Haluan tuoda esille erään erittäin mielenkiintoisen asian,jonka tajusin. Kyse on yhdestä psykoanalyytikko Erik H. Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teorian (1950) kriisistä. Lukekaa.
VARHAISAIKUISUUDEN KRIISI: läheisyys vs. eristäytyminen:
MYÖNTEINEN VASTAVUOROISUUS SAMANIKÄISTEN KANSSA tukee tämän kehityskriisin ratkaisua. YKSILÖ OPPII HYVÄKSYMÄÄN TOISTEN HEIKKOUDET JA VASTAAVASTI MYÖNTÄMÄÄN TARVITSEVANSA MUITA IHMISIÄ. TÄMÄN KEHITYSKRIISIN ONNISTUNUT RATKAISU TUOTTAA RAKKAUDEN (!) ELÄMÄN PERUSVOIMAKSI.
VS: EI HYVÄKSY MUIDEN HEIKKOUKSIA EIKÄ TUNNE TARVITSEVANSA TOISIA. TUOTTAA VIHAN ELÄMÄN PERUSVOIMAKSI!!
Pekka-Eric Auvinen: Luonnollisen Valitsijan Manifesti
"Viha, se on asia, jota olen täynnä ja rakastan sitä."
"Pitkän olemassaolon pohtimisen, yhteiskunnan tarkkailun ja joidenkin muiden elämässäni tapahtuneiden asioiden seurauksena... olen tullut pisteeseen, jossa en tunne muuta kuin vihaa ihmisyyttä ja ihmisrotua kohtaan."
Pekka-Eric Auvisen päiväkirja
"...mutta itse olen erilainen ja itsenäinen yksilö: yli-ihminen!"