ensinnäkin haluan kiittää isääni, tätiäni jotka on käynyt joka päivä katsomassa minua.
outia joka toi suklaalevyn
siskoani joka katetroi minut:)
miskua ja jannea, sori tapaaminen jäi lyhyeksi kun jouduin neurologiseen sähkötutkimukseen. se oli erinlainen kuin se viimeviikkoinen sähkötutkimus. mutta oli ihana nähä pika pikaa.
anteeksi kun en ole vastaillut komentteihin mutta en ole jaksanut. huomenna sitten täältä keskussairaalasta häippäsen. iltapäivällä siirretään ambulansiila seonäjoen terveyskeskuksen vuodeosastolle. no tulihan täällä jo kaksi viikkoa maattua. toivotaaan että ambulanssimiehet on komeita:)
terveyskeskuksessa ei ole konetta joten en pääse tänne tsiikailemaan. mulla tulee olemaan rankka kuntoutus edessä joten saas nähä koska pääsen täällä käymään.
eniten haluan kiittää rakkainta miestäni joka on tukenut minua, ja jaksanut nämä kaikki vaikeat päivät ja tulee pitämään minusta huolta kun pääsen kotia.
minä rakastan sinua ja meidän pientä palleroa. ikävä on suuri<3 seni sevi yorum
mutta hei pitäkää lippu korkialla!
rakkaudella satu