IRC-Galleria

Aloitin eilen työharjoittelun eräässä eläinkodissa. ^^ Nyt parin päivän kokemuksella sanoisin, että työ siellä on kyllä todella mukavaa, vaikka omalla tavallaan raskasta onkin. Varsinkin, kun tässä on melkein vuoden verran tullut leikittyä sohvaperunaa, niin kyllä tuo (kiskovien) koirien lenkittäminen panee kehon koville. :D Työpäivien jälkeen olen tosi uninen, lihakset (niin mitkä lihakset??) on mukavasti jumissa ja välillä tuntuu, ettei meinaa pystyä kävelemäänkään normaalisti - varsinkin seisomaan nouseminen tuottaa vähän vaikeuksia. Mutta ainakin tiedän tehneeni jotain. Ja eiköhän nämä kivutkin tästä helpota ajan kanssa, kun totun tuohon vähän aktiivisempaan päivärytmiin. Ties vaikka kuntokin tästä alkaisi koheta hiljalleen ja saisi vartaloakin vähän kiinteämmäksi. Ei kyllä pidä toivoa liikoja näillä ruokailutottumuksilla. :'D

Hieman minua hirvitti, että miten tulen tämän lievän astmani/allergiani kanssa toimeen, kun tuolla ollaan kuitenkin melko läheisessä kontaktissa kissojen kanssa, jotka minulle yleensä aiheuttavat pahimmat allergiaoireet. Noh, ehkä nyt on vielä hieman aikaista sanoa mitään varmaa, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut sen suurempia ongelmia. Jonkin verran minua kyllä aivastuttaa ja nenä vuotaa, mutta tuommoisen kanssa pystyn kyllä elämään. :) Pitää nyt vaan toivoa, etteivät oireet tästä kehity pahemmaksi.. Ehkä ne hyvässä lykyssä saattaisivat jopa hävitä kokonaan? En minä ensimmäinen ihminen olisi, jonka eläinallergia paranee siedättämällä (vaikka ei kyllä pidä toivoa liikoja tässäkään asiassa). Tärkeintä minulle kuitenkin on, että allergiani pysyisivät sen verran lievinä, että pystyisin vastaisuudessakin tekemään työtä eläinten parissa.

Käytiin Timon (Miro) kanssa katsomassa eilen elokuvateatterissa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla.

Olipa mukava kerrankin lähteä elokuviin ihan hetken mielijohteesta. Minä satuin näkemään siinä vähän ennen kahdeksaa telkkarista elokuvan mainoksen ja hoksasin, että "hittolainen, sehän on tänään tullut teatteriin - lähtäänkö kattomaan?". Timo sitten kurkkasi Finnkinon sivuilta lipputilanteen ja olihan niitä tikettejä vielä ihan hyvin jäljellä (klo 21 näytökseen), joten tehtiin varaus. Sitten vain salamannopeasti vaatteet niskaan ja menoksi. Lipuista sai kyllä pulittaa huikeat 10 euroa kappaleelta, vaan tulipa ainakin ensimmäistä kertaa testattua tuo Oulun uudehko Finnkino Plaza -teatteri.

Ja elokuva oli melkoisen muikea, kuten kaksi edeltäjäänsäkin. Suuria tunteita ja suuria juonitteluja. Minä ainakin sain pitää shokkivärillä kyllästetyt aivosoluni koko ajan työn touhussa, että pysyin elokuvan tapahtumista edes jossain määrin kärryillä. Hieman yllättävä oli kyllä elokuvan loppuratkaisu, mutta enpäs paljasta siitä sen enempää, etten pilaa iloa niiltä, jotka eivät ole vielä kerinneet elokuvaa katsomaan.. Sen kuitenkin sanon, että sääliksi kävi niitä kiireisiä immeisiä, jotka poistuivat teatterista heti lopputekstien alettua. Olisi kannattanut katsoa elokuva LOPPUUN asti. Sieltä kun löytyi "piilotettu" kohtaus, kuten Mustan helmen kirouksen ja Kuolleen miehen kirstunkin lopuista. ;)

Hih, Timo (Miro) toi minulle Lidlistä kokonaisen vesimelonin ja nyt olen tässä illan aikana pupeltanut siitä puolet! :D Se tekee jotain kaksi kiloa melonia (koko meloni painoi kuulemma kaupassa nelisen kiloa) - miinus tietysti kuoret, jotka ei minulle maistu. Vesimeloni on kyllä sellainen hedelmä, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, eikä silti tule kunnolla edes ähky. Mitä nyt vessassa saa juosta vähän tavallista useammin, kun tuo on nimensä mukaisesti niin vetistä.. :)

Vesimelonin syömisen lomassa olen myös piirtänyt yhtä tilaustyötä. Tavoite olisi saada se valmiiksi nyt yön aikana, mutta saapa nähdä.. Olen niin hirrrrveän hidas värittämään puuväreillä.

Klara wappen till evripadi! :D En mie päissään taas ole tai mitään.. Avatonicille toiset synttärionnittelut! ^^ (vaikka nyt on kai jo 1. päivä, mutta ei kait se mittään.)


..tjooh, korjailen mahdolliset kirjoitusvirheet ehkäpä huomenissa. xD

Mikähän siinä on, kun yksi siideri meneepi päähän.. Noh, elämä on ja silleen. Onpahan ainakin halpa humala.

Nyt on sitten tämäkin päivä nähty, jotta syntymäpäivä sattui 13. perjantaille. ^^ En minä mihinkään epäonnenpäiviin usko (13 on enemmänkin onnennumeroni), mutta on tässä kuitenkin oma tutinansa. Ja nyt sitä sitten ollaan parikymppisiä - puolimatkassa neljääkymmentä, jeih! :'D

Kiitos kaikille vanhenemisen johdosta osaa ottaneille/onnitelleille! :)


Ai niin, Kärpätkin voitti eilen Suomen mestaruuden. Oli kaupungissa vähän tungoksen poikasta ja Hevimestassa pipona populata. Taisin nähdä siellä eilisen aikana enemmän tuttuja kuin mitä olen aiemmilla kerroilla nähnyt yhteensä. Ja kivvaa oli! ^^

Vanhin frettini Bisse nukkui tänään pois, vain kuukautta ennen kuudetta syntymäpäiväänsä.

Bisse oli ensimmäinen frettini ja samalla myös ensimmäinen "ikioma" lemmikkini. Siksipä sillä on - ja tulee aina olemaan - sydämessäni erityinen paikka. Bisse oli luonteeltaan mitä rakastettavin otus. Ei se kauheasti lajitovereidensa seurasta perustanut, mutta meille ihmisille se oli lähes poikkeuksetta aina ystävällinen ja köllötteli mielellään sylissä rapsuteltavana.

Noin vuosi sitten Bissellä alkoi ilmetä oireita lisämunuaisongelmista, joiden seurauksena pikkuinen alkoi mennä aina vain huonompaan kuntoon. Lisämunuaiskasvaimeen hoitona käytettävistä Procren-pistoksista ei ollut Bisselle apua ja muutama päivä sitten sen kunto yllättäen heikkeni niin, että takajalat eivät enää kantaneet, eikä Bisse päässyt enää seisomaan.

Päätimme viimeisenä keinona kokeilla eläinlääkärissä lisämunuaisen leikkausta, vaikka samalla tiedostimmekin riskin, ettei Bisse huonosta yleiskunnostaan johtuen välttämättä enää milloinkaan heräisi.. Leikkaus oli kuitenkin ainoa vaihtoehto lopetuspiikin lisäksi ja siksi päätimme yrittää - jos vain olisi pienikin mahdollisuus saada Bisse toipumaan.

Ennen leikkausta minulla oli jopa toiveikas olo Bissen selviämisen suhteen. Bisse oli niin pirteänä ennen rauhoituspiikkiä - tarkkaili ympäristöään aktiivisesti ja yritti jopa kävellä siitäkin huolimatta, että takajalat eivät kantaneet! Bisse nukahti lähes samantien esirauhoituspiikin antamisen myötä ja niin Bisse lähti leikkaukseen. Reilun tunnin kuluttua saimme puhelimitse tiedon, että Bissen sydän oli pettänyt leikkauksen loppuvaiheessa. Eläinlääkäri kertoi, että oli saanut vasemman lisämunuaisen poistettua onnistuneesti, mutta lisämunuainen ei ollutkaan ainoa ongelma: Bissen maksa ja munuaiset olivat niin rappeutuneet, ettei sen elämästä todennäköisesti olisi tullut mitään, vaikka se olisikin leikkauksesta selvinnyt hengissä.

Kävimme hetki sitten jättämässä Bisselle viimeiset jäähyväiset eläinlääkärin luona. Suru ja ikävä on suunnaton, mutta samalla olo tuntuu myös helpottuneelta: Nyt Bissen ei tarvitse kärsiä enää yhtään enempää, vaan se voi levollisin mielin aloittaa uuden elämän Sateenkaarisillalla.

Lepää rauhassa, Bisse. Olit maailman paras fretti ja sellaisena tulet aina säilymään sydämessäni. Jätit varmasti pysyvän tassunjäljen kaikkien niiden sieluihin, jotka elämäsi aikana saivat sinut tuntea.

Eilisen (5.3.) aikana kuviani täällä Galleriassa oli käyty katsomassa huimat 59 208 kertaa! Ilmeisesti tuo päivän kuva-systeemi tuo aika reippaasti julkisuutta, kun kuva näkyy koko päivän etusivulla, eh. ^^'

Pitääpä vielä kerran näin yleisesti kiittää kaikkia niitä, jotka minulle ovat (asiallista) kommenttia laittaneet. Olisi yksinkertaisesti sula mahdottomuus täällä ajallisesti rajatussa maailmassa vastata jokaiseen kommenttiin erikseen, vaikka se toki minusta mukavaa olisikin. :)

Kaikki kommentit pyrin (nyt ja tulevaisuudessa) lukemaan läpi ja vastailen mahdollisiin kysymyksiin parhaani mukaan. Yrittäkää kuitenkin ymmärtää, että kun kahdennenkymmenennenviidennen kerran lukee sen saman kysymyksen "ootko ihan tosi piirtäny ite??", niin se alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään - varsinkin, kun piirustuskansioitteni selitteessä selvästi mainitsen, että KAIKKI kuvat olen tehnyt itse, mutta piirtämiseen olen käyttänyt mallia, ellei kuvan tiedoissa lue toisin.

Sanotaan nyt vielä, että minulla ei ole mitään tarvetta kopioida kuvia mistään tai keneltäkään ja väittää niitä itse piirretyiksi. Tämä sen vuoksi, että a) ennemmin tai myöhemmin siitä jäisi kiinni, b) se olisi varastamista, ja c) mitä hyötyä sellaisesta loppujen lopuksi edes olisi? Mitä mukavaa on vaikkapa kehuissa, jotka on ansaittu jonkun toisen piirtämän kuvan kustannuksella? Ei kerrassaan mitään.

Toisen piirroksen varastaminen ei tee kenestäkään parempaa piirtäjää. Paremmaksi voi kehittyä ainoastaan harjoittamalla omia taitojaan, eli toisin sanoen piirtämällä itse omat kuvansa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. ;)

Nyt on sitten tämäkin päivä nähty, että meitin Akakabuto kera sittiäisongelman pääsi päivän kuvaksi. Notta ei muuta, kuin suuri kiitos kaikille äänestäneille! Ja kiitoksia myös kaikille niille, jotka asiallisesti jaksavat töitäni/kuviani kommentoida. ^^

Kaikenmaailman kitisijät voitte painua kuka minnekin - minä en mahda sille mitään jos huumorintajuni ei osu yksiin omanne kanssa. :D

Tuleepa taas musiikkiaiheinen merkintä, mutta tulkoot.

Tästä biisistä vaan tuli mieleen, ku viimeksi yks kerta oltiin kännishumalas, niin ensin ite halusin ihan väkisin kuulla tämän Apulannan biisin, mutta sitten kesken kaiken mua rupeski ihan yhtäkkiä itkettämään hulluna, vaikka ilta oli muuten ollu tosi mukava, eikä periaatteessa olis pitäny olla mitään syytä ikkettää (paitti koskettava musiikki näköjään). Noh, piti sitten pyytää vaihtamaan biisi, että sain itkun loppumaan.. *snif*