IRC-Galleria

Hoooipi voiiipi, perjantaina oltiin Roosan ja Lauran kanssa Jazzeilla Santanaa fiiwistelemässä.
Oli kovin mukavaa ja kun tuo aurinkokin paistoi und mättöä oli.

Ja lauantaina illalla hyppäsin Marin kyytiin ja Marin kyydist Sonjalle ja yllätettii Sonja suihkusta :(
Ja tapasimme pojan, jonka nimi oli Viivi <3 Lähdimme hiuslakan hajusta raittiiseen ulkoilmaan kohti Hännän kötiä. Matkalla poikkesimme katsomaan venäläisiä.
Illan aikana sainpa uuden kaverin ja joo. Mari syötti mulle makkaraa, jotten päästelisi sammakoita suustani ja jotta voisin ajaa skootterilla mökille. Se oli mielenkiintoinen ilta se.

Sunnuntaina herrräätyys kaheksalta ja kirkkoon. Emmi.. Allu... Iida... Kirkko... Eieieieieiei, ei yhtään hyvä. Koko toimituksesta ei mittyä käryä, paitsi ehtoollisella käytiin ja oltiin ylpeitä.
Roosalla nousi ehtoollisviini päähän ja levasi kirkon pihalla.
Kirkon menojen jälkeen joimme Alisan kanssa "laimennettua karviaismehua" jonka jälkeen ajelimme skootterilla Buttomrockiin mekon helmat liehuen. Juhlissa aiheutimme pahennusta Roosa-Marian sukulaisten keskuudessa. Olimme "kovin levottomia".
Päätimme jatkaa seuraaviin juhliin, lähdöllä nolasimme itsemme, joten teimme komean poistumisen.
Ja sitten kuvailimme seuraavissa juhlissa, joissa Pippe EI ollut!

kukaa ei enää oo mun rakas pikku homoni,
enää en voi tökkiä puolta leiriä kylkiin,
kukaa ei enää hoe et hop, tai jaha jaha, tai vooii vittüü,
enää ei oo halipiirii,
enää ei voi tekstat poikie kaa et tulkaa mein siipee,
enää ei saa ol eros vanhemmist ja sisaruksist,
enää ei saa ol kavereitten kaa 24/7,
enää ei syödä viis kertaa päiväs,
enää ei herätä 7.45 siihe et joku ampuu vesipyssyl ja laittaa sen ärsyttävän rallatuksen soimaan keskusradiost,
enää ei lauleta sil porukal evankeliumii, Martin Luther Kingin lauluu eikä ruokarukousta,
enää ei oo PARASTA iltaohjelmaa,
enää ei opetel ulkoläksyi,
enää me ei saada juoruta oppitunneil,
enää ei puolen leiriä tunge mein huoneesee,
enää ei myöhästytä häistä,
enää ei naureta karvanaamojen jutuille ruokapöydäs ja sitä, ku kapel tule ruokaa nenästä,
enää ei men Karkkugospelii ja bongailla siel miehii,
enää ei lyödä siel gospelis emmin kans toisiimme,
enää ei voi nauraa, ku allu lyö päätänsä ikkunaa bussis,
enää me ei moshata niskaa niin kipeeks, ettei pysty kannattelemaan sitä,
millai vitus täst selvitää, viime yön porattii kaks tuntii, mul tulee nii ikävä kaikkii (paitsi saarist), ja tulee iha ahdistus ku ajatteleeki et kaikki tää on enää pelkkää muistoo!

Ah, miten olikaan suloinen vappu<3 Kiitän osaanottajia: MINÄ, H-K, Emmi, Jenna, Allu, Duutse, Roosa, Laura, Ilu, oliks niitä muita?

"Se on mein vaarin vene"
"Hukutetaan Emmi"
"Heitetään Emmi järveen"
"Heitetään Emmiä vesi-ilmapallolla"
"Klara vappen"
"Tänään on hyvä päivä kuolla"
"Voi luoja"

-Minne te meette?
-Panolle.

Ja lentopalloa ilmapallolla tuulessa. Meni melkein hyvin.

6 elämän faktaa:

1) Et voi koskettaa jokaista hammastasi kielelläsi.

2) Kaikki tyhmät, luettuaan edellisen faktan, yrittävät sitä.

3) Ensimmäinen fakta on vale.

4) Hymyilet nyt koska olet idiootti.

5) Näytät seuraavaksi tämän jollekkin toiselle idiootille.

6) Naamassasi on edelleen idioottimainen virne.



Kolme ensimmäistä osu omalle kohdalleni.

Ah, Pori feat. Iida, Emmi, Allu, Roosa, Laura sekä Tero.

LAXATIVE!

"Vittu mää vihaan teitä, ensiks vittu sua ja sit sua. Mua nyt kyllä vituttaa, ku te vittu häivyitte vittuun, enkä mä nyt tiiä, otanko tätä vitun hupparia vittu!", Roosa nauraa vieressä"Että kiitti vaan, nyt mun täytyy soittaa kriisikeskukseen vittu". Mua vähän vitutti..

Paha Hesburgerin security miäs tuli häätämään meiät pois :( Eikä saatu ees omia eväitä syyä siellä!

"Tos tiel on kurkku." Tosiaan, joku onneton oli hylännyt kokonaisen kurkun kadulle. Juuri kun aioimme kuvata sitä, tuli hullu porilainen setä ja otti kurkun parempaan talteen povitaskuunsa.

Ikävä köndyktööri oli myymässä meille lippuja. Roosa näytti sille kieltä ja kesoa. Se oli kyl ihan tyhmä.

Oli silti todella kivaa, tässä tuli lähinnä negatiivisia puolia. Kiitos siitä, ens viikolla uudestaan!

"Allu pausee, Iida hakkaa Ilarin"

"Se ei oo Bond, sil on Bondimaisia ominaisuuksia"

"Älä kommentoi mein kommenttei"

"Kumma, ku ei käyny nuqsauttaa kulman takan ja jatkanu matkaa"

"Sori et kesti, oon niin rakastettu ihminen, eikä ne nää mua kahteen viikkoon"

"Kattokaa, siel on kone<33 Ihkuu<333"

"En mä ees haluis Thaimaaseen, ihan kauhee paikka"

"Ei kannata puhua Iidan kaa"

Kutitettaisko Emmiä?

Ei vitja, oli aiva sairaan hauskaa!
Oltiin vähän napakelkalla, järvi jäässä, hieman vain vetinen.. Ainoastaan minä, Emmi, Jami ja Vallu kastuttiin!
Sit me pelattiin Kitara sankaria ja jotain skeittaus-juttua.
Ja pizzaa tehtiin ja KoRnia kuunneltiin. Sekä uusi Allu tuli kehiin:D

Eräs tuttavani puhui tapahtuneesta ampumiskohtauksesta Jokelan koulussa.
Hän oli sitä mieltä, että televisio on täynnä räiskintää ja tappamista ja että väkisinkin tällainen vaikuttaa ampujan kaltaiseen nuoreen. Että hän ei ymmärrä, tappamisen olevan väärin, kun sitä on televisiossa niin paljon.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että 18-vuotiaalla ampujalla on hieman muita vaikuttajia, kuin telkkari. Ehkä sen ikäinen kuitenkin tajuaa, mikä on väärin ja mikä ei, eikä tee sitä siksi, että leffoissa tehdään niin!
Itse hän kertoi, ettei vaikuttajia ole musiikki, televisio, elokuvat tai vastaavat.
Nuorella miehellä oli omat syynsä. Hän kertoi itse, ettei ole hullu, kuten ehkä useat ajattelevat.
Hän ei vain halua kuulua tähän yhteiskuntaan.

Olisiko kuitenkin tapahtuneeseen jotain muita vaikuttajia?
En väitä, että hän olisi hullu tai mitään. Ehkä hän kärsi masennuksesta tai vastaavasta, sairaudesta, joka vaivaa erittäin paljon nykyään suomalaisia nuoria.

Parlamenttini kokouksessa puhuttiin tapahtuneesta. Eräs jäsenistä esitti kysymyksen: Onko nuorilla mahdollisuus puhua asioista? Jos on paha olo, onko heillä mahdollisuutta purkaa sitä johonkin?
Mielestäni tällä hetkellä masentuneille nuorille on hyvinkin paljon mahdollisuuksia purkaa surunsa.
On paljon kriisipuhelimia ja vastaavia. Kouluissa ja kunnissa on psykologeja. On nuorten lehtien palstoja, jossa vastataan ongelmiin. Joillakin saattaa olla mahtavia ystäviä, joille he pystyvät purkautumaan. Ja ystävät auttavat.
Apua on varmasti muuallakin, kuin mainitsemissani asioissa.
Ongelma on ennemminkin se, että he eivät välttämättä halua apua, tai eivät halua puhua asioistaan.

Nämä väitteet ovat lähinnä veikkauksia, sillä itse en ole joutunut masennuksen kanssa kasvotusten.
Toivon, että teksti herättää ajatuksia (kuten varmasti herättääkin). En tunne ampujan minkäänlaisia taustoja. Itseäni toistaen, väitteet ovat veikkauksia.