IRC-Galleria

On mukavaa, kun on kavereita, jotka tykkää koirista. <3

Yhyy, sinne meni meikäläisen rahat. Vaan saadaanpa tilalle jotain paljon, paljon maallista mammonaa arvokkaampaa.. ^___^

Mölliä, kun on flunssa. :'( Viime viikolla sentään suurimman osan ajasta vaan yskitti ja oli kurkku kipeä (öisin meinasin lisäksi tukehtua limaan), mutta alkuviikosta sitten rupes räkä irtoon ihan kunnolla ja nyt saa koko ajan olla niiskuttamassa ja aivastelemassa. Ja räkähän lentää! Varmaan oon saanu kennelyskän, ku on koirien kanssa tullu niin paljon pyörittyä..

Hoomenna värjään taas hiusket (taissiis Timo saa värjätä, etten taas onnistu sotkemaan kuonoani väriaineeseen kuten eräs kerta). Ärrrsyttää, kun ei tuo punainen väri vaan meinaa ollenkaan pysyä päässä. Ja häätyisi käydä tässä joku kaunis päivä myös kampaamotädin saksittavana, kun hiuslatvat on aika haperot. Ei vaan olis oikein varaa, kun tässä parin viikon sisään olisi yksi melkoisen suuren suuri rahallinen menoerä tiedossa. Vaan siitä lisää sitten myöhemmin.. :) Joululahjojakin pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta mietiskelemään, ettei kiire yllätä. Vaikka yllättää se kuitenki, niinkuin aina..

Onpa kyllä mukavaa olla lomalla kokonainen viikko. <3 Tää aika vaan taitaa mennä ihan hirveän nopiasti, kun on niin paljon kaikkea tekemistä, mitä ei kaukana opiskelupaikalla voi toimittaa. Mukava nähdä ystäväisiä pitkästä aikaa ja keskiviikkona pääsee taas vaihteeksi Misheren keikallekin. ^^

Olen mato!

"Mato matala on monien inhoama, mutta hyödyllinen otus! Limaisen, luotaantyöntävän kuoren alta paljastuu ekosysteemille tärkeä osanen, jota halveksutaan aivan turhaan. Puutarha, jossa matoja vaeltaa, on onnellisempi kuin madoton!

Älä siis sinäkään masennu, vaikka omaperäisiä ideoitasi ei aina otettaisi avosylin vastaan. Sinuun täytyy tottua, eikä se ole kaikille helppoa! Madon kanssa kaveriksi tultuaan saa kokea kestävää ystävyyttä, sillä mato arvostaa kaveriaan; se saattaa kuitenkin jännittää sosiaalisia tilanteita ja kaivautua vaikka maan alle piiloon."

Kännishumalas. :'D

Voisin vaikka mennä nukkumaan. Oman kullan kainaloon. <3

Ai niin, tuhlasin tänään yli 80 euroa kaupungilla ja minulla on koiranpentukuume. Aamen.

Opiskeluja, opiskeluja.

Häätyy kyllä myöntää, että on kerrankin koulussa kiinnostavia aineita (viime viikon käydään-läpi-tuttuakin-tutumpia-ATK-juttuja -päiviä ehkä lukuunottamatta). Tällä viikolla meillä käsitellään koirien käyttäytymistä, käsittelyä ja koulutusta. Joistain asioista olen kyllä vähän eri linjoilla tuon opettajan kanssa, mutta korvat höröllä häntä silti tulee kuunnteltua (kun kerran koirista puhutaan, sitä koittaa pesusienen tavoin imeä itseensä kaiken mahdollisen tiedon :D). Ja ainahan se on hyvä saada vähän uutta/itselle vierasta näkökulmaa asioihin - varsinkin, kun toinen osaa perustella kantansa ja omaa kokemusta puhumistaan asioista. Eihän niitä kaikkia asioita ole mikään pakko oman koiran kanssa sitten joskus tulevaisuudessa soveltaa. Poimii mukaan ne asiat, mitkä omiin periaatteisiin tuntuu sopivalta ja niin se homma (toivottavasti) sitten etenee. :) Konstit on monet, sanoi mummo..

Mielenkiintoisia asioita yhtä kaikki.

Voi itkuvonku. Ei käyny eilen yhtä paljon kattojia mun kuvilla kuin viimeksi Päivän kuvan aikaan. :'D Noh, ehkä vältyin siinä samalla muutamilta ääliökommenteilta, vaikka tuli niitä kyllä nyttenkin enemmän kuin tarpeeksi. En vaan käsitä miksi ihmisten pitää tulla mulle siitä angstaamaan, jos heillä itsellään on jotain patoumia kaikkea Japaniin liittyvää kohtaan..

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin,
kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

(Runon on kirjoittanut Liisa Aaltonen)

Toivottavasti jokainen kesäkissaa harkitseva sattuisi tuon jostain lukemaan.. Sydämettömiä ovat ihmiset, jotka ottavat kissan tai minkä tahansa muun eläimen hetken mielijohteesta ja hetken viihdykkeeksi. Kissa on elävä olento siinä missä ihmislapsikin!