IRC-Galleria

Taas sain nukkua tarpeeksi, työt alkoivat vasta yhdeltä. Ehdin aamulla syömään jopa aamupalaa ja kun päivä lähtee hyvin käyntiin, tulee päivästä täten hyvä. Näin julistin jo aamulla, ja se julistus piti.

Verhosin itseni huiviin ja lähdin töihin. Bussi oli tyhjillään, mitä nyt Järvenpäästä tuli mukaan yksi hullu mummo. Kerran kun hän koristi samaa bussia hän torjui kaikki kanssamatkustajat, jotka yrittivät istua hänen eteen tai taakse saati sivulle. Kerrassaan omituinen tapaus.

Työpäiväkin meni mukavasti, asiakkaat olivat hyvillä tuulilla maanantaista huolimatta. Kahdeksalta lopetin työt, kävin morjenstamassa äitiä ja lähdin junalle. Junalla Keravalle. Keravalta Järvenpäähän. Kävimme Lindan kanssa Subissa noutamassa ilta-patongit. Siinäpä kaikki tältä erää. Huomiseen!

Kerrankin nukuin hyvin ja tarpeeksi pitkään. Kello soi yhdeksältä, mutta olin jo valmis heräämään vähän ennen tätä. Nautin rauhassa aamukahvini ja lähdin töihin. Matkalla palautin eilisen Godzillan Filkkariin ja ostinpa automaatista 10 kerran sarjalipun välille Järvenpää - Mäntsälä. Säästän peräti yhden lipun hinnan! Kiitos Vr...i guess...

Tänään Haloo Helsinki! toimi junamatkani soundtrackina. Ja hyvinpä toimikin! Kävellessäni juna-asemalta aamupalan tekoon pysähtyy mummi kohdalleni ja vinkkaa hyppäämään kyytiin. Koska käteni olivat kohmeat, hyppäsin. Sain kyydin äidin pihaan ja kipitin kaapaisemaan aamupalat mukaani ja menin töihin.

Sain huomata kuin minimimäärällä meillä tosiaan työntekijät ovat: sunnuntaina koko marketissa on vain kolme kassa, that's it! Noh, niillä jotenkuten pärjättiin loppuun asti, ei siinä mitään. Työt olivat ohi ja Linda tuli piakkoin autolla hakemaan. Auto palautettiin Lindan porukoille ja saatiin kyyti meille.

Jauhelihasoppaa naapariin ja TV:stä vahdattiin Gordon Ramseyta (tai "Rämpsi" niinkuin Linda sanoo). Nyt alkaa tämäkin päivä olla taas paketissa, huomenna taas töihin perinteisellä maanantaifiiliksellä.

Työpäivä. Lampsin tapani mukaan bussipysäkille ja jäin odottamaan. Odottaa tosiaan sain, mutta turhaan. Yhtäkkiä mieleeni pälkähti, että tänäänhän on lauantai eikä täältä mene ainuttakaan linjuria tuonne peräkylään! Siis ripeästi kiiruhdin juna-asemalle, josta oli juuri lähtenyt se ratkaiseva juna, jolla olisin vielä kerennyt töihin.

Soitin sitten töihin ja kerroin, että myöhästyn noin 45 minuuttia, nousin Keravalle lähtevään junaan ja saavuin Keravalle. Koska aikaa oli reilusti, poikkesin Ärrälle. Hävisin sopivan summan pelikoneeseen ja ostin aamupalaa. Kolmioleipä ja Battery sai ravita tätä mönkään mennyttä aamua, ja nautin sen märällä penkillä Keravan aseman edessä. Tosin tämän jälkeen huomasin, että asemakahvilakin olisi ollut auki... Jäkessä ei ollut, mistä minä olisin tiennyt...

Saavuin vihdoin töihin ja töitä tulikin tehdyksi, kun vajavaisella miehistöllä taas tehtiin päivä täyteen. Päivääni motivoi onneksi Justiina kaulimensa kanssa, tai lähinnä kyseisen rouvashenkilön kuva; oli tullut maininneeksi puhelimessa, että siellä se pomo sitten oottaa mua kaulin kädessä. Onneksi hän tulostanut vain aiheeseen liittyvän kuvan. Vältyin fyysisiltä vaurioilta.

Palattuani taas junaillen kotiin, painuin suoraan saunavuorollemme, jossa Linda jo odottelikin. Hän kertoi antaneensa Elmolle tänään huutia, kun tuo kissanroikale oli käyttänyt mattoamme WC-paperina. Noh, pahoja traumoja Elmo ei saanut, olkoon tämä hänelle opiksi.

Iltapuhteiksi katsoimme vielä uunituoreen version Godzillasta. Visuaalisesti tämä hirviöleffa oli suorastaan huikea, on aiheessa kehitytty runsaasti sitten vuoden 1954. Juonihan nyt periaatteessa olikin leffassa sivuseikka, kaikkihan haluavat vain nähdä örrimönkiäiset tappelemassa, mutta olisi siihen voinut enemmän peliin laittaa. Mutta nyt nukkumaan --->

Tätä kirjoittaessani Elmo kehrää sylissäni käpertyneenä ja Linda on ollut jo 6 tuntia poissa, Allilla.

Huomenna katkeaa taas vaihteeksi tämä vapaaputki, johan tässä meinaa kyllätyä. Kirja kädessä meni tämäkin päivä mukavasti, musiikkia kuuntelin ja kitaraakin rämpyttelin. Silmiä särkee.

Poikkesin kirjastossa ja kaappasin Lindan rautatieasemalta ja kävimme Prismassa hankkimassa kissakaverille "mössöä". Itselleni ostin muovitaskuja ja kopiopaperia. Jee? Vuokra tuli maksettua, samoin saunamaksu. Vain elämää oli tälläkertaa katsottavan arvoinen Paulojen, Koivuniemen ja Vesalan, ansiosta. Eikä se Wirtanenkaan huonosti vedellyt.

Suunnittelimme tätini kanssa sähköpostitse Hectorin konserttiin menemistä. Työvuorojen vuoksi jätin tilanteen vielä auki, mutta Hartwall Areenalle mennään, jos mennään. Tuttuun tapaansa tämä äitini sisko lupasi kustantaa molempien piljetit, mutta tällä kertaa en päästäkään häntä niin helpolla: minä aion tarjota ruuat!

Tämä selkä seinää vasten-blogeilu tympii. Mutta hyvä niin, se on ehkä jopa tarkoituskin. Tämä on siis tämän hullutuksen puoliväli.

Pahimpia on aamut. Zombailen ympäri kämppää. Hamuan käsiini kahvipannun. Saan kahvin tippumaan. ZING! Herätys!

Pyhitin taas tämänkin päivän lukemiselle, töihinhän minua ei taas kaivattu. Joskin tänään sain muutakin aikaan. Suihkukoppimme ovenkahva oli jo valmiiksi rikki ja liimattu uudelleen. Se lähti irti ja liimasin sen uudelleen. Se lähti taas irti ja nyt tänään sain liimattua sen uudelleen taas, laitoin niin perkeleesti sitä liimaa! Tosin saattaa hyvinkin olla, että tekoni oli taas turha: voi hyvinkin olla, että sinne kerääntyy kosteutta, joka saa liiman irtoamaan. No seurataan taas tilannetta ja odotetaan, että kahva jää käteen...

Vaihdoin uuden mustekasetin tulostimeen. Ruokin Elmon. Lindan saavuttua kotiin seikkailuistaan aloitimme ruuanvalmistuksen. Ja tällä kerralla minäkin autoin, minua ei häädetty hiiteen keittiöstä! Valmistimme maukkaan jauhelihakeiton, tosin tulemme sitä ilmeisesti latkimaan seuraavan viikon, sitä nimittäin riittää taas... Koskenlaskija ja aromisuola varmistivat ruuan maukkauden. Nam!

Tänään testasimme myös pyykkikonettamme, joka on ollut pannassa jo pidemmän aikaan, koska Linda kertoi sen vuotavan. Aloitimme pyykkäyksen ja niinhän se oli, että poistoputken letku vuotaa. Ei valtaisasti, mutta sen verran että voi sanoa havainneensa vettä. Enoni ammatillinen ote alkaa lipsua? Ei kai! Toisaalta toivon, että kyseessä olisi tämä vaihtoehto, sillä se tarkottaisi sitä, että vika on asennuksessa, eikä itse laitteessa, eikä sitä näin ollen tarvitsisi paiskata Expertin ikkunasta sisään. Jaa... tämän kommentin olen tainnut sanoa aikaisemminkin.

Lindan sisko kävi ruokkimassa meitä sitruunakakulla ja muffinsseilla ja nyt onkin taas aika käydä nukkumaan. Ah, tätä laiskurin elämää! Joskin voi olla, että huomenna käyn oikein ulkona....

Tänään olen lukenut lukemattomia lauseita.
Ah, anteeksi, eivät ne enää ole lukemattomia.

Herään kun Linda lähtee kouluun ja ovi mäiskähtää kiinni. Näen ikkunalaudalla Elmon silhuetin ja päätän mennä avamaan kissakaverille kaihtimet. Mentyäni takaisin sänkyyn, enkä saa enää unta! Kirottua!

Tänään keskityin lukemaan Antti Heikkisen Juice-elämänkertaa, jonka lumoissa olen täysin. Olen nyt lukenut vähän reilut 100-sivua, ja intoni senkun kasvaa. Juicea olen fanittanut noin 12 vuotta, ja arkistoistani löytyy cd:itä, lp:itä, kasetteja, kirjoja, video- ja kuvamateriaalia sekä lehtileikkeitä, joita vuosien saatossa on kertynyt varmaan jo yli 300 kappaletta.

Leskisen tuotanto on siis hyvin hallussa, vaikka se on aiheuttanut myös ongelmia. Yläasteella erilainen musiikkimaku eristi ikävästi minut musiikkikeskusteluista (Nightwish oli silloin number one). Ehkä jopa olen joskus jopa vähän hävennyt tätä, enkä ole tahtonut myöntää Juicea kuuntelevani. Kuitenkin miehellä on niin mahtava tuotanto ja kiintoisa persoona, että en kiinnostustani artistiin pyri peittelemään.

Kun elämääni astui myöhemmin muita kotimaisia artisteja ja bändejä, päätin jo varhain, että näitä en rupea pintaa syvemmältä kuuntelemaan. Levyjä olen kyllä hankkinut, mutta lehtileikkeet muista artisteista on jätetty muiden keräilijöiden tehtäväksi. Ja mielestäni esimerkiksi Juice Leskisen kohdalla tilanne on täysin päinvastainen kuin nykypäivän musiikissa: tänäpäivänä artistien ulkonäköön panostetaan kolme kertaa enemmän kuin musiikin sisältöön. Makunsa kullakin...

Mutta siis Heikkisen teosta kuluttelin tänään ahkerasti. Linda loihti kotiin saavuttuaan maittavan pestopastan salaatin kera. Apua ei parempi puoliskoni huolinut, mutta ehkä ruuasta ei olisi tullutkaan yhtä hyvää kuin siitä tuli, minun auttavalla kädelläni.

Illalla otti Willem minulle puhelun ja kysyi, josko lähtisin seuraksi Burger Kingiin. Minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, ja niin sain vähän tukevamman iltapalan. Täytyy sanoa, että tämän "uuden tulokkaan" ruoka on verrattaessa paljon parempaa kuin muiden pikaruokaravintoloiden. Ja kerrankin sain todisteen siitä selvinpäin...

Ruokailun jälkeen huomasimme, että Willen autoon oli virkaintoinen parkkipirkko jättänyt jätöksensä. Parkkikiekko uupui näkösältä ja niin tämä pimeyden paskiainen oli ilmestynyt ja sakotti Willeä 40€. Ateriat saivat sitten vähän lisähintaa, mutta silti varsin mielenkiintoinen ilta.

Olihan varsinainen kissojen yö. Ei sillä, nukuin kyllä hyvin, mutta alku oli hankalaa. Sitä havaihtui jokaiseen rapinaan ja mietti mitä se Elmo nyt tekee. Loppujen lopuksi kuitenkin nykyin hyvin ja heräsin aamulla virkeänä, joskin ennen kellon soittoa. Meitä kuitenkin varoitettiin, että Elmo toimii yleensä kello seitsemältä herätyskellona.

Linda lähti kouluun ja minä töihin. Töissä oli hyvä päivä ja asiakkaatkin olivat mukavia. Taukojani ravitsivat kolmioleipä ja lihis. Bussimatkojani Irwin Goodman.

Kotona kaikki oli hyvin; Elmo oli ollut vahdissa niinkuin kunnon kissan kuuluukin. Ja nyt pääsenkin pitämään parina seuraavana päivänä tälle kissaotukselle seuraa kotona. Väsyttää, poskia kuumottaa. On jopa nälkä. Hyvää yötä!

Enpä olisi vielä aamulla arvannut, että tämä päivä tulee muuttamaan, jos ei nyt kaikkea, niin ainakin vähän.

Kärsimme taas krapulasta, mikä ei ole yllätys, menihän meillä eilen varsin lujaa. Aamutoimien jälkeen, maistui taas pienen pieni lepohetki, ja tällä kertaa vahtasimme ohessa 'Vain elämää'-sarjan tuoreimman jakson. Toni Wirtasen jakso oli tällä kertaa kyseessä ja jouduin taas mykistymään hienojen suoritusten takia. Vesku, Paulat, Edelmann ja Vartiainen osasivat kyllä asiansa ja vähän ylikin. Elastinen taas muistutti, avopuolisoani lainatakseni, lähinnä Plutoa.

Kun saimme korsuni asianmukaiseen kuntoon, olimme valmiit jättämään mökin taas puoleksi vuodeksi oman onnensa nojaan. Matka sujui jälleen nopeasti, mutta nyt matkaa varjosti ikävä viileys. Mutsin autosta on lämmityslaite kyrvähtänyt ja sen sain kirjaimellisesti tuntea nahoissani. Ei hyvin ilmastoitu bussimatkakaan auttanut kylmyyttäni yhtään. Hrrr!

Kotiin on aina mukava palata rankan reissun jälkeen. Etenkin kun Linda oli maininnut aiemmin päivällä, että Elmo-kissa tulee meille jo tänään. Niinpä illalla pääsi vielä uusi karvaturri meidän perheeseen (tai ainakin sopeutumaan). Lindallahan on varsin mittava kokemus kissoista, mutta minä en ole koko elämäni aikana ma(nk)umisistani huolimatta saanut äidiltä lemmikkiin lupaa. Mutta tuossa se nyt pyörii ja totuttelee uuteen asuntoon.

Tälle päivälle saatiin siis varsin ihana loppu. Katsotaan mitä huomenna tapahtuu, kun minä häivyn töihin ja Linda kouluun, paneeko se paikan matalaksi. Noh, nautin nyt ainakin tästä hetkestä täysin siemauksin :)

Mökissäni, korsussa, on tunnetusti hyvin paska ilma, mikä yleensä viimeistään aamulla tulee ilmi. Äkkiä ulos paskanhajusta ja haukkaamaan aamukahvit.

Koska ulkoilman oli vallannut syksy, kylmä ja märkyys, katsoimme Akin kanssa sisällä uuden kotimaisen live-ohjelman, Possen. Aika väkinäistä viihdettä, mutta ylitti kuitenkin ne vähäiset odotukset ja sai minulta siunauseni jatkua.

Herättyämme ja itsemme kerättyämme, laitoimme grillin tulille. Kesän viimeiset chili-sulatejuusto makkarat maistuivat makoisilta, etenkin kun ei kyseistä kesäherkkua ole kolmeen kuukauteen saatu. Meidän veneiden talviteloille laitto meni vähän syteen, kun soutuvene tipahti varpaille. Linkkasin sitten loppupäivän, mutta ei kai siihen mitään hiusmurtumaa tullut...

Päivääni varjosti lievä jännitys, kun laitoin vuokraisännälle nöyrän viestin, jossa kyselin saako asuntoon hommata kissaa. Myöhemmin illalla sain myöntävän vastauksen ja täten saamme kissaprojektiamme vihdoin eteenpäin! :)

Illalla sitten esitimme Akin kanssa akustisen settimme, joka meni oikein mainiosti. Pari ex-tempore-biisiäkin tuli vetäistyä, ja pääpiirteittäin oli onnistunut keikka! Tämän jälkeen Heikin menneen 50-vuotispäivän kunniaksi laitoimme kajarien nupit kaakkoon ja järjestimme pienen toivelauluiltaman.

Yön pimeinä tunteina, humalan noustua suuriin mittoihin painuimme Akin kanssa korsuun puhumaan paskaa. Loppujen lopuksi päädyimme kuuntelemaan Pink Floyd pisimpiä ja psykedeelisimpiä biisejä. Echoes toimii edelleen! Myös Atom Heart Mother ja Shine On You Crazy Diamond tuli kuunneltua ja ikään kuin bonuksena kuuntelimme Queenin mainion kappaleen Bohemian Rhapsody. Ja siinä kaikki.