"Näyttää ysärille" sanoin ja vedin katseeni takaisin ikkunasta.
Kaiku toisti lauseen ja jätti minut taas yksin.
Mieli harhaili tulevaan ja kavahti mennessään liian pitkälle.
Kiroan ihmisiä, vaan en valita.
Kuitenkin katkonainen uni tulee ottamaan vielä yliotteen.
Tiedän sen.
Silmäni eksyivät valoon ja se sai minut hymyilemään.
Kevät tulee määrätietoisesti, ketään kumartamatta.
Tokkurainen mehiläinen ikkunalaudallani yrittää sisäistää tilannetta.
Kun hän kolmannen kerran putoaa,
hän turhautuu ja lentää pois.
Väsyttää ja silti kaikki on niin täydellistä.