IRC-Galleria

Me olemme vain kasa suuresta taivaan nuotiosta. Perhosia, jotka vaihtavat väriään sen mukaan kuka on lähellämme. Nauramme rumuudelle. Ehkä nauramme siksi koska tiedämme sen olevan pelkkää teeskentelyä.

Ääripää tunteet ovat lähellä toisiaan. Kuumakin muuttuu jossain vaiheessa kylmäksi. Kun saunassa ollessani nostan jalkani korkealle, kuuma ilma alkaa tuntua varpaissa kylmälle. Jos tuntuu tarpeeksi kauan tarpeeksi pahalle, muuttuuko paha olokin pelkäksi ironiseksi nauruksi tai onnenkyyneleiksi?

Maailma vaihtaa väritystään sillä hetkellä kun maailmaan syntyy uusi lapsi. Sateenkaaresta on lainattu myös iltaruskon värit. Kuka jaksaa maalata niin valtavankokoisen kankaan aidonnäköiseksi? Joka syntymän jälkeen maailma nuorenee, muuttuu uudeksi. On surullista ajatella ajan kulumista, maantomu pysyy muuttumattomana vuosisadat.

Aikuiset luulevat nähneensä kaiken. Lapset ihmettelevät ja tekevät tutkimusretkiä. Näin maailma pysyy nuorena. Syntyessään lapsi saa kaiken. Hän omistaa koko maailman, häntä varten on metsät ja kiemurtelevat purot. Oman peikkolaaksonsa hän kehittää myöhemmin, muuttaa sinne asumaan jos todellisuus ei tyydytä.
Lihaa ja verta oleva ihminen ei kykene näkemään peilin toiselle puolelle. Itsekkäänä hän näkee siitä itsensä.

Ajattelumme pystyy kehittymään, mutta se jää silti rajalliseksi. Me olemme varjoja, olemme aikamme ja häviämme. Tieteentutkijat, harmaaparrat eivät pysty uskomaan satulaaksoihin tai peilin toisella puolen olevaan maailmaan. Eihän sitä voida todistaa. Naurettavaa. Ei kaikkea tarvitse nähdä todetakseen sen olevan totta.

Jos pystyisimme näkemään peilin toiselle puolen, pyyhkimään sen puhtaaksi, emme näkisi enää itseämme.

Olisiko kummallista kulkea seinien läpi? Olla olemassa mutta ei olla kuitenkaan? Miltä se sitten tuntuu? Unohtaako kuollessaan miltä tuntuu syödä tai nähdä painajaisunia? Unohtaako kivun, konkreettisen kivun jota pystymme tuntemaan koko kehollamme?


Olisiko hassua nähdä itsensä nukkuvan omassa sängyssään ja samalla katsoa sivusta sitä kaikkea, istua verhotangolla ja miettiä miltä ihminen näyttää silloin kun hän nukahtaa. Jakautua kahdeksi.

Aamulla he löytäisivät elottoman ja hengettömän, lihaa ja verta olevan ruumiin. Liha ja veri ei kestä ikuisesti. Luomakunnassa ihminen särkyy nopeasti. Sielu jatkaa matkaansa.

Läsnä ja poissa.
kummallinen yhtälö.