Joskus sitä vaan miettii,
kuinka arvaamaton ihmis olento
voikaan olla.
Ja kuinka pienistä asoista voi
nopeasti tulla niin suuria.
Ja miten pienistä ¨valkoisista valheista¨
voi tulla hetkessä suuri valheiden verkko,
jonka kanssa joutuu elämään.
Eikä voi enää tietää mihin
ja kenen juttuihin uskoa.
Kaikki tuntuu niin utopistiselta,
että itseäkin ihan mietityttää,
että
mikä vittu näitä ihmisiä vaivaa?
Ja kun huomaa ihmisen olevan oikeasti sairas
ja mieleltään vajaa, ei voi muuta kuin sääliä
sillä mitäpä tämä sekopää siitä ¨auttamisesta¨
mitään ymmärtäisi, koska ilmeisesti ei itse tajua
olevansa sairas. Joten ei muuta kuin säälimään.
Eikä kaikesta voi syyttää vaikeata lapsuutta.
Eikä kaikesta voi syyttää vanhempia tai muita
tekijöitä.
KYLLÄ SE VIKA VOI JOSKUS OLLA TEISSÄ ITSESSÄNNE!
Hankkikaa apua ongelmiinne ja säästäkää
mut teidän perättömiltä tarinoilta ja valheilta!
Tuumasta toimeen, en aijo uskoa enää mitään
mitä tietyt ihmiset yrittävät minulle syöttää.
Ja miten asioita voikaan olla helppo suurennella
ja pienennellä! No eipä kiinnosta.
ÄLÄ KUITENKAAN MULLE SYÖTÄ! :D
Ja annan pikku vinkin.
Älä vaa muille mee puhuu noit su juttui,
nääs valkotakkisii on liikkeellä! :)
KIITOS!