa mussuttaen, kohta ihana morsian seurana. Aurinko paahtaa varmaan läppärin hajalle, olo on nuutunut mut tyytyväinen. Nää on näitä pieniä hetkiä. Nää mä haluan muistaa. Kuvia ei tuu otettua kun silloin tällöin, liian paljon ihminen unohtaa niitä ihan pieniä hetkiä pitkin matkaa. Muistanko muka viiden vuoden päästä et istuin tässä, et olo oli tällanen, et olin onnellinen just tässä ihan muuten vaan? En, jos en kirjota sitä ylös.

Pitäis joka ikinen päivä pysähtyä hetkeks ja tajuta, että TÄÄ on mun elämää, ei pelkästään ne kaikki reissut ja häppeningit mitä aina silloin tällöin valokuvataan ja joista puhutaan vielä pitkän ajankin päästä. Kaikkien niiden 'isojen' hetkien väliin mahtuu paljon niitä pieniä, ihania.

Oon tulossa pikkuhiljaa siihen tulokseen, että kouluttaudun ehkä jotenkin ihan väärin. Tai sitten en. Mut toimistoduuni ei sovi mulle, se nyt ainakin on varmaa. Pelkkää kasista neljään koneella istumista en kyllä tule loppuikääni harrastamaan, se on varma. Eipä sillä, että muutenkaan oikein tietäisin mitä tuun tekemään. Sellasta se on kun haluu kaiken eikä tiedä mitä haluaa. Jotain suuntaa-antavaa pientä fiilistä tietysti on. Edelleen ne festarit kiehtoo, pääsis tekee vähän kaikkea. Ja kun musiikki on elämä, vaikka en ikinä tuukkaan olemaan lavalla. Noh, sinne suuntaan mennään, mahdollisesti jotain kiertoteitä, mut kuitenkin. Ja tärkeintä kai on ettei polje paikallaan, vaan tuntuu et on menossa johonkin suuntaan.

Joskus pikkulikkana mietittiin serkkutytsien kanssa et mitä tehtäis jos saatais vaikka viis miljoonaa tai ne kolme toivetta. Raha nyt yksinään tee ketään onnelliseks, mut helpottaa kummasti elämää. Vois tehdä mitä haluaa ilman sitä huolta et on PAKKO. Etenkin kun on näin itsepäinen et kaikki 'pakot' ottaa pahasti vastaan. Mut ne kolme toivetta... Kolme unelmaa? Mä en oikein tiedä mitä ne olis. Kun ehkä mulla on jo jotakuinkin kaikkea, ja sitä mitä ei vielä ole niin haluan itse yrittää saavuttaa. En hieroo jotain kämästä taikalamppua ja napsauttaa sormia ja sit ihmetellä, et nyt ne unelmat sit toteutu, mitäs seuraavaks.

Just parhaillaan unelmoin lähinnä chilisuklaasta. Ja lempparijogurtista.. *huoh*

Rokkenroll, toimistohommat jatkuu PLÄÄÄH. Onneks on kuitenki jo tiistai eikä esimerkiks eilinen.

"Occasionally in life there are those moments of unutterable fulfillment which cannot be completely explained by those symbols called words. Their meanings can only be articulated by the inaudible language of the heart."

- Martin Luther King, Jr

En mä kyllä kaupunkiin varmaan osaa lopulta jäädä. Vähän pidempi vierailu landelassa, sipulinistutukset, prinsessa ruususen puskanperkaamiset, pulahdukset lampeen, terassitalkoot ja öinen pyöräily down the memory lane taas muistutti elävästi tuoksuin, äänin, värein ja tunnelmin et maalla on oikeesti aika mukavaa. No, ainakin sitä osaa arvostaa nyt kun on ollut muutaman vuoden täällä keskellä betonia. ..ttu mikä marjanpoimija ;D

Se tosin ei nyt ollut niin kovin "maalla mukavaa", että joku piru ruiskutti pellonreunassa myrkkyjä, joista sain oman osuuteni tuulen mukana kun pyöräilin ohi. No, tuskinpa pienet myrkyt mua enää hölmömmäks tekee. Mistä sitä tietää vaikka ko. lannoitteet sais mun punatukan kasvamaan hulluna, ei olis pelkästään tollasta maalisutia tuolla takana ponnarilla. Tai ehkä mulle kasvaa viikset tai jotain muuta kivaa.

Eipä sillä, kaupungissakin on melkoisesti hyviä puolia. Turussa etenkin, kesällä varsinkin, talvella jotenkin. Elämänsykettä eri tavalla. Tää on niin story of my life; kun haluu kaiken. Tee siinä sit joku kompromissi. Jalat pellossa, pää pilvissä :) Juuret ja siivet, mihin ne sitten lopulta viekään, sitä ei tiedä. Mielenkiinnolla itse kukin odottaa et mitäköhän elämä tuo tullessaan, odottamattomuuksia ainakin. Bring it on.

Owl City - Fireflies

Aina silloin tällöin löytyy niitä helmiä. Tällä kertaa löysin yhden sellasen rautatieaseman Ärrän kirjatelineestä.

"Yhteensattuma? Ehdottomasti. Jotain enemmän. Kenties. Toivottavasti. Tosin milloin yhteensattuma on pelkkä yhteensattuma? Ja milloin, jos koskaan, se pitäisi tulkita joksikin muuksi? Tällaisella hetkellä? Kun olen eksyksissä ja epätoivoinen, suren lasta joka ei koskaan saanut syntyä, ja nuolen haavojani epäonnistuneen avioliiton jäljiltä? Olen huomannut, että tässä elämäntilanteessa se mikä oli ennen selvää on nyt sumuista, ja se mitä pidettiin ennen järjenvastaisena tuntuu nyt mahdolliselta.

Ihmiset näkevät kirkkaasti juuri tällaisina vaikeina aikoina. Mielen raskaus johtuu yksinomaan kaikkien uusien ajatusten painosta. Kun vaikeuksista selviytyneet ja toipuneet ihmiset omaksuvat yhtäkkiä uudet uskomuksensa varauksettomasti, muut suhtautuvat heihin kyynisesti. Miksi?

Ongelmien kanssa painivat ihmiset nimittäin etsivät vastauksia kiihkeämmin kuin ne, joiden elämä on huoletonta, ja nimenomaan nämä vastaukset auttavat heitä selviytymään."

"Oivallan yhtäkkiä miten lähellä toisiaan onni ja suru ovat. Ne nivoutuvat tiiviisti yhteen. Niiden välillä on niin hento viiva, langan kaltainen vedenjakaja, että tunteiden myllerryksessä se värisee, ja täydellisten vastakohtien raja muuttuu sumeaksi. -- Miten sota ja rauha seisovat täysin samoilla perustuksilla. Mietin synkimpinä hetkinäni, kun olen ollut ensin pelokkaimmillani, olenkin ollut rohkeimmillani joutuessani kohtaamaan vastoinkäymiset silmästä silmään.

Nämä kaikki vastakohdat rajautuvat toisiinsa, ja miten nopeasti me voimmekaan muuttua. Epätoivo voi haihtua taivaan tuuliin yhdestä ventovieraan ihmisen väläyttämästä hymystä; yksi pieni häiriötekijä voi muuttaa itsevarmuuden peloksi. Kaikki keikkuu rajalla aivan pinnan tuntumassa. Hienonen ravistus, ja tärinä saa rakennelmat sortumaan. Miten samanlaisia tunteet ovatkaan."

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä (2008)

Ajatustten ja oivallusten lisäks itse tarinakin oli lukemisen arvoinen (nainen saa tuntemattoman verta onnettomuuden jälkeen ja saa luovuttajan muistoja ja taitoja, ja kaikkea sellasta hienoa ja vähän hämärää, huumoriakin). Pitäis todellakin lukee enemmän tai ainakin useemmin, siitä saa niin järjettömästi energiaa. Pirjo Tuomisen romaaneja jaksan lukee uudelleen ja uudelleen, ne jotenki auttaa saamaan asiat oikeisiin suhteisiin ja tasapainottaa tätä hersyvää mieltä. Ja esimerkiks Sophie Kinsella viihdyttää nokkelalla huumorilla ja älyttömyyksillä. Mä en oo lukenut yhtäkään 'must read' -teosta, ei vaan kiinnosta lukee mitään buumin takia. Lapsellista kapinointia mut hälläväli. Kyllä mä vielä joskus luen ne Da Vinci -koodit ja Harry Potterit.

Anyways, tää päivä aikaansai kevyen aurinkoihottuman, josta ärsyyntymisen sijaan nautin täysin rinnoin. KESÄH!! Voi kun tää jatkuis aina vaan, lempee lämpö. Siitepölyä tosin on ilmassa ihan huolella, läppäriäkin sai käsitellä strutsinsulkaisella pölyhuiskalla ku kotiin pääsin. Vaikka ei mun tee mieli konetta millään huiskalla käsitellä, vaan esimerkiks lekalla tai pesismailalla.

Kiitti Photoshop, oikeesti mä halusinkin tehdä perjantaiyöllä mölkkyturnauksen jälkeen turhaan töitä ja lähtee la aamulla sen takia väsyneenä Helsinkiin. Nyt saa sit tehdä saman uusiks.. KIIIITTTTTIIIII!! Piirrän meidän esitteen tussilla ja vien Multiprinttiin kopioitavaks jollekki normi aaneloselle. Modernia ja tyylikästä, jollei peräti uskottavaa (etenkin B2B -bisnekseltä). Ainoo tekniikka mihin voi luottaa on meidän FirstView. Että sillee.

Aaaargh, tein sellasen reisilihastreenin äsken etten pyöräile enää ikinä. Ehkä parempi niin, koska matkalla töistä kotiin olin törmätä kahteen pyöräilijään ja sain mustelman nilkkaan viehkeellä laskeutumisellani matkan päätteeks. Ihme kouho.

Leevi & the Leavings - Raparperitaivas

Tää helle taitaa tosiaan sekoittaa mun pään. Mut ei tässä hätää, eiköhän se viileys sieltä kohta puske..

Helsingin bisnesalkuinen miniloma oli huikee. Kaikkinensa ihan ku jotain disneyleffaa koko viikonloppu, väriä, meininkiä, fiilistä. Minkälaiset ihmiset muuten kattoo ensin Pienen merenneidon ja sen jälkeen Halloween kakkosen?? Singstaria, jokilaivaa (en ees tienny et Helsingistä löytyy sellasia!!), teletappiryhmäslovareita, vaikka mitä, ei jaksa selittää.

Paluu arkeen tässä omituisessa kuumuudessa on ollu aika suolanen. Pitäis muuttaa johonki mikä-mikä-maahan ni ei ehkä tarttis tuijottaa tietokoneen näyttöä ja tehdä jotain laskutusta kun ulkona virnuilee iloinen aurinko. Lounastauolla puin suurinpiirtein nyrkkiä kaikille kesähameessa kulkeville vapaudestaan nauttiville ihmisille.

Ja sit mun pyöränlukkokin hävis ja yritin ovelana vääntää 'oikeen' lukon pinnojen välistä, hyvä ettei se ruosteinen paska jääny käteen.

Fall Out Boy - "The take over, the breaks over"

Hmmm... Mitähän tästäkin ajattelis?

"Oinasnaisesta näet helposti, että hän ei ole perinteinen "helppo" nainen tai somasti paikkansa ottava kodin seinäkukkanen, tai hellan ääreen kytkettävä emotyyppi. Oinasnainen on itseään jossain määrin armottomasti toteuttava naistyyppi, joka ei säikähdä ylittää normaaleja rooliodotuksia tai käyttäytymisen sovinnaisuuksia.

Kun hän on sopivassa mielentilassa, voit huomata, että hänestä irtoaa monenlaista energiaa ja toiminnantarve on suuri. Hän vaikuttaa sekä itsenäiseltä, vahvalta että miehen kannalta arvaamattomalta. Yhtäkaikki hän on mielenkiintoinen, ei itsestäänselvä eikä helposti valloitettava. Hän voi asettaa sinut monesti kyseenalaiseksi ja voit myös odottaa, että hän osaa tehdä pilaa vakavista asioista ja arvoista, joita hän pitää tekopyhinä tai ulkokullaisina.

Oinasnaisesta saat oivan vastustajan elontaisteluun. Heti kun luulet, että tilanne on rauhoittunut, voit odottaa häneltä yllätystä, uutta vetoa tai haastetta, joka saa sinut huolestumaan, miettimään omia lähtökohtiasi tai kelaamaan arvojasi yhä uudelleen. Olet varpaillasi etkä pääse lätsähtämään oinasnaisen käsittelyssä. Parasta olisi antaa hyvissä ajoin raamit yhteiselämälle, säännöt arkielämään ja jonkinlaiset eettiset periaatteet joista pitää kiinni.

Oinasnainen on usein isänsä tyttö tai maskuliinisen maailman kasvatti, ja voimakkaasta naisellisesta latauksesta huolimatta pujahtaa helposti aktiiviseen rooliin elämässä. Hän on tuskastunut kun mitään uutta ei tapahdu ja voi vauhdittaa elämää tempauksilla, yllätyksillä tai käännöksillä. Hän on melko ehdoton ja voi noudattaa vaistojaan tavalla, joka saa muut kavahtamaan.

Oinasnaista ei pidä ahdistella absoluuttisilla säännöillä tai raskailla odotuksilla, vaan kaiken pitää tapahtua luontevasti ja pakottomasti. Kuten elämän virtauksen, hänen täytyy etsiä oma uomansa maastosta. Häntä täytyy lähestyä vilpittömästi ja ehdoitta. Luonnonlapsena hän on voimakas eroottinen ja seksuaalinen olento, jolle voi tulla herkästi loukkauksia ja estoja tällä alueella, niin spontaani kuin hän onkin. Hän voi vastustaa lapsellisesti muiden puuttumista elämäänsä ja kiertää monimutkaiset ratkaisut kaukaa, eikä hae yleensä selityksiä pitkältä itsensä tai maailmansa ulkopuolelta."

Löysin nuhruuntuneen printatun lappusen vuoden 2008 kalenterin välistä, mistäköhän tää on alunperin tullut..

Vai että sellanen oikkutyttö. Mietityttäis enemmänkin, jos ei toi photoshop ja konffaruutujen muokkaus odottais tossa läppärin ruudun alalaidassa tuomitsevasti. Töihin siis. Enpä mä haluaiskaan heilutella varpaita tuolla jossain jokirannassa, täällä toimistolla on niin paljon kivampaa.

Mä en oo tainnut muuttua hirveesti. Tai ainakaan blogimerkinnät ei oo. Tosin ei blogimerkinnät mitään läheskään kokonaista kuvaa ihmisestä anna. Kun mä en kirjoita ku omaks huvikseni, ni samapa tuo. Joskus vielä kerään kaikki blogimerkinnät vuosien varrelta yhteen word -dokkariin ja leikin, et mul on elämänkerta. Hyvin hyvin outo elämänkerta, joka ei kata ku nuoruuden. Tai mistä sitä tietää vaikka kirjottaisin näitä hölmöjä juttuja vielä kymmenen, viidentoistakin vuoden päästä? Ehkä sillon voi vaan puhua tietokoneelle ja se muuttaa sen tekstiks. Pelottava ajatus.

Toivottavasti nyt edes vähän oon kuitenki viisastunu ensimmäisistä blogimerkinnöistä. Aikamoinen hyrrä oon vieläkin. Ei päätä eikä häntää. Se tuskin koskaan muuttuu ja ehkä hyvä niin. Rauhallisia ja tasapainoisen olosia ihmisiä on maailmassa ihan tarpeeks, mä haluun olla ehkä vähän hullu ja ajoittain ihan tyhmä.

irc-galleria.net/user/Pinsetti/blogs?first=303915

Välillä vaan näitä lukiessa tulee sellanen olo, että välitänkö yhtään pätkää mistään, vai välitänköhän vaan sittenkin liikaa kaikesta?