IRC-Galleria

Nyt pystyn. Pystynpystynpystynpystyn. Minä osaan.

Lopulta on niin helppoa karistaa kaikki epäilys, pelko ja riittämättömyyden tunteet. Tehdä mitä tahtoo ja hyväksyä, että se ei välttämättä miellytä kaikkia. On niin helppoa rentoutua ja löytää vastaukset.

On niin helppoa mennä sokeana pimeään ja tunnustella sormenpäillään oikea tie.

Mikä järki siinäkään on, että laitan koneeseen pieniä metallinpalasia ja saan jotain, mitä voi syödä?

Kapitalismi on sitä että heitetään ruokaa pois jotta tuottavuus ei laske. Ainoat asiat jotka nykyään kellekään mitään merkitsevät, ovat ne joita ei ole oikeasti edes olemassa. Kuten Markus Kajo sanoi: - Mitä järkeä on sellaisessa elinkeinossa, jossa vain huudellaan numeroita ja heitellään välillä paperisilppua ilmaan? Mitä helvettiä jotkut pörssikurssit oikeasti edes ovat? Mistä ne oikein tulevat?

Aina ei voi tajuta. Bonuskortit. Kauppias antaa minulle muoviläpyskän, jonka annan toisinaan tilapäisesti hänelle takaisin, jotta hän voi tarkistaa että minulla on se. Sitten saan rahaa, jonka maksan ostamieni tuotteiden hinnassa. Kukaan ei voita, mutta kaikki voivat kuvitella voittavansa.

Tai Omaisyhdistyksen nuortenleirit, jotka RAY maksaa kokonaan, majoituksen, ateriat, retket, ohjelmatarvikkeet ja naposteltavat. Perheessäni on mielenterveysongelmia ja sen takia minulla on välillä ollut kotona aika vaikeaa. Sen vuoksi saan ilmaisia suolapähkinöitä, jotka maksavat ihmiset, jotka laittavat rahaa muovisiin koneisiin voittaakseen lisää rahaa, vaikka tietävätkin luultavasti häviävänsä. Missä kohtaa se logiikka tässä tulee?

Monimutkaisia järjestelmiä, joita ei ole perustettu vaan ne ovat vaan syntyneet. Sen vuoksi ne ovat niin omituisia, tavallaan tarkoituksettomia. Ja kaikilla on kivaa kuin rotilla labyrintissä.

Normaalien Maihinnousu tuntuu siltä kuin mun yli ajettaisiin telaketjuilla. Hyvässä mielessä.

Jumalat juhlivat öisin ei ollutkaan niin hyvä kirja. Jokin jää puuttumaan, jos kirjailija ei välitä henkilöistään.

Äiti löysi Universumien Tomun. Se lukee niitä nyt maanisesti yökaudet. Olen salaa siitä aika ylpeä.

Syke on tullut vahvemmaksi, niin vahvaksi että sitä on välillä vaikea kestää. En vieläkään pysty kirjoittamaan kunnolla. Se ei kuitenkaan ole helvetti. Helvetti on se, kun yhteys katoaa. Kun niin käy, ei ole enää mitään. Sitäkin pitää oppia hallitsemaan.

Omistan nyt koko Universumien Tomu-trilogian. Ostin Lukulaarista kaksi puuttuvaa osaa. Kultaisessa kompassissa ei ole kansilehtistä, siis sitä kiiltävää kannen päälle taitettua paperia. Se oli viisi ja puoli euroa halvempi kuin vastaava kannella varustettu, joten ostin sen. Kirjaelitismissä ei ole paljon järkeä, jos rupeaa elitisoimaan niiden ulkonäöllä

Luen Jumalat juhlivat öisin-kirjaa. Olin melkein sekaisin siitä tänään. Vahvaa tavaraa. Laura käski minun miettiä kirjan loppupuolellakin, ketä sympatiseeraan. En enää Henryä. En tiedä.

Nyt suljen koneen ja valehtelen itselleni, että menen nukkumaan. Sen sijaan menen alakertaan, otan sen kirjan ja luen sen joko loppuun tai kunnes olen aivan liian väsynyt. Sanon itselleni että luen vain hetken, mutta eihän se ikinä jää vain hetkeen.

Tappoivat Bunnyn, perkeleet.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. YUP: Meidän on annettu pudota
2. Full Metal Alchemist: Brothers
3. Oasis: Cast no shadow
4. YUP: Roswellin kattilaan!
5. Wishmaster misheard lyrics ("Hamster! A dentist! Hard porn! Steven Seagull!)
6. Star Wars gangsta rap
7. Oasis: Live forever

Nakki napsahtaa joskus myöhemmin. Olen niin laiska että hyvä kun jaksoin tehdä edes tämän.

Ei enää psykaa. Ikuna ikuna ikuna. Paitsi jos meen lukemaan sitä yliopistoon pyhien välivuosieni jälkeen, niin sitten asiaa joutuu ehkä vähän jo harkitsemaan.

Mulla on taas vapaa-aikaa. Aioin käyttää sen ryyppäämiseen, paskanpuhumiseen, animen katseluun ja Paikan Jota Ei Ole ajattelemiseen. Kenties myös työssä käymiseen ja autokoulun suorittamiseen. Lisäksi aion lukea uudestaan Maagisen kaukoputken, satunnaisessa sivujärjestyksessä. Ihan kuin en olisi lukenut sitä koko tänä aikana, kun teeskentelin lukevani psykaa.

En kirjoita hissaa. Opon ja äidin mielestä se on hyvä idea. En muutenkaan ole enää se ihminen, joka loistaa yo-kokeissa. "Yhtäkkiä kaikki tuntui helpolta. - - - Ei mitään järkeä pitää siitä kiinni."

Se kirjoitetaan van Gogh.

Minä tiedän nyt kaiken psykologian tutkimusmenetelmistä. Inhoan sitä, että Phineas Gage täytyy mainita joka kirjassa. Siitä tulee ikävä olo pitkäksi aikaa. Miehen kävi surullisesti ja sen perheestäkin tuntui varmaan tosi pahalta. Olenko ainoa, joka ei pysty ajattelemaan näitä juttuja ilman human interestiä?

Perjantaina luettiin psykaa kavereiden kanssa. Parhaita paloja: "Joiltakin luovilta yksilöiltä puuttuu tiettyjä asioita, ja näinollen motiiveja, jolloin he pystyvät keskittymään paremmin luovaan työhönsä." "Ai niin kuin 'kiva, mulla ei ole ruokaa, nyt pystyn hyvin tekemään taidetta kun ei tarvii ajatella syömistä?'" "Ei, kun että että ihmisestä puuttuu joku osa, niin kuin Vincent van Goehilla..." "Siltä puuttui korva!"

Repeilimme. Silti alkoi tuntua pahalta van Goehinkin puolesta (sitäpaitsi kirjoitan sen varmaan väärin). Mun tulee aina yhtä paha olo kun katson tai ajattelen sen maalauksia. Ja sitä korvajuttua.

Mä makaan x-asennossa lattialla ja luen 12 000 syytä olla onnellinen -kirjaa, ja valitan ettei psykankirjojen tieto ole riittävän syvällistä.

Urakehitystä tapahtuu. Minusta tuli pehmismyyjä. Läpy läpy yatta yatta.

Nimesin pehmiskoneeni Roopeksi. Tai ei se minun ole, mutta sitä tulen enimmäkseen käyttämään seuraavien viikkojen aikana. Ajattelin että olisi kivempi kutsua sitä mielessäni jollain nimellä: "Roope on nyt valmis", "Roope ei jaksa nyt tehdä pehmistä", "Roope tahtoo lisää pehmisnestettä" et cetera. Se tuntuu jotenkin sympaattisemmalta, vähän niin kuin työtoverilta. Onkohan mulla ehkä liian vähän sosiaalisia kontakteja?

Ajaminen sujuu jo paremmin. Joskus ehdin vähän katsoa liikennettäkin ja älyän vaihtaa vaihteen itse, jos uskallan. Kirjoitan larppia enkä lue psykologiaa vaikka pitäisi. Ei huvita. Tänään tein elämäni viimeisen ruotsinkokeen, vituiksi meni kuin Jeesuksen pääsiäinen. Tulin myöhässä ja lähdin ekana. Luetun ymmärtämisessä puhuttiin jostain exlibriksistä, enkä koko tekstin aikana saanut selville mitä helvettiä ne ovat. Kirjanmerkkejä?

Päivän lause: "Mutta miten siitä voi tulla hyvä mieli kenellekään että jos kolme perunaa jaetaan puolelle ihmiselle niin siitä tulee kuusi perunaa?"

Apocalyptica: Farewell ja Ruska
Yleistä yli-iloista j-poppia. Tykkään siitä, kun en tajua sanoja. Ovat varmaan täyttä paskaa, mutta kun laulavat sen paskansa japaniksi niin eipä haittaa.