IRC-Galleria

Oh all the drama.

Ollaanhan Paulan kanssa tästä puhuttu. Draamaa on oltava.

Ja sitähän riittää :) Tottakai riittää kun sitä itse kehitellään.
Lauantaina lisää.

Mä en osaa keskittyä...

Jem - Just a ride

Aaargh.

Koulurapsat prkl.
Illalla duuniin, Lintuparvessa lattaribileet. Sheikkaa bootya beibi. HUomenna radalle, Auran olutfestarit ja kaikki vanhat kaverit, tai Paulan kanssa isketään kiinni Turun yöhön niinku edellisiltanakin (tosin tällä kertaa vähemmällä alkoholin määrällä ja selittämisellä) Nylon beatin vanhat ja kymmenenvuotiaana tehdyt radiolähetykset kehiin, pullo viiniä ja hi hi hi.

Pitäs päättää kumpaan lähtee.
Ensin pitäs tehdä joku helvetin turhanpäivänen raportti ettei Kelan tädit suutu, olla töissä yö ja vielä aamukin.

Mut SITTE, taas räjähtää. Tällä kertaa en aio hakata päätä seinään aamulla (enkä myöskään löytää päätäni vessanpöntöstä).

Oon vieläki ihan kujalla. Ihme juttu, oon kuitenki ollu Suomessa jo kohta kaks viikkoo.

Tänään oli niin henkinen ja fyysinen helvetti että toivoin kuolevani. Töissä batterya niin että kädet tärisi ja sit tärisi kyllä asiakkaiden posketkin ku pärräsin ympäri ämpäri.
Ja aivan hirvee darrablues taas iltapäivällä, oon tullu vanhaks eikä tosiaankaan pitäs juoda IKINÄ. Mun aivot kun toimii jotenki hirveen omituisesti ja saa mut a) ajattelemaan, b)kuvittelemaan ja c) sanomaan juttuja jotka sitte seuraavana päivänä tuntuu olleen jonkun muun päästä.

Mut tulipahan selitettyä taas. Pitäs vaan puhuu jostain säästä ja pysyy siinä, mikä Suomen kesä tää tämmönen on ja onpas ilmoja pidellyt.

Mut sinänsä hauskaa, käytii sovittaa Paulan kanssa hääpukuja (en minä sovittanu, en mä tässä oon naimisiin menossa. Enkä näillä sävelillä vielä pitkään aikaan :D) ja juotiin paljon, sekasin ja liikaa. Humahti päähän ku metrin halko vasta baarissa.

Vois ottaa lauantaina uusiks mut vähän vähemmällä valistuksella. Sanan säilän sais jättää tuppeensa.

Mee nyt sit tässä nukkumaan ku kroppa hyrrää batterya.
Voi kun tietäis et missä mennään ja kenen kanssa. Telepatia, taito jonka haluaisin oppia. On niin hirveen vaikeeta tajuta toisten ajatuksia kun ei tajua omiakaan.

Laku noc.

Kämpillä Turussa. Melkeen pitäs jokilaivoille lähtee illemmalla, sataa tai paistaa.

Taidanpa mennä polttamaan kotoisan tupakan tonne tutulle parvekkeelle ja katon samaa risteystä ku viimeset kaks vuotta. Helvetin tuttua kaikki, mikään ei oo muuttunu paitsi minä. Enkä mäkään pohjimmiltaan kai mikskään muutu.

Onpas kuumankosteahikinen ilma.

Puhelinlasku loppureissusta tuli.
393 euroa. Vittu että oon kusessa.

Mä tein krompirusaa ja sopska salatea!! Ja ne vielä onnistu! JES!! :D Ja sit ostin kuivaa omppusiideriä ja salmiakkia. Pakkohan niitä on nyt vetää.. :)

Mielialat menee ihan seinästä seinään. Välillä on ikävä, välillä mukava, välillä vituttaa, välillä naurattaa.

Musiikki on elämä. Vieläkin, edelleen ja aina.
Maistuisko bosnialainen cuisine? :)

Voi vittu.

Perkelettä ja kaurapuuroa. Tukan väriki on blondi, näköjään. Ruissiin pitäs raahautuu, oon totaalisen peeaa.

Tää on kyllä äärimmäisen omituinen olotila, en oo kiinni missään. Vielä. Enää.
En mä tiedä.

Vois käydä vaa'alla ettei mieliala ainakaan pääsis piristymään. Miks tää on nyt tällasta, koska tähän tottuu? Kuuluuks ekan päivän Suomessa olla tällanen, onko tää normaalia, oonko mä normaali? En.

Amir, I miss you babe. Jasmin, I miss you Karhu. Maja, I miss you sister. N-guys, I miss you all.

Suomi on vielä niin saatanan litteeki.
Mut on ne koivut sentään kivoja. Ja salmiakki.

Oon ihan pihalla ja helvetin levoton.

Suomessa.

Ei muuta sanottavaa.

Festarit alkaa huomenna. HUO-MEN-NA.

Enka ma edes stressaa. Oon ihan rauhallinen ja jotenki... omituisen iisi. Pelottavaa.

Siltikin, vaikka kuulin eilen puolenyon aikaan etta yks lentolipuista puuttuu, joten yks suomalainen esiintyja joutuu ottaa huomisen lennon ku kaikki muut tulee tanaan. Ja se on taalla niin myohaan etta joutuu painaa suoraan pikaseen soundcheckiin ja lavalle.

Enka stressaa vaikka kuulin puol tuntia sitte yllattaen poliisilta, etta ei voida vetaa paakonserttia pidemmaks ku yhteentoista, ja kaikki markkinointi ja aikataulutus on tehty siten, etta viimenen bandi alottaa 23:15.

Kohta lahden Sarajevoon suomalaisia bandeja vastaan. Ja tassa ma vaan istun ja kirjotan galleriapaivakirjaa ja olo on niin omituisen rauhallinen ja luottavainen et oikein huvittaa. Kaikki asiat jotka normaalisti sais mut menee pitkin seinia lahinna huvittaa mua.

Taa on isoin opiskelu- ja tyoprojekti tahan mennessa, jotain mita en oo koskaan aikasemmin tehny enka oo ollenkaan varma et kaikki sujuu niinku pitais, mut.. hallavali. Kaikki menee niinku menee ja loppuenlopuks tast tulee hyva juttu, oon varma siita.

Taidanpa syoda karkin ja polttaa tupakan.