IRC-Galleria

Kiltti, hiljainen, tunnollinen. Koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Masennus ja paniikkihäiriö. Lukio ja lakki, suhteellisen eristäytyneenä. Jatko-opintojen keskeytyminen. Haaveena yliopisto-opinnot. Terapia, että pystyisin olemaan koulussa.

Kukaan ei voi väittää, etten omaisi taustaa, jonka pohjalta puhua. Mikään ei oikeuta tappamaan, mutta kokemukseni ja selvittämieni faktojen pohjalta olen vakuuttunut siitä, että koulukiusaaminen on pääosassa koulusurmaajien psyyken kehityksessä. Haluan perustella kantani kertomalla selventäviä faktoja.

Kiusattu tuntee häpeää, ahdistusta, pelkoa jne. Se sattuu ja viha nousee suojelemaan mielen tasapainoa. Pitkään, vuosia kehittynyt, purkautumaton viha jää pitkäjänteiseksi tahdoksi, jopa vakiintuneeksi persoonallisuuden piirteeksi vaikuttaen tuhoavasti tunteisiin, asenteisiin ja toimintaan. Parempi kuin muut? Kuvitelmat omasta ylivertaisuudesta rakentuvat ajan kuluessa psyyken turvaksi halveksivassa ja syrjivässä kouluympäristössä. Tämä edellyttää, ettei lapsi löydä mitään muutakaan ikäistensä ryhmää, jossa hänet hyväksyttäisiin, kuten harrastuksesta. Entä mistä johtuu empatian puute? Mitä enemmän yksilöllä on itsetuntoa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet empatiaan. Kiusatulla itsetunto on heikko, samoin kyky empatiaan.

Hyssyttelyn ja ympäripyöreiden spekulaatioiden (esimerkiksi aselaeista ja kasvatuksesta) on loputtava nyt ja on alettava selvittää ja ymmärtää koulukiusaamisen laajoja seurauksia lapsissa ja nuorissa. Seurausten laajuuden ymmärtävät aidosti vain ne, jotka ovat niitä itse kokeneet. Heidän kokemuksensa tulisikin olla keskeisessä osassa koulukiusaamisen seurausten tutkimisessa.

Pyydän asiantuntijoita ottamaan asian omakseen, keräämään todisteita koulukiusaamisen todellisesta tuhoisuudesta ja todella vaikuttamaan sen vähenemiseen. Ja me muut, pidetäänhän huolta toisistamme. Nyt on ehdottomasti sen aika.

Julkaistu mielipideosastoilla helmikuussa -09 Satakunnan Kansassa ja Ilkassa.