IRC-Galleria

Minä tässä hei,

ompa tässä illanmittaan katsottu Lindan kanssa jos jonkinlaista animaatiota. Ootteko muuten huomannut miten kaikissa lasteohjelmien tunnareissa keskeisinä aihioina on "seikkailuun pyytäminen" ja "ystävyyden voima voittaa kaiken". Miettikää nyt! Tässäkö on ohjeet lapsille miten pitää käyttäytyä? Joku vieras mies pyytää seikkailuun ja aattelet, että voin hyvin mennä kun ystävyys loppujen lopuksi peittoaa pahan. Nooot!

Simpsonit on nähty niiiin sataan kertaa, mut ei se haittaa, sarja ei petä koskaan. Family Guyssa on omat hyvät ja huonot hetkensä, mutta kiva kattoa semmosia jaksoja mitä ei oo vielä puhki kattonu (toisinkuin edellä mainittu keltaisen perheen sarja).

Katsottiin myös hyvää parodiaa Yu-Gi-Oh! sarjasta alaotsikolla 'The Abridged Series', jossa annetaan kaikille animeklisheille ja animointivirheille huutia ja rikotaan neljättä seinää oikein urakalla. Suosittelen.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä katsottiin parin jakson verran Pokémonia ja todettiin, että ennen oli kaikki paremmin. Juonet ovat silkkaa toistoa (ollu jo monta sataa jaksoa), uudet poket on ikävystyttäviä lässynlää-kaiffareita ja hahmojen luonteet on jämähtänyt kultaiselle 90-luvulle. Joskin, JOSKIN, täytyy antaa plussaa Rakettiryhmäläisten (kyllä, puhun kuin olisin hc-pokemonfanittaja kolmannessa sukupolvessa!) äänet olivat kaudella 7 jälleen alkuperäiset monien vaihtoehto määkijöiden jälkeen.

Mutta nyt jatkamme Lindan kanssa tutkimuksia, joten parhaita maanantai-illan jatkoja teille kaikille animaation suur- ja vähittäiskuluttajille.

Eilen päästiin taas viettämään hassunhauskaa leffailtaa Keravalla nelistään. Minä, Linda, Jenna ja Aki kokoonnuttiin ehkä jopa viimeistä kertaa Keravan asuntoonsa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Kerrankin oli sivistynyt meininki ja ruuat oli mitä melkoisimmat: patonkia, viinirypäleitä, juustoja, salsapullia, tuorejuusto-pekoni-lihamöhkäleitä, chilisalaattia, omenaa, karkkia ja pähkinöitä kera puna- ja valkoviinien. (Joo oli pakko laittaa listaa, kun oli niin maistuvaa.)

Leffavalinnat olivat tälläkertaa Uinu, uinu lemmikkini sekä Päiväni murmelina. Ensimmäinen oli tuttua Kingiä hyytävällä tunnelmassa ja toinen taas mielestäni turhan vakavasti toteutettu ja 'töks'-loppuinen "komedia". Kyllä se Space Jam vaan olis ollu paljo parempi...

Ainoa miinus illassa oli Revanssin ammattitaidottomuus ja jonkinasteinen töykeys. Kiitos Sukula! Joskaan ei pidä unohtaa pientä Elma-kissaa, joka jälleen kerran piti huolta siitä, että hänet huomioidaan myös yöllä; kissa nimittäin kaateli tyhjiä tölkkejä, maukui, pomppi päällä ja puri minua nännistä.

No, tämä merkintä oli taas tätä 'mitä eilen tapahtui'-sarjaa. Huomenna taas pitkästä aikaa töitä tekemään ja ens viikonlopuksi vuoden viimeiselle mökkireissulle, joskaan ei poikain kanssa, se säästetään sitten ensivuoden lämpimille ilmoille.

Päivän biisi: Bitch Alert - At the Cinema

Nythän on ollut niin, että me "poikain" kanssa olemme vuodesta 2009 asti käyneet meidän mökillä Jämsässä viettämässä legendaarista, äijämeinikipainotteista Suomirock-viikonloppua, ja vieläpä aina kahdesti vuodessa. Viikonlopuista on jäänyt aina positiivisia muistikuvia, iso nippu inside-läppää ja mahtavaa mökkieloa hyvässä seurassa käteen. Minä ja Aki olemme vanhoja konkareita mökkeilyssä, sillä olemme olleet mukana jokaisella reissulla, kolmas osapuoli on vaihdellut aina pääsemisen mukaan. Jeepee nyt on ollut pois laskuista sattuneista syistä jo pidemmän aikaan, Perttu puolestaan käväisi kesäkuussa kanssamme ryypiskelemässä ja Viltsu puolestaan on ollut mukana yleensä vuoden toisella turneella, syksymmällä.

Nyt kuitenkin kohtalo puuttui peliin. (hei hienoa, tässä vaiheessa tekstiä alkoi sataa lunta...) Viltsulla on ollut jos jonkinmoista sairautta tässä lähiaikoina ja niin vaan kävi, että hän tuli nytkin kipeäksi. Luvassa olisi 10. kerta mökillä ja sitä myöten ryyppäämistä tuplasti enemmän, eikä se oikein käy hänen antibioottikuurilleen. Perinteeseen tulee särö. Pohdinnan alla onkin menemmekö Akin kanssa kahdestaan mökille, joka nyt venyisi jo lokakuun puolelle. Yhtä hauskaa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä kolmas osapuoli on yleensä ollut tärkeä tekijä, jo pokeripeliäkin ajatellen. Toisaalta sen tietää, että mökillä tulee olemaan aina hauskaa, vaikka se kolmas inside-vitsin puhkikuluttaja puuttuisikin.

Mutta perinteet velvoittaisivat menemään. Kauhuvisioni on, että jos nyt ei mennä, se saattaa jäädä menemättä seuraavana ja sitä seuraavanakin kertana. Onko se vanhuutta vai laiskuutta? Vai onko meillä kenties liian pieni ystäväpiiri..? Toisaalta jos mökille on "pakko" mennä 2 kertaa vuodessa niin onko se enää edes hauskaa. Minkä tahansa hauskan voi vesittää sillä, että siihen lisää sanan "pakko". Alkukesästä oli puhe jopa kolmesta kerrasta, mutta nyt jopa 2 tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Jäämme siis odottamaan ensi viikkoa ja sen kujeita. Itse olen valmis lähtemään, vaikka ilmat onkin viilennyt jo hyiselle tasolle. Eihn mökkireissua mikään voi pilata, hauskaa on oli tilanne mikä hyvänsä. Eräänäkin vuonna kahden tunnin menomatka venyi yli viiteen tuntiin teknisistä syistä, mutta hauskaa silti pidettiin, vaikka ensimmäinen alkoholipainotteinen päivä jäikin varsin lyhyeksi. Aikaa näyttää mitä ensiviikko tuo tullessaan.

TÄMÄ TEKSTI ON OMISTETTU KAIKILLE SUKUPUUTTOON KUOLLEILLE ELÄINLAJEILLE!

PS. Hörhö muutti takas.
PPS. Bitch Alert on hyvä bändi.

Vihdoinkin Herra Hörhö alakerrasta muutti pois! Hörhön huumesekoilut ja Frederikin kuuntelu yli sallituilla desipeleillä on aiheuttanut häiriötä jopa minulle, joka yleensä en häiriinny mistään. Ja on samainen herra haettu useaan otteeseen ambulanssilla pois ja onpa poliisi ja paloautokin käväissyt hänellä kylässä.

Joskin Herra Hörhön muutto ei ollut sieltä tavanomaisesta päästä. Mies oli nimittäin mitä ilmeisimmin saanut häädön ja jättänyt nämä useat häätöilmoitukset noteeraamatta. Tänään tullessani kotiin oli hänen asuntonsa irtaimisto siroteltuna rappukäytävään ja talon oven eteen. Hyvä että mahtui ees sisään! Ilmeisimmin viranomaiset olivat tyhjentäneet asunnon ja vaihtaneet lukot Hörhön ollessa päiväseikkailuissaan.

Vielä kun saisi täältä päiväkänneilevän juoppopariskunnan, hatunnoston arvoiset subbarit omaavan teinihäirikön, kirmailevan ja säikyttelevän lapsikatraan ja lievästi kehitysvammaisen lihavan mummelin pois täältä, niin johan kohenisi tämänkin kerrostalon yleisfiilis, jonka meno muistuttaa joskus liikaakin Salattuja eläimiä.

Perinteinen syysmasennus on alkanut! Ei huvita mikään, väsyttää ja ulos pitää kohta pistää jo jotain muutakin kuin T-paita. Ensimmäisen kerran syksy iski minuun tänään. Aamulla heräsin sikeästä unesta kellonsoittoon, olin väsynyt koska ulkona oli pimeä ja aivoni uskottelivat minulle, että on yö. Töissä oli ihan tyhmä päivä; väsytti ja nälätti ja vitutti. Kotona on tylsää ja angstista. Ulkona on kylmä ja pimeää. Hyi että! Ens viikolla on luvattu jopa lunta tulevan. Se lienee tosin meteorologien keskenäistä läppää...

Mennyt kesä on ollut mahtava, paras pariin vuoteen. Kuitenkin ajatus siitä, että vasta kahdeksan kuukauden päästä koittaa seuraavat lämpimät kesäpäivät saa mielen maahan. Ja älkäähän huolestuko, tämä ei ole mitään syvää depressiota vaan pelkästään pieni purkaus harmituksesta, että kesä loppuu. Onhan syksyssä jotain hyvääkin: esim. kauniit värit ja tietoisuus siitä, että on parituhatta muutakin, jotka voivat hakea sympatiaa ripittäytymällä syysmasennuksestaan.

Huomenna pitää muistaa ostaa sukkia!

Vastaus edellisen blogimerkinnän cliffhangeriin kuuluu: Kyllä, menin Tiaa juhlistamaan Järvenpäähän. Messissä myös Netsku, Linda, Tea, Mattila, Vodka-Ode, Aki ja Jenna. Mukavata, mukavata. Pitkästä aikaa hyväl porukal hyvä känni. Koronassa hyvät alottelut ja sitten säälistä pääsy Fridaan. Sommersbyta kului paljon ja Party Aliastakin pelattiin ja ilmeisestikin kaikki voitti? Synttärishotiksi tilasin Tialle Kolmevitsin. Mikko totesi "nevahööd" ja jouduin selittämään hänelle tämän inside-shotin salaiset ainekset, johon mikko totesi "hyi helvetti" (tai vast.) ja teki työtä käskettyä.

Hauskalla illalla on aina varjopuoli: tällä kertaa se oli herätys seitsemältä ja töihinmeno kahdeksalta. Jäi taas viihdevaihde päälle ja mehän jäätiin yli vikan bussin lähtöajan juomaan. Puol kolme olin himassa ja muutama tunti tästä kömmin höpö-oloissa töihin.

Raskaan päivän jälkeen tuli Linda piristämään minua läsnäolollaan. Pitkästä aikaan saatiin olla kahdestaan, kun ei olla kunnolla vähään aikaan nähtykään. Katsoimme Robin Hoodin (yksi niistä harvoista Disney-leffoista joka oli vielä katsomatta) ja tänään teimme 4 neljän juuston ravioleja kana-ananaskastikkeella :9 Minä avasin ananaspurkin!

Että sellasta menoo tällä kertaa, nyt ois mayby tiedossa kuitenkin yks äijäviikonloppu mökillä, mikäli kaikki loksahtaa paikalleen. Toivotaan!

Päivän biisi: Irwin Goodman - Lievestuoreen Liisa

Eilen tuli taas törsäiltyä, mutta pakon edessä. Rakas koneeni ilmoitti olevansa täynnä ja oli pakko ostaa ulkoinen kovalevy. Mulla tosin on aavistuksen huonoja kokemuksia noista ulkosista. Tässä taannoin laskin liikaa sen varaan ja näin kävi että kaikki tärkeä kuvamateriaali ja tuhannet biisit ja tärkeet tekstitiedostot katos sen siliän tien. Tosin vika saattoi olla myös minussa, joka säilytti ulkosta kovalevyään repun pohjalla eikä kertaakaan "poistanut laitetta turvallisesti". Joka tapauksessa ainut mitä jäi käteen oli syntisen suuri vitutus.

Porhalsin eilen ostokseni jälkeen Järvenpäähän tapaamaan Akia ja Lindaa. Saimme esiteltyä paremmalle puoliskolleni firman nimeltä Studio Light, jossa äsken mainittu Aki on myös työläisenä. Arvon lukijat, jos kaipaatte photoja itsestänne, meikkausta, tatuointeja, nettisivuja tai muuta niin käykääpä ihmeessä edes tutustumassa. Kyseinen firma löytyy Järvenpäästä McArthur- ja House of Rock-ravitsemusliikkeiden välistä. Suosittelen!

Kulmis tarjosi maittavat kana-mozzarella-sämpylän ja Korona ja Uuno hoitivat juomapuolen.

Tänään oli merkityksetön päivä työn merkeissä, mutta huomenna olisi matka jälleen Järvenpäähän juhlistamaan pikaisesti Tian syntymäpäiviä (perjantai 13.!!). Joskin saattaa käydä niin, että kun puoli kahdeksalta vasta pääsen töistä, olen niin rättipuhkikuittipoikki etten kertakaikkiaan kykene juhlia vähääkään, niin joudun kestit missaamaan. Lisäksi täytyy huomioida, että lauantai-aamuna pitää herätä kahdeksaksi töihin, eli mistään suuresta juhlinnasta ei kummassakaan tapauksessa ole kysymys. Asia jää kuitenkin nähtäväksi...

Päivän biisi: Hector - Olen nielaissut kuun

Erittäin mukava vapaapäivä! Hyvin kulutettukin vielä, joskin suurimmaksi osaksi koneella ollessa. Ostin jo eilen haikailemani uudet kajarit koneeseen ja nyt näyttää ja kuulostaa taas astetta paremmalta (tässä ei siis puhuttu nyt siitä artistista, Aste kuulostaa aina paskalta). Nyt vielä kun sais ostettua uuden cd-soittimen iPod-liitännällä...Tosin harmittaa vietävästi ku toi edellinen soitin on melkeen tuliterä, tosin pari vuotta sitten ostettu jo. Oon nähkääs käyttäny tädin lainarammaria ku siin on paremmat saundit.

Kirjastoon menin myös levylainaukseen ja sieltä Filkkariin leffalainaukseen. Ja voi jee, ostin vipit takasin. Tunnen itseni niin erityiseksi!!! .....no en ees....

Hyvillä mielin siis kohti seuraavaa, huomista vapaapäivää. :)

Päivän biisi: Heikki Salo - Kyyhkypelto (ellei se oo ollu jo!)

Tuota otsikon mainitsemaa lausetta tulee sivuttua useinkin näin krapula-aamuina. Tänäänkin.

Eilen näin Viltsua pitkästä aikaa ja jatkettiin meidän jo vuosia jatkunutta Bond-maratonia. Tällä kertaa 007 oli vaaran vyöhykkeellä. Sitten mentiin edustamaan serkkutapaamiseen Rossoon, jossa oli taas niitä tuikituntemattomia ihmisiä. Apinan tuntee kaikki, mut apina ei tunne ketään.

Sitten hilpastiin Viltsun kanssa meille viettämään iltaa (joskin hää oli selvinpäin antibiootteilun takia) ja myöhemmin paikalle porhalsi Aki, suoraan koiravahdin pestistä.

Viltsu meni kotiin ja me mentiin Club Ladyyn, joka yllätykseksemme oli tupasen täynnä! :OO Ihan hauska ilta ja hyvä känni oli ja tuli käytyä samana päivänä jopa 2 kertaa legendaarisella Elvis Burgerilla. Nyt olo on hyvin paska ja heikko, mutta onneksi se sulautuu sunnuntaihin mainiosti. Ja kyllä, tänään mä meen vuokraa sen leffan!

Päivän biisi: Miljoonasade - Siskon luo San Diegoon