ku tajusin eileen et ei mul oikeastaan oo niitä ystäviä saatika kavereita. ku täti kysy et tuleeko sun kavereita niin silloin todella tajusin ettei mul oo ketään. onneks perhe tuli eilen kaffille ja kaakulle. mut on vaan smonen ahistava olo. ku osa kavereista häipyi ku rupesin nuuttia odottamaan. ja osa on hävinny pianokaisen menetyksen jälkeen ja muutama on sit et eka ollaan muka tukena ja autetaan ja ollaan kavereita ja yks kaks ei kuulu mitään enää. paitsi paskaa selän takana:( huokaus. juuh. mä lähen ny viemään tuon isännän tuonne nurmooseen et se saa ees jjotain tekemistä tälle päivälle. rupevat vissiin asuntovaunua ja skootteria korjaamaan. ja mä starttaan auton ja lähen nuutinkaa käymään kurikas ku ei isoisomummu päässy eileen meille:D tai se on niinku isän äitinäiti ja nuutille äitinisänäitin äiti:D
ehä tää olo piristyis iltaan mennes. mut enpä usko