IRC-Galleria

Yarr!Tiistai 31.03.2009 06:08

Kun ymmärtää oman kuolevaisuutensa, se ei ole enää rajoite.
Ja pelkkä käsittäminen ei riitä.
Se pitää ymmärtää.

Ihmisen mieli on rakennettu käsittämään erilaisia asioita. Muurahaiset elävät yhdyskunnissa, Kreikkalaiset voittivat Persian Plataiassa. Jokainen meistä kuolee joskus.

Ihmisen sielu sensijaan on rakennettu ymmärtämään asioita. Ymmärrys tarkastelee sisäistettyä käsitettä eri näkökulmista, välillä leikkii ja välillä sotii sen kanssa selvittääkseen sen todellisen luonteen. Ja oppiakseen rakastamaan sitä.

Kuolevaisuutesi on osa sinua, joten miksi vihaisit sitä? Ja tiedät havaintojesi pohjalta, että sinäkin kuolet joskus.

Kuolevaisuus vahvistaa sinua. Kun hyväksyt sen ystävänä, yllät luusereita korkeammalle.

Seikkailu perjantainen.Lauantai 28.03.2009 16:06

Selostan nyt seuraavassa eiliset tapahtumat alkaen aamiaisleivistä, ja päättyen mystiseen Raleen.

Aamupäiväni kului eroottisissa merkeissä: istuin verhoutuneena pelkkään pyyhkeeseen tietokonetuolissani ja söin valkoista leipää ja katselin erilaisia kuvia 4chanin /b/:ssä. Kun suoriuduin näistä tehtävistä, lähdin Kaakkuria kohti. Siellä minun tulisi valmistaa jonkinnäköinen kakku Nooran johdolla. Kakku valmistui. Luin aina välillä "MeNaiset" -lehdestä erilaisia vinkkejä seksielämän parantamiseen. Niissä aina tosin oli yksi minulta puuttuva vaatimus - kumppani.

Kolmen aikaan iltapäivällä lähdin bussilla Kaakkurista keskustaan. Tapasin satunnaisia ihmisiä, söin känkkyä ja tapailin satunnaisia ihmisiä. Ostin myös karhupumpun. Siis sellaisen muhkean kokoisen imukupin jolla availlaan tukkeumia vessanpöntöistä. Raksilassa minua vastaan käveli hiukan juntin näköinen vanha mies, joka luki kävellessään lasten kuvakirjaa ja hykerteli salaperäisesti. Itse yritin avata pumpullani oikeanpuoleista korvaani.

Soitin Okolle, ja tämä oli Nooran kanssa kirjastossa. Juoksin keskustan läpi kantaen pumppuani kuin kivääriä rinnallani, kohotin sen välillä kohti taivasta ja huusin jotain vallankumouksesta. Saavuin kirjastolle ja ojensin Tuomari Nurmion levyn Okolle. Lähdimme pian kirjastosta ja pumppasimme bussipysäkissä kiinni olevaa valomainosta. Se oli antoisa hetki, pystyin kuvittelemaan taivaalla lentävät porot ja kuulemaan korvissani Vivaldin Gloria in excelsis Deon. Sitten käytiin vittu mäkkärissä! Ja törmäsimme Pehkosen Hannuun. Kunniaa hänelle.

Okko lähti, ja niin teki Noorakin. Lähdin kulkemaan kohti Kaukovainiota. Karjasillan kohdalla näin pyöräilevän pojan. Pysäytin henkilön astumalla röyhkeästi hänen kulkureitilleen valmiina hyökkäämään pumpullani. Selvisi, että hän oli käynyt Salessa tapaamassa kaljupäistä myyjää, ostanut sipsejä ja jaffaa ja hänen nimensä oli Konsta. Ystäväni Juuso Toppari oli puhunut jostakin Konstasta päivällä, ja sieluni paloi halusta selvittää, olivatko Konstat samoja. Soitin Juusolle, Saara vastasi. Akku loppui. Lähdin kohti juhlia, joissa sijaitsi Juuso.

Tärähdin bileisiin pumppuineni. Tunnistinkin poikkeuksellisen monia, ja pumppasin rohkeimpien vatsoja pumpullani. En tosin ehtinyt kysyä Juusolta asiastani kertaakaan, mutta viihdyin juhlissa silti muutaman tunnin. Menetin mahtavan imukuppini kun kuljin vessan ohitse, ja joku töykeä ihminen kaappasi sen minulta mennessään vessaan. Imukuppi oli märkä kun herra tuli vessasta. En enää koskenut rakkaimpaani. Lähdin pois juhlista, mutta tiellä tuli vastaan mystinen Rale. Rale osoittautui mieheksi jonka etulokasuoja pyörästä oli rikki, ja täytyi siis ajaa varovaisesti. Rale kertoi myös, etä hänen työnantajansa on sukua Mika Häkkiselle, ja on tehnyt paljon ralliautoja. Tyttöystävälle kuulemma piti kertoa terveisiä. Joskus on ihan hyvä ettei ole tyttöystävää, tai näin ainakin uskoisin.

Kotona menin nukkumaan.

Normaali perjantai.


Päivää jälleen, alamaiset!Torstai 26.03.2009 10:43

Nyt on viimeistään kaikkien aika vavista jalkojeni juuressa, sillä elämä tuntuu siistiltä jälleen.

On kevät. Kevät on jännä vuodenaika. Se nimittäin korostaa seikkailuhenkisissä ihmisissä useita piirteitä. Onnekseni, olen rakentanut maailmankuvani niiden piirteiden pohjalle. Kevät suo jostain syystä minulle valtavat voimavarat. Kevät luo toivoa.

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut yhtään mitään, ja kauhukseni huomaan kangistuvani näppäimistön edessä. Tästä on tietysti ollut hyviäkin seurauksia: En valvo yliyöhään kirjoitellessani jotakin novellia, taikka sovitellessani sanasia paikoilleen.

Mutta joka tapauksessa, Inkvisiittori Rackham von Qlasvuo on nyt tajunnut heittää vankilansa saranat vittuun ja poistaa koko oven tieltään. Pelkkä avaaminen ei aina riitä.

Ja ainahan minulla on jalka ovenvälissä.

Huonoa ja vittumaista kevättä kaikille!

Elämä.Perjantai 23.01.2009 20:37

Toivo nousikin barrikadeille.

[Ei aihetta]Sunnuntai 18.01.2009 17:51

[Ei aihetta]Perjantai 16.01.2009 12:31

Ihmeet internetin.Torstai 15.01.2009 01:47

WH40K: Dawn of War: SoulstormKeskiviikko 14.01.2009 09:35

Namnam.

Neverwinter Nights 2Lauantai 10.01.2009 05:45

Namnam.