IRC-Galleria

Munsta tuli sunnuntaina väliaikainen sijaisemo kahdelle vastasyntyneelle kissanpennulle. Pennut löydettiin ilmeisesti jostain ojanpohjalta ja emme varmaan saa koskaan tietää, miten ne sinne olivat joutuneet.. Emonsa tai ihmisen hylkääminä kenties? Pentuja on mahdollisesti voinut olla enemmänkin, mutta vain nuo kaksi löytyivät ja luovutettiin eläinkodin huostaan.

Niin pieniä pentuja ei tietenkään voinut jättää eläinkodille yksin yön ajaksi, joten minä lupauduin ottamaan ne hoitooni ainakin väliaikaisesti. Kotona ruokin pentuja emonmaidonvastikkeella kahden tunnin välein ja hoidin muitakin "emon hommia", kuten pentujen pissattamisen ja kakattamisen. Niin pienet pennut kun eivät vielä osaa toimittaa asioita itse, vaan tarvitsevat siinä apua. Normaalisti emo saa nuolemalla poikaset pissaamaan ja kakkaamaan (jonka jälkeen syö jätökset), mutta minä en ihan niin luonnonmukaiseksi kehdannut ruveta, joten kielen sijaan käytin "nuolemiseen" lämpimällä vedellä kostutettua vanulappua - ja hyvin toimi. ^^

Maanantaina sitten otin pikkukisut mukaan eläinkodille, missä kokeilimme, jotta suostuisiko eräs juhannuksena omat pennut pyöräyttänyt löytökissa adoptoimaan nämä kaksi orpolaista, kun pennut kerran olivat melkolailla samanikäisiä. Jännitimme hirveästi mitä tuleman pitää, mutta emo hyväksyi pennut ilman mitään muttia ja päästi orpopennut nisälle! Hieman kummissaan se kyllä näytti kasvanutta pentuettaan katselevan, kuin ajatellen "Minä olen varma, että laskin näitä ipanoita vielä eilen olleen neljä. Miten näitä yhtäkkiä onkin kuusi?".

Toivottavasti kaikki kuusi pentua kasvavat terhakoiksi ja terveiksi nuoriksi kisuiksi ja niille löytyy hyvät ja rakastavat kodit sitten, kun sen aika koittaa.

^___^

Ääh.. tympeää, kun kurkku on kipeänä ja nenä vuotaa. :( Flunssa kesäkuussa? Kyllä kiitos. Pikkasen meinaa olla kuumeinen olokin, mutta enpä voi tarkistaa, kun emme kuumemittaria omista. Otsa ei ainakaan omaan kämmenselkään tunnu erityisen kuumalta.

Vaihdoinpa muuten hiusten väriäkin tässä pari päivää sitten. Pinkkipää kerkesin ollakin jo vuoden päivät ja nyt nämä minun hiusset on (tai ainakin näiden pitäisi olla) violetit. Pitää koittaa jossain vaiheessa ottaa uusia valokuvia.. Jos vaikka ottaisi kameran mukaan, kun keskiviikkona lähdetään Timon (ja muun Misheren porukan) kanssa Tampereelle, kun heillä on Inferno-baarissa keikka. Ja torstaina käydään Särkänniemessä! ^____^ Menis vaan tämä kurkkukipu pois, niin olis mukavampaa..

Ja juhannuksen vietän sitten eläinkodilla työn touhussa. :)

Tänään iltavuoroon eläinkodille. Viiden tunnin päivä tiedossa ja ensimmäistä kertaa menen iltaan.

Klo 16 alkaisi työt, mutta sitä ennen pitäisi vielä saada varattua aika arvauskeskukseen (astmakontrolli + jäykkäkouristuksen tehoste) ja kipaista Kelalle juttelemaan asioista. Ne meinaavat periä minulta 1140 euron edestä yleisiä asumistukia takaisin - ilmeisesti siitä syystä, etten ollut joulukuussa ilmoittanut, että Timon oikeus opiskelijan asumislisään päättyi. Hemmetti, kun en edes tiennyt koko asiasta, enkä myöskään siitä, että tuosta olisi Kelalle pitänyt joku ilmoitus tehdä! Luulin, että Kela saa nuo tuollaiset tukien päättymiset tietoonsa automaattisesti, kun sitä kauttahan ne opiskelijoille ja muille maksetaan. :(

Toivottavasti järjestyisi nyt jotenkin tuo asia. Minulla ei tosiaankaan olisi rahaa maksella yli tuhannen euron edestä tukia takaisin - varsinkaan nyt, kun en enää yleistä asumistukeakaan kerran saa! Mukamas liian hyvät kuukausitulot minulla ja Timolla.. Joo todellakin, kun minä en saa kuukaudessa muuta kuin työmarkkinatuen ja siitä iso osa menee oman vuokrapuoliskoni maksuun! Eikö ne siellä Kelalla tosiaankaan voi ottaa huomioon sellaista "pientä" seikkaa, että Timon palkkatulot eivät juurikaan minun tuloihini vaikuta, koska maksellaan asumiskustannukset sun muut yhdessä.. x___x

Aloitin eilen työharjoittelun eräässä eläinkodissa. ^^ Nyt parin päivän kokemuksella sanoisin, että työ siellä on kyllä todella mukavaa, vaikka omalla tavallaan raskasta onkin. Varsinkin, kun tässä on melkein vuoden verran tullut leikittyä sohvaperunaa, niin kyllä tuo (kiskovien) koirien lenkittäminen panee kehon koville. :D Työpäivien jälkeen olen tosi uninen, lihakset (niin mitkä lihakset??) on mukavasti jumissa ja välillä tuntuu, ettei meinaa pystyä kävelemäänkään normaalisti - varsinkin seisomaan nouseminen tuottaa vähän vaikeuksia. Mutta ainakin tiedän tehneeni jotain. Ja eiköhän nämä kivutkin tästä helpota ajan kanssa, kun totun tuohon vähän aktiivisempaan päivärytmiin. Ties vaikka kuntokin tästä alkaisi koheta hiljalleen ja saisi vartaloakin vähän kiinteämmäksi. Ei kyllä pidä toivoa liikoja näillä ruokailutottumuksilla. :'D

Hieman minua hirvitti, että miten tulen tämän lievän astmani/allergiani kanssa toimeen, kun tuolla ollaan kuitenkin melko läheisessä kontaktissa kissojen kanssa, jotka minulle yleensä aiheuttavat pahimmat allergiaoireet. Noh, ehkä nyt on vielä hieman aikaista sanoa mitään varmaa, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut sen suurempia ongelmia. Jonkin verran minua kyllä aivastuttaa ja nenä vuotaa, mutta tuommoisen kanssa pystyn kyllä elämään. :) Pitää nyt vaan toivoa, etteivät oireet tästä kehity pahemmaksi.. Ehkä ne hyvässä lykyssä saattaisivat jopa hävitä kokonaan? En minä ensimmäinen ihminen olisi, jonka eläinallergia paranee siedättämällä (vaikka ei kyllä pidä toivoa liikoja tässäkään asiassa). Tärkeintä minulle kuitenkin on, että allergiani pysyisivät sen verran lievinä, että pystyisin vastaisuudessakin tekemään työtä eläinten parissa.

Käytiin Timon (Miro) kanssa katsomassa eilen elokuvateatterissa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla.

Olipa mukava kerrankin lähteä elokuviin ihan hetken mielijohteesta. Minä satuin näkemään siinä vähän ennen kahdeksaa telkkarista elokuvan mainoksen ja hoksasin, että "hittolainen, sehän on tänään tullut teatteriin - lähtäänkö kattomaan?". Timo sitten kurkkasi Finnkinon sivuilta lipputilanteen ja olihan niitä tikettejä vielä ihan hyvin jäljellä (klo 21 näytökseen), joten tehtiin varaus. Sitten vain salamannopeasti vaatteet niskaan ja menoksi. Lipuista sai kyllä pulittaa huikeat 10 euroa kappaleelta, vaan tulipa ainakin ensimmäistä kertaa testattua tuo Oulun uudehko Finnkino Plaza -teatteri.

Ja elokuva oli melkoisen muikea, kuten kaksi edeltäjäänsäkin. Suuria tunteita ja suuria juonitteluja. Minä ainakin sain pitää shokkivärillä kyllästetyt aivosoluni koko ajan työn touhussa, että pysyin elokuvan tapahtumista edes jossain määrin kärryillä. Hieman yllättävä oli kyllä elokuvan loppuratkaisu, mutta enpäs paljasta siitä sen enempää, etten pilaa iloa niiltä, jotka eivät ole vielä kerinneet elokuvaa katsomaan.. Sen kuitenkin sanon, että sääliksi kävi niitä kiireisiä immeisiä, jotka poistuivat teatterista heti lopputekstien alettua. Olisi kannattanut katsoa elokuva LOPPUUN asti. Sieltä kun löytyi "piilotettu" kohtaus, kuten Mustan helmen kirouksen ja Kuolleen miehen kirstunkin lopuista. ;)

Hih, Timo (Miro) toi minulle Lidlistä kokonaisen vesimelonin ja nyt olen tässä illan aikana pupeltanut siitä puolet! :D Se tekee jotain kaksi kiloa melonia (koko meloni painoi kuulemma kaupassa nelisen kiloa) - miinus tietysti kuoret, jotka ei minulle maistu. Vesimeloni on kyllä sellainen hedelmä, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, eikä silti tule kunnolla edes ähky. Mitä nyt vessassa saa juosta vähän tavallista useammin, kun tuo on nimensä mukaisesti niin vetistä.. :)

Vesimelonin syömisen lomassa olen myös piirtänyt yhtä tilaustyötä. Tavoite olisi saada se valmiiksi nyt yön aikana, mutta saapa nähdä.. Olen niin hirrrrveän hidas värittämään puuväreillä.

Klara wappen till evripadi! :D En mie päissään taas ole tai mitään.. Avatonicille toiset synttärionnittelut! ^^ (vaikka nyt on kai jo 1. päivä, mutta ei kait se mittään.)


..tjooh, korjailen mahdolliset kirjoitusvirheet ehkäpä huomenissa. xD

Mikähän siinä on, kun yksi siideri meneepi päähän.. Noh, elämä on ja silleen. Onpahan ainakin halpa humala.

Nyt on sitten tämäkin päivä nähty, jotta syntymäpäivä sattui 13. perjantaille. ^^ En minä mihinkään epäonnenpäiviin usko (13 on enemmänkin onnennumeroni), mutta on tässä kuitenkin oma tutinansa. Ja nyt sitä sitten ollaan parikymppisiä - puolimatkassa neljääkymmentä, jeih! :'D

Kiitos kaikille vanhenemisen johdosta osaa ottaneille/onnitelleille! :)


Ai niin, Kärpätkin voitti eilen Suomen mestaruuden. Oli kaupungissa vähän tungoksen poikasta ja Hevimestassa pipona populata. Taisin nähdä siellä eilisen aikana enemmän tuttuja kuin mitä olen aiemmilla kerroilla nähnyt yhteensä. Ja kivvaa oli! ^^

Vanhin frettini Bisse nukkui tänään pois, vain kuukautta ennen kuudetta syntymäpäiväänsä.

Bisse oli ensimmäinen frettini ja samalla myös ensimmäinen "ikioma" lemmikkini. Siksipä sillä on - ja tulee aina olemaan - sydämessäni erityinen paikka. Bisse oli luonteeltaan mitä rakastettavin otus. Ei se kauheasti lajitovereidensa seurasta perustanut, mutta meille ihmisille se oli lähes poikkeuksetta aina ystävällinen ja köllötteli mielellään sylissä rapsuteltavana.

Noin vuosi sitten Bissellä alkoi ilmetä oireita lisämunuaisongelmista, joiden seurauksena pikkuinen alkoi mennä aina vain huonompaan kuntoon. Lisämunuaiskasvaimeen hoitona käytettävistä Procren-pistoksista ei ollut Bisselle apua ja muutama päivä sitten sen kunto yllättäen heikkeni niin, että takajalat eivät enää kantaneet, eikä Bisse päässyt enää seisomaan.

Päätimme viimeisenä keinona kokeilla eläinlääkärissä lisämunuaisen leikkausta, vaikka samalla tiedostimmekin riskin, ettei Bisse huonosta yleiskunnostaan johtuen välttämättä enää milloinkaan heräisi.. Leikkaus oli kuitenkin ainoa vaihtoehto lopetuspiikin lisäksi ja siksi päätimme yrittää - jos vain olisi pienikin mahdollisuus saada Bisse toipumaan.

Ennen leikkausta minulla oli jopa toiveikas olo Bissen selviämisen suhteen. Bisse oli niin pirteänä ennen rauhoituspiikkiä - tarkkaili ympäristöään aktiivisesti ja yritti jopa kävellä siitäkin huolimatta, että takajalat eivät kantaneet! Bisse nukahti lähes samantien esirauhoituspiikin antamisen myötä ja niin Bisse lähti leikkaukseen. Reilun tunnin kuluttua saimme puhelimitse tiedon, että Bissen sydän oli pettänyt leikkauksen loppuvaiheessa. Eläinlääkäri kertoi, että oli saanut vasemman lisämunuaisen poistettua onnistuneesti, mutta lisämunuainen ei ollutkaan ainoa ongelma: Bissen maksa ja munuaiset olivat niin rappeutuneet, ettei sen elämästä todennäköisesti olisi tullut mitään, vaikka se olisikin leikkauksesta selvinnyt hengissä.

Kävimme hetki sitten jättämässä Bisselle viimeiset jäähyväiset eläinlääkärin luona. Suru ja ikävä on suunnaton, mutta samalla olo tuntuu myös helpottuneelta: Nyt Bissen ei tarvitse kärsiä enää yhtään enempää, vaan se voi levollisin mielin aloittaa uuden elämän Sateenkaarisillalla.

Lepää rauhassa, Bisse. Olit maailman paras fretti ja sellaisena tulet aina säilymään sydämessäni. Jätit varmasti pysyvän tassunjäljen kaikkien niiden sieluihin, jotka elämäsi aikana saivat sinut tuntea.