IRC-Galleria

Eilen oli sunnuntai, ensimmäinen päivä joulukuuta. Minä lähdin turhaakin turhempaan iltavuoroon neljäksi ja puoleksi tunniksi. Tai hetkinen, ei aivan turhaksi, sillä saihan siitä palkan, joo ja iltalisät, tuplana! Kannatti istuskella siellä melkeinpä pelkästään henkilökunnan kesken. Kauppahan on nyt jouluun asti poikkeuksellisesti yhdeksään asti sunnuntaina auki normaalin kuudeltasulkemisen sijasta. Kovin moni asiakas ei vaan tätä ollut tullut hokanneeksi....

No sain kuitenkin lievän paskahalvauksen, jonka aiheutti -kukapa muukaan kuin Spiderman! Sallinette, että hieman täsmennän. Vapusta asti kaupan katossa on majaillut muutama heliumpallo kuin merkkinä siitä, että aina on aihetta juhlaan. Eilen kuitenkin päätti Spiderman-pallo laskeutua maantasalle. Muutenkin hiljaisessa kaupassa ei asiakkaita ollut näkyvissä ja sitten sivusilmällä näin kuin maata pitkin lipui aavemaisesti jokin. Säikähdin pahan päiväisesti, mutta sitten huomasin sen olevan vain pallo, joka lipui määrätietoisesti maan kamaralla kassalinjaston ohitse, vieläpä käsi ojennettuna menosuuntaan.

Nyt sen sijaan on maanantai ja ahdistava, puultamaistuva arki. Masentaa oikein olan takaa, mutta onhan tässä ollut jo monta kohtuu hyvää päivääkin, täytyy välillä olla paskakin päivä. Tällä viikolla olisi tiedossa taas Alangon konserttia ja ensi viikolla mahdollisesti firman pikkujouluja.

Päivän biisi: Juice Leskinen - Graniitti hikoilee.

Onko mielikuvituksen puute vain mielikuvituksen tuotetta?

Joulu lähenee uhkaavasti ja alkaisi viimeistään olla se aika kun pitäisi lahjoja ostaa. Yleensä olen ostanut lähimmille sukulaisilleni kaikille lahjat, eli yhteensä 5 lahjaa tai no on tästä aikaa kun olen viimeksi niille kaikille ostanut ja voi sitä tuskaa. Voi sitä mielikuvituksen puutetta! Olen ehkä historian huonoin ihminen keksimään lahjoja toiselle ihmiselle.

Kuitenkin perinteeksi on muodostunut ainakin rakkalle naiselleni ostaa syntymäpäivä- ja joululahjat. Se kuuluu jo hyvään käytökseen, että vähän muistetaan merkkipäivänä ja näinä materiaalisuuden valtakausina myös jouluun kuuluu pieni lahjus. Se mitä kyseinen lahjus sisältää on tässä vaiheessa täysi mysteeri.

Mielikuvitus ei vain riitä niin pitkälle, että keksisin jonkin hyvän lahjan, joka olisi mukava, ei tuiki tarpeeton ja ehkä kertoisi jopa pienen tarinan. Mutta kun ei. Koruja ja vaatteita on maailmassa miljoonia, mutta juuri niitä en osaa ostaa. Naiset ovat vaikeita, ainakin noin niinkuin lahjananto-mielessä. Joulupukin elämä on varmaan yhtä helvettiä, puolet lahjanodottajista sentään on naisia.

No ehkä suon itselleni pienen stressauksen, meillä miehillä ei nimittäin ole jouluisin muuta stressattavaa...toisin kuin... kiäh kiäh!

Päivän biisi: Eppu Normaali - Pimeyden tango

Kerrassaan mahtava viikonloppu Lindan seurassa. Tehtiin erityisen hyvää munakasta, johon sain vielä haluamani pekonit joukkoon. Itsehän autoin pilkkomalla paprikat ja tomaatit, krhm. Ruuanlaitto on hauskaa, etenkin jos on vain apumiehenä.

Ehdimme myös viikonlopun sisällä katsoa kaikki uudet Batmanit. Sikäli mikäli et tiedä mitä ovat uudet Batmanit niin ne ovat: Batman Begins, Yön ritari ja Yön ritarin paluu. Kerrassaan hyvä trilogia ja tietysti se keskimmäinen kaikkein parhain. (Ja tähän väliin on hyvä todeta, että tämänkertainen teksti saattaa kuulostaa jaarittelulta, mikä johtuu orastavasta krapulastani).

Lauantaina kävimme Helsingissä, ensin syömässä Leonardossa maittavat marmorihärät ja sitte Kom-teatterissa katsomassa Orkesteri-nimisen komedia-näytelmän. Juho Milonoff loisti kirkkaasti yli muiden näyttelijöiden.

Sunnuntaina tapahtui vahdinvaihto: Linda vaihtui Akiin, jonka kanssa soitteloimme ja kävimme vanhassa kunnon Club Ladyssa. Lady ei tälläkään kertaa pettänyt: istuimme lasinsiruissa ja baarimikko ei tiennyt mikä on Asterix. Nyt krapula-aamuna hupinamme oli miljoonatta kertaa legendaariset Ismo-remixit ja päädyimpä ostamaa Vares-boksin. Saan vihdoin nekin katottua!

Jaarittelut päättyköön.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin vaihtaa kielet 12-kieliseen kitaraan? Viimeksi vaihdoin ne joskus 3 vuotta sitte ja silloin ilmassa oli enemmän kirosanoja ja verta kuin nyt. Olen siis jotain oppinut matkan varrella. Sitä paitsi nyt lähtee skitasta taas niin heleä ja puhdassointinen soundi, että oon soittanu sitä koko vapaapäivän.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin postin odotus? Tänään piti luukkuun saapua yksi CD, jota olen tässä jo ehtinyt hyvän aikaa odotella. No, tottakai juuri tänään ei sitte postia meille tullut ollenkaan. Voi helvetti, miten sattukin just tänään jäämään posti saamatta.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin Huuto.netissä häviäminen? Kärkkymistäni huudoista alettiin todella kisaamaan, enkä jaksanut lähteä sitten hinnankorotukseen mukaan. Ärsyttävää, siitä vietiin vaan nokan edestä kaikki!

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin tekijänoikeus-lait? Minun ja Lindan hienot Muumilaakson tarinoita-tulkinnat todettiin olevan Youtubessa Moomin Character Oy:n (vai mikä nyt onkaan) omistuksessa ja ne poistettiin. Eipä noita videoita kannata sitten enää tehtaillakaan jos niitä ei voi mihinkään laittaa.

Päivän biisi: Eppu Normaali - Mekin tehtiin rakkautta

Paljon on minun elämääni lemmikinosto aikeita mahtunut. Koiraa ja kissaa olen lähinnä tahtonut, mutta tässä parivuotta sitten iski käärme-kuume, joka kuitenkin meni ohi vuodelevolla ja alkoholilla. Jopa sauvasirkkoja on meidän talouteen ollut joskus ysäriaikaan tulossa. Mikähän järki siinäkin ois ollut? Ne kun toimivat metodilla: osta yksi, saat 200.

Nyt kuitenkin viimeaikoina lähinnä sydäntä on ollut oman kissan hankinta. Oma pieni karvapallo nurkkiin pyörimään, mikäs sen mukavampaa! :) Kohta kolme vuotta minun kissakuumetta edistänyt Linda omaa kotonaan kolme kissaa. Tällä ajalla on pakostikin kiintynyt (jopa) niihin ja oppinut yhtä sun toista kissoista. Akin ja Jennan kissaparivaljakko on myös edistänyt asiaa pahasti.

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kissanhan minä hommaan. Se ei kuuleman mukaan ole erityisen vaikeaa (edes minun kaltaiselle tahvolle) ja siitä riittäisi iloa ja seuraa. Ei tietenkään Lindaa enemmän, mutta...kuitenkin... Joten joko hommaan kissan hetimiten ja pikimmin tai sitten maltan kuumeeni ensivuoteen, jolloin rupeamme todella metsästään yhteistä kämppää Lindan kanssa. Eiköhän olisi jo aika muuttaa pois kotoa?

Ikuinen kamppailuni kissojen ja koirien välillä päättyy kissojen voittoon, sillä vaikka koirat ovatkin paaaaljon seurallisempia ja niin sanotusti lojaalimpia on kissojen luonne kuitenkin paljon arvostettavampi. Koirat yleensä tekevät mitä ihminen käskee, mutta kissatpa eivät alistu sellaiseen; ne tekevät jos niitä huvittaa. Niitä ei kyykytetä ja silti välillä hekin hellittävät arvokkuuttaan ja kaipaavat huomiota. Mikä mainio otus!

Päivän biisi: Juice Leskinen - Klovni heittää veivin

Taas kirjoittelen elämäni tapahtumista vähän niin kuin perästä päin. (ja voitte vaan miettiä kuinka hankalaa se on kirjoittaakaan perästä päin, höh höh).

Viime lauantai oli taas vaihteeksi vähän aktiivisempi päivä. Muita odotellessani Helsingissä sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni uudet farkut ja siinä sivussa hienon ruutupaidan. Tai siis no, tätini ne kyllä oikeastaan maksoi, se ryökäle! Kun muita ei vieläkään kuulunut, kulutin aikaani Amarillossa, On the Rocksissa ja Molly Malonesissa. Siis ihan vaan yksillä...

Sitten Lindan, Jennan ja Akin saavuttua lähdimme illallistamaan ravintola Perhoon, jonne Jennakin aikanaan singahtaa työharjoitteluun. Ruoka oli mahtavaa, kerrassaan mainiota (vaikka olenkin huono käyttämään synonyymeja ja sivistyssanoja, uskonette ruoan olleen hyvää). Kaiken lisäksi päästiin vähän halvemmalla ;)

Vatsat täysinä kiisimme sateessa Kampin yläkertaan keilaamaan. Väsyneet leidit eivät jaksaneet sen pahemmin tutustua keilailun jälkeen Helsingin yöelämään, mutta me Akin kanssa jatkoimme jo hyvän aikaa sitte aloitettua tutustumistyötä. Tällä kertaa löysimme itsemme Havannasta.

Sunnuntaina oli aavistuksen huono ja maanantaina vielä huonompi. Vatsataudin paholainen pääsi yllättämään ja vielä...ei, ei, en sano perästä päin :P ja vielä kuumeen kera. Olin varmaan jotain 6-7 tuskaista tuntia valveilla koko päivänä. Onneksi Linda tuli parantelemaan minua seuraavana päivänä, eli lämmittämään glögiä ja hakemaan kiinalaista. Nyt pitkät vapaat päättyvät ja arkinen aherrus voi taas alkaa, vain loppuakseen taas jo kohta.

Helsingissä aloitti perjantaina uusi ravintola nimellä "Open Bar Club and Lounge", jonka pääpointtina oli se, että baariin sisäänastuja maksaa baariinpääsystä 50€ ja saa juoda niin paljon kuin maha vetää ja maksa kestää koko iltana. Tottakai Laholeuat, soppaluut ja päiviräsäset hyppäsivät heti soihtujen ja hiilihankojen kanssa baaria vastaan ja kielsi nämä oikeudet. Nyt baari toimii samalla 50€ sisäänpääsy-periaatteella ja ilonpitäjälle ojennetaan 20 drinkkilippua kämmeneen. Hyvä tämäkin, en usko että ainakaan itselläni menisi yli kahdenkymmenen juoman jos on oikein juomaan menossa. Ja tottakai sinne voi mennä istumaan iltaa jo hyvissä ajoin ja tissutella hissukseen. Täytyypä mennä käväsemään joskus.

Itse vierailin viikonloppuna toista kertaa kansanedustusaatelimme suosimassa Storyvillessä. Hyvä paikka sekin, joskin oltiin aivan varmasti nuorimmat koko ravitsemusliikkeessä ja yläkertaan vessaanmeno koitui kohtaloksi kun alastullessa jouduinkin ostamaan lipun 13 eurolla. Aki perhana välttyi tältä! Joka tapauksessa meininki oli kova ja jazz-musiikki ei ole ikinä kuulostanut niin hyvältä kuin tuon käppänöiden jazz-retkujen soittimista. Kerrassaan mainio ja turhan unohdettu musiikin kenttä.

Vielä jatkoa muutamasta blogimerkinnästä taaksepäin, tuohon Youtube-asiaan liittyen siis. Nyt rakas palvelumme ilmoitti, että en saa enää sivulle ilmoituksia uusista kommenteista vaan ne katoavat Google Chrome-sivuston uumeniin. Voi kiva!

Päivän biisi: Miljoonasade - Miljoonasade

Voi kuinka aika vieriikään!

Palataan ajassa vuosi taaksepäin... Silloin Old Story-baari tarjosi hyvää juomaa ja hyvää musiikkia erään tutun toimesta. Baarissa olin Lindan, Akin, äidin ja tädin seurassa, varsin sekalaisessa seurassa siis. Enoni tyttö, Anni syntyi samana iltana. Uusi serkku oli putkahtanut maailmaan. Nyt tuo samainen tyttö jokeltelee ja koettaa jo kovasti kävellä, nauraa minun hassuille ilmeille ja paijaa sekaista tukkaani.

Tänään menemme samassa porukassa (-Aki) tuon sydämensulattajan 1-vuotis syntymäpäiville. Jee! :)

Illalla painumme Helsingin ihmeelliseen maailmaan, minä Akille uuteen kämppäänsä ja Linda Tavastian halloween-pippaloihin ja kohtaamme sitten myöhemmin jossain Stadissa. Mukava päivä on siis tiedossa samalla nautiskellen Alangon uudesta runsaasta julkaisusta. Ah!

Päivän biisi: Ismo Alanko - Pimeydestä

Reilun vuoden verran minua on sapettanut YouTuben todella epäkäytännöllinen yhteistyö Google-palvelun kanssa. Itselläni on nyt 6 eri kanavaa Tubessa (joista tosin kahdessa olen vain osallisena) ja aktiivisesti käytän kolmea.

Alunpitäen on minun ja Youtuben suhde takkuillut kun piti ensin luoda gmail-tili ennen kuin pystyi luomaan tubekanavan. Minä sitten suutuspäissäni loin erilaisia Gmail-sähköpostiosoitteita että pääsen nopeasti itse asiaan: käyttämään youtubea. Sähkäriosoitteet olivat tyyliin "paskasaatana@gmail.com" ja "paskahelvettisaatana@gmail.com" mitä toivottavasti alleviivaa ärtymykseni kyseistä palvelua ja sen monimutkaisuutta kohtaan. Salasanoista en jaksanut välittää.

Sitten tuli se (koska nyt tulikaan), että Youtubeen pääsee ainoastaan laittamalla sähköpostiosoitteen, eikä accountti enää riittänytkään. Minä sitten paniikissa etsiskelin kaikin mahdollisin keinoin noita hätäisesti tekemiä sähköpostiosoitteita ja salasanoja, mutta tuloksetta. No, kuinka ollakaan pitkällisen arvailun jälkeen sain kuin sainkin arvattua yhden sähköpostiosoitteeni ja pääsin taas kirjautumaan tubeen.

Nyt kokoajan sisäänpääsyäni estävät eri "Käytä Chrome-sisältöäsi kaikilla laitteilla" ynnä muut hauskat hoxit ja pyydetään laittamaan tietoturvaa suojaavaa puhelinnumeroa ja näin. Että pitää yksinkertaisista asioista tehdä niin perin vaikeita! Lisänä vielä se, että se postilaatikko on siirretty Jumalan selän taakse, kun ennen se oli etusivulla. Sitten kun sinne joskus harvoin löytää niin on tullut 26 kommenttia ja pari yksityistä!

Saisivat tehdä karvalakki Youtuben meille tavallisille ihmisille, joille ei oo niin suurta väliä, jos joku nyt pääsee meikäläisenä kirjautumaan tai meille, jotka eivät halua solmia avioliittoa Google Chromen tai minkään muun kanssa. Ei kun hetkinen, tästähän on tehtykin jo karvalakkimalli ja sitä kutsutaan VHS-kasetiksi. Ei muuta kun kasetti sisään ja video lähtee pyörimään! So simple!

Päivän biisi: Zen Café - Ja mulle nauraa variksetkin

Tää oli yks niistä vapaapäivistä, jolloin teksti viesti töistä herätti minut. Koittivat saada minua tulemaan töihin, peräti viidellä viestillä. Koska sain viettää kuitenkin viettää pitkästä aikaa vapaan yksin himassa, en tarttunut työmahdollisuuteen. Laittasivat perkele sitten enemmän työvuoroja ni ei tartte vaparina soitella, saatana!

Lauantaina olimme juhlimassa Tötsy-Tetsun synttäreitä Järvenpään kehutussa yöelämässä. Pienessä tyttöporukassa juhlittiin rauhallisesti, sillä seuraavan päivän työt rajoittivat huomattavasti juomista. Viime kerta darrassa oli nimittäin yhtä tuskaa. Mukana oli Tötsyn lisäksi Linda, Tia, Netta ja (Vodka-)Ode. Vanha jengi, uudet kujeet. Täytyy ottaa joskus uusix suuremmalla alkoholimäärällä ja porukalla. Ehdottomasti.

Loppuun vielä pieni mainospala. Kuten joistakin aikaisemmista blogi-merkinnöistä on käynyt ilmi olen harras musiikinharrastaja ja jopa tehnyt omia biisejä. Parina viime vuonna olen äänittänyt omista biiseistä ns. "demoversioita". Koska vastaan itse sävelien ja sanojen lisäksi kaikista soitoista ja äänityksestä, ei jälki ole hääviä, mutta sainpahan omia tekstejäni nettiin asti sentään. Biisit ovat elävää elämääni vuosilta 2009-2012, olkaa niin hyvä:

http://www.mikseri.net/artists/kapuzzino.142281.php

Huomenna riennän muuttoavuksi Akille ja Jennalle välille Kerava-Helsinki. R.I.P. PMMP

Päivän biisi: Zen Café - Tyttö on romuna