IRC-Galleria

Sain tämän ystävältäni,joka sai valita kahden asian väliltä.Minä sain myös valita samoin.Olen valinnut.
Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä,joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä,että tämä tuhlasi kokonaisen
rullan kaunista,kallisarvoista
kullanväristä lahjapaperia.Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi,kun hän näki tyttärensä
koristelevan paperilla rasian,jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti".Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle.Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen
avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi.Harmistuneena hän sanoi
tyttärelleen;Etkö tiedä,nuori nainen,että kun annetaan lahja jolleekkin,
paketissa täytyy olla jotakin;?Tytölle tuli kyyneleet silmiin,kun hän vastasi,;mutta äiti,ei rasia ole
tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!

Äiti murtui myös kyyneliin,polvistui tyttärensä eteen,ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta
kiukkuaan.Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti.Tarina kertoo,että äiti piti tätä tyttäreltään
samaa rasiaa yöpöydällään koko loppu elämänsä ajan.Kun hänellä oli vastoinkäymisiä,tai kun hän
tunsi itsensä masentuneeksi,avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä
rakkauden,jollahän oli paketoinut suudelmat rasiaan.Todellakin ihmeellinen tunne,on tämä lahja
meille,pieni rasia täynnä
pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme,perheeltämme,ystäviltämme.Ei ole mitään
arvokkaampaan täällä maan päällä kuin tämä.

Nyt sinulla on kaksi valintaa:
1.Lähetä tämä eteenpäin ystävillesi
2.Pyyhi tämä pois ja ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat,minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä,jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa,emmekä
muista miten tehdään,kun lennetään.
Jos saat tämän takaisin,tiedän että ystäväsi ajattelevat myös sinua!

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa

kaikki jotka on ystäviäni

dämet ei onnistunu mersukaupat

jos olet ystäväni. käyppä kirjoittamas http://ystavakirja.net/index.php?kayttaja=snatu

siis mä en oo mikään nero mut taisin just väsätä ittelleni kotisivut... siis ei minkään loistokkaan vaan ihan emmä tiiä:) rupeen oleen niin väsynyt.. mut ei tohi nukkua.. anyway käykää kattoos ja kirjottakaa vieraskirjaan.. jos se ny toimii:)
http://mami.suntuubi.com/

aamulla heräsin
siihen
ku poika oksensi päälle.
sen jälkeen lattialle
sit nukkues päivällä oli oksentanu
ja ny nuu nuu oksensi taas omaan sänkyyn
et taitaa tulla pitkä yö

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

sainpas poijan vihdoin päiväunille, joten päätin kirjoittaa tännekki taas välillä. ostimme astianpesukoneen sinne uuteen kotiin, saatiin uusi mikro kaupan päälle. ku tua meiän nykynen mikro on yli 20 vuotta vanha mut hyvin se viel pelittää. oi ihanaa enää viikko ja sit päästään uuteen kotiin.

Pitikin mennä lukemaan!

Sinä joka luet tätä, jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi niin kuolet ensi viikon torstaina 20:06.

VAROITUS!!

ÄLÄ VASTAA NUMEROON 0144585299!!

SE ON HUIJAUSNUMERO JA SAATTAA AIHEUTTAA IKÄVIÄ YLLÄTYKSIÄ PUHELINLASKUUN!

KOPIOI TÄMÄ VAROITUS MYÖS OMAAN PÄIVÄKIRJAASI, ETTÄ VAROITUS VÄLITTYY ETEENPÄIN!

mun piti tehdä koulutehtäväksi kolumni tai blogi. väsäsin sit tämmösen. et sanokaa mielipiteitä onko se ihan perseestä:)




K-30



Onko vanhemmuudella oikeasti ikäraja? välillä tuntuu että on. Jos olet yli kolmenkymmenen ja menet neuvolaan, niin siellä vain onnitellaan ja ollaan hymy suussa. Jos taas olet 17 vuotias, niin ensimmäinen kysymys joka sulta kysytään on, "haluatko tehdä abortin?". Miksi tämä on mennyt tälläiseksi? Miksi odottavaa äitiä ei oteta samalla lailla vastaan jos olet nuorempi. Kaikki ei varmaankaan tiedä mutta se on hyvin loukkaavaa. Olen jutellut monen nuoren äitin kanssa asiasta ja olemme todenneet saman asian . En halua olla yli kolmenkymmenen joka asuu omakotitalossa, ei lainoja enää harteilla, on hyvä työpaikka ja sitten yhtäkkiä todetaan että eiköhän nyt oo aika hankkia se lapsi.
Voin sanoa että olen itse saanut lapsen nuorena, minulla ei ole ammattia. lainoja kyllä löytyy ja asun vuokra talossa. Mutta mitä sitten? Tällä hetkellä ammattini on olla kotiäiti. Enhän toki kiellä ettenkö haluaisi asua omakotitalossa ja ilman velkoja elää. Enkä sitä että välillä se on todella raskasta. Mutta kaikki unohtuu kun lapsi hymyilee tai tulee halaamaan. Olenkin sanonut että kyllä sitä kerkiää hankkimaan monta ammattia vielä, sitten kun lapset on suurempia.
Miksei yhteiskunta voi tukea nuoria odottavia äitejä? Miksi kadulla ihmiset tuijottaa jos nuori äiti kävelee maha pystyssä? äitihän on ylpiä omasta suuresta mahastaan mutta ihmisten ilmeet ja kuiskutukset pilaavat sen hetken ja ylpeyden.

Voin kertoa omankohtaisen nöyryytyksen joka piti olla onnelisin hetki.

Olin synnyttämässä poikaani mutta voimani ei riittänyt. Yritin sanoa kätilölle että en kerta kaikkian jaksa enää. Silloin kätilö vastasi minulle näin " Kun on se pitäny tehdäkkin, niin saat sen luvan synnyttääkin" Se kolahti sydämeeni ja lujaa, se piti olla maailman onnellisin hetki ja sitten kätilö jonka pitäisi antaa tukea sanoo noin. Jos kätilö olisi kuunnellut minua synnytyksessä ja lääkärit aikaisemmin vastaanotolla ja minut olisi keisarileikattu. Selkäni olisi säilynyt. Mutta koska olin nuori minun mielipideistäni ei välitetty ja selkäni meni lopun elämäkseni piloilleen. En toden näköisesti voi enää ikinä synnyttää alateitse. Ja seuraavat raskaudet ovat riskialttiita.

Jos olisin ollut yli kolmenkymmenen, olisiko minua silloin kuunneltu? todennäköisesti. Monilla nuorilla äideillä on monta vastaavaa tarinaa kerrottavanaan, jonka he jakavat muitten nuorten äitien kanssa koska kukaan muu ei ymmärrä tai ei vain kerta kaikkiaan välitä.

Vanhemmuudella ei pitäisi olla ala- tai ylä-rajaa. Miksi sitten 15-18.v. odottavaa äitiä paheksutaan mutta ei sitten 40-45.v. odottavaa äitiä?