IRC-Galleria

Kävimme eilen Timon (Miro) kanssa kiertämässä melkein kaikki tiedossamme olevat Oulun kirpputorit. Tarkoitukseni oli lähinnä metsästää uusia jäseniä lelukokoelmaani, mutta parin kirppiksen jälkeen alkoi näyttää jo vähän epätoivoiselta. Ei ainuttakaan kiinnostavaa figuuria näkynyt missään! Sen sijaan löysin halvalla itselleni mustan pitsitopin ja peräti KAHDET mieleiset kengät! Tämä on jo historiallista; yleensä en löydä mieleisiä kenkiä, vaikka etsisin kissojen ja koirien kanssa. Nyt löysin sattumalta samalla reissulla kahdet ja molemmat vieläpä tismalleen oikeaa kokoa. Kirpputorilta löytämäni kengät kun tuppaavat tavallisesti olemaan vähintään sen pari numeroa liian isoja..

Vasta viimeisellä kirpputorilla onni potkaisi leluetsintöjen suhteen: sieltä nimittäin löytyi muutama vanhan sarjan Littlest Pet Shop! Tosin ne olivat aika sikahintaisia, kun ottaa huomioon, ettei pusseissa ollut kaikki eläimet/osat tallessa. Sen sijaan pusseihin oli tungettu LPS:ien lisäksi jotain suklaamunaylläreitä, sekä muutama In My Pocket-sarjan eläinemo (tiikeri ja pingviini) parin pentunsa kanssa. Vaan ei valittamista kuitenkaan. Sainpahan edes vähän täydennyksiä minimaaliseen LPS-kokoelmaani. :D Minä ääliö kun menin myymään oikeastaan kaikki omat, vanhat Littlest Pet Shop-settini kirpputorilla pilkkahintaan joskus montamonta vuotta sitten. Miksi rahanahneus sokaisee ihmisen toisinaan? -___- Harmittaa vietävästi.

Kirpputorikierroksen jälkeen kävimme muutamassa huonekalukaupassa katselemassa uusien nojatuolien ja tv-tasojen hintoja (kirppiseltä ei löytynyt mieleisiä). Minkälainen palkka ihmisellä oikeasti pitäisi olla, että voi ostaa sellaiset huonekalut kuin haluaa? Siis pari sataa euroa yhdestä tuolista! Voi pyhä peruna.. Sohvastakin joutuisi pahimmillaan pulittamaan jotain 3000 euroa. Ei ole oikein työttömien/opiskelijoiden paikkoja nuo huonekalukaupat. Alkaa vaan ketuttamaan. Yhdestä kaupasta löytyi ihan hieno, lasiovinen kirjahylly, jonka luulimme sopivan omaan budjettiimme: Kaapin ovessa oli oikein näkyvällä paikalla 50 euron hintalappu. Olimme jo napata kirjahyllyn kainaloon, kun huomasimme kaapin kyljessä toisen lapun: 250 e. Niinpä niin, viidelläkympillä olisimme saaneet mukaamme pelkät lasiovet. *huokaus*

Uudet kalusteet jäivät sitten tällä kertaa (sattuneesta syystä) hankkimatta. Sen sijaan kävin ikään kuin lohdutukseksi ostamassa Kodin Ykkösestä Hopeanuoli-peltiboksin. xD Eli suomeksi dubatut ja saksitut Hopeanuolet DVD:llä. Reissun lopuksi poikkesimme vielä Hesburgeriin syömään. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päivä, vaikka jalat meinasivatkin sanoa sopimuksensa irti. Ei ne raukat ole tottuneet kävelemään noin pitkiä aikoja kerrallaan. :D

Osallistuin muutama päivä sitten FutureFilmin järjestämään kilpailuun, jossa tehtävänä oli suunnitella neljänteen Weed DVD:hen takakansiteksti. Käytin takakansitekstin suunnitteluun paljon aikaa ja vaivaa - taisipa siinä yksi yö vierähtää kokonaan ja vielä seuraavanakin päivänä mietin miten voisin tekstiä parannella.

Kilpailuaika päättyi eilen (4.9.) ja tänään sain FutureFilmiltä sähköpostia, joka alkoi sanoilla: "Kiitos osallistumisesta FutureFilmin järjestämään Weed-kilpailuun. Voittaja on nyt valittu ja ilokseni voin ilmoittaa, että se olet sinä". Minä tosiaan VOITIN!! En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minuun vyöryi tajuttuani lukemani tekstin. Kädet ja jalat menivät ihan hervottomiksi, niitä kihelmöi. Tunsin suorastaan paisuvani ilosta! Vieläkin olo on aivan uskomaton, helpottunutkin. Mukavaa saada välillä tunnustusta jostain sellaisesta, minkä eteen on tehnyt parhaansa ja nähnyt vaivaa.

Kilpailusta saamani palkinnot ovat upeita ja olen niistä myös todella iloinen, mutta ne eivät kuitenkaan olleet perimmäinen syy siihen, miksi päätin osallistua. Halusin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että Weed DVD:hen saataisiin (vihdoin) virheetön takakansiteksti. Nyt pitää vaan toivoa, etten itse ole epähuomiossa kirjoitellut puuta heinää. :D Odotan jännityksellä millaisen vastaanoton takakansitekstini tulee saamaan fanien keskuudessa. FutureFilm tuntui ainakin olevan tyytyväinen. He jopa kysyivät olisiko minulla kiinnostusta kirjoittaa takakannet myös tuleviin Weed DVD:ihin. ^^

Sanna heräsi maailmaan eräänä tihkuisena aamupäivänä. Kaukaa näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli isohko ja he söivät vain sieniä. Koulussa hän ei kyennyt mihinkään, siellä häntä kiusattiin kengistään.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan valittaminen, niinpä ammatiksi tuli rankaiseminen.

Sanna kehittyi kuudennellakymmenellä varsin näppyläiseksi. Päähänsä hän sai vaaleat hiukset, sekä vaaleat silmät.
Biologiastaan johdatellen hän oli aika änkyttäjä. Lempiruokaansa paperilappukeittoa hän sai työskennellen viikatemiehenä.

Sanna ei tupakoi eikä nuuskaa koska on älykäs ihminen. Alkoholia hän käyttää puhdistusaineena.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se.

---

Lol.

Rodoksen reissun viimemetreillä (pe 9.6) onnistuin polttamaan itseni auringossa. Ja nyt kaikki pienet tytöt ja pojat siellä tietokoneiden ääressä muistavat, että iho on ehdottomasti aurinkorasvattava uudelleen meressä uimisen jälkeen jos aurinko paistaa täydeltä terältä - siitäkin huolimatta, että rasvaputelin kyljessä lukee waterproof. Se on silkkaa kusetusta ja Sanna-täti on sen teille nyt omilla uhrauksillaan konkreettisesti todistanut. Muilla kun on rusketusraidat, niin minulla sen sijaan tyylikkäät palorannut ja nahan luominen täydessä käynnissä. Ihosta irtoaa kivoja parin sentin mittaisia suikaleita. *kihihi*

Kotiuduin takaisin Suomeen su-ma välisenä yönä klo 3:50 ja väsytti niin maan perkeleesti.

Tänään meikäläinen suuntaa kuononsa kohti Rodosta! ^^

Edit: Unohdin muuten lentolippuni lentokentän vessaan. Meinasipa iskiä paniikinpoikanen, vaan onneksi moka huomattin melkeinpä heti vessan ulkopuolella ja ehdin vielä pelastaa kalleimpani.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Tähän mennessä vain äitee on muistanu onnitella ilman erillistä vihjailua. Kokonaisuudessaan onnitteluja olen tainnut kerätä ruhtinaalliset 3kpl (äitin oma mukaanlukien). On kivaa olla muistettu. Voisinpa ajankuluksi kieriskellä vaikka itsesäälissä ja tappaa itteni, ku "Qkaan ei raksta mu4H!!111" ;)

Hyvää syntymäpäivää MINULLE! ^^

TEHTÄVÄNANTO: Paljastan 5 omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kaikkea syötävää on aina haisteltava ennen laittamista suuhun

2. Jos pizzaa syödessä ähky yllättää, niin minulla on tapana noukkia "irtotäytteet" (oliivit yms.) jäljellä olevasta pizzasta pois, jolloin sen jaksaa paremmin syödä.

3. Ilmeilen piirtäessäni. Väännän vaistonvaraisesti naamaani samaan asentoon, kuin mitä yritän ikuistaa paperille.

4. Minulla on pakonomainen tarve käydä vähän väliä kurkistamassa jääkaappiin. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei sinne ole ilmestynyt mitään uutta. Niin silti. Aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja vanhemmille mennessäkin pitää aina ensimmäisenä suunnistaa jääkaapille.

5. Olen (nylon)sukkahousukammoinen. Inhoan ääntä mikä kuuluu sukkahousuihin koskettaessa. En myöskään pidä siitä, miltä sukkahousut tuntuvat. Tämän vuoksi olen aina kananlihalla ja niskavillat pystyssä sellaisten leffakohtausten aikana, joissa mies sivelee naisen sukkahousuilla verhoiltua säärtä. Senkö on muka tarkoitus olla eroottista?? *hrr*


Haasteen uhrit:
Miro
Avatonic

En linkitä, enkä myöskään keksi viittä ihmistä, joille tämän haasteen nakitan. Nii kerta, kaikki tutut on jo haastettu jonku toisen toimesta.

Eka kerta, kun kirjoitan tähän päiväkirjasysteemiin.

On se kumma, kun on kerrankin valmistautunut kirjoittamaan jotakin ja olisi vielä sopivat puitteetkin siihen (lue: internet), niin sitten ei yhtäkkiä sormet ja aivot suollakaan mitään kirjoittamisen arvoista. Ja sitten tulee jaadijaadijaaditeltua jotain täysin yhdentekevää. Kuin kuvasta näkyy.

Tarkoitus oli vihdoin ja viimein jopa vastata Napan minulle heittämään haasteeseen, mutta en keksinyt näin äkkiseltään tarpeeksi montaa omituista käyttäytymismallia omasta elämästäni - tai en vain osannut valita mitkä niistä kuuluvat kärkiviisikkoon? Eli pitänee tästä vetäytyä sohvan alle syömään villakoiria ja analysoimaan ihmismieleni kikkuroita ja käkkyröitä. Listaisi vaikka paperille mitä tulee mieleen ja tulisi sitten uudestaan päiväkirjoittelemaan. Joskus.

Soronoo.