väsynyt tuuli huokailee.
Keitimme vielä iltateen,
kuljemme yöhön hiljaiseen.
Takana alkuaskeleet,
edessä uutta aukenee.
Suru ja riemu vuorollaan,
kutsuvat kanssaan kulkemaan.
Tunnetko, rauha laskeutuu?
Huntuunsa luonto verhoutuu.
Yhä me kaksi etsijää,
toistemme syliin löydetään.
Hyvä on meidän olla näin.
Elämää jatkaa eteenpäin
rohkeina uusiin ihmeisiin,
pelotta tuulten pyörteisiin.
Taluta meitä, jos matkalla uuvumme,
lähetä oppaaksi enkeleitä,
jos tiellä eksymme.
Vierellä kulje, jos ikävä saavuttaa,
silloinkin syliisi vielä sulje,
jos suru saapuu saattamaan.
liebst du mich?