Tuossahan se jo viehessä laahustaakin, kortti kädessä, panta päässä ja rillit nokalla muistuttamassa aikuismaisesta arvokkuudesta. Ympäri vuorokauden kauniin hillitty, mutta silti tulisempi kuin väkevinkään valmiskastike. Eipä onneksi suuttunut tästä peikostakaan, joka hänen koneellansa näpyttelee.
Koulun ensiavusta oppineena: sokkitila on usein merkki sisäisistä vaurioista. Mahdampa olla todella sokeeraavaa katsottavaa, kun sydän puuttuu rinnasta. Taisipa joku sen aikoinaan pois repäistä. Kirjan kannen takana, ristikko edessä, on helppo kuvitella pitävänsä itsensä lämpimänä, mutta kun ei ole makuulla, ei mikään auta, sormenpäätkin ovat kylmät. Liekö jonkinlainen myrkytystila tuokin, johtuvan luulisin kynsilakasta, empä muusta tiedä.
Nytpä sinä laahustit syvään huokaillen keittiöön, ja ilmoitit, että sinulla on sairas nälkä. Niin minullakin, ystäväni, minunkin nälkäni on sairaana. Mutta uskon, että se palautuu entiselleen, kun ruokin sitä. Ehkä jo tämän yön aikana. Sitä odotellen..
Uusimmat blogimerkinnät
- Hyvää iltaa, rakkaat ihmiset! 06.09.
- Päivitystä, Salla, PÄIVITYSTÄ! 06.08.
- Viikko edellisestä mekinnästä. 15.03.
- Pitäähän sitä nenA-:aa hiukan inspiroi... 07.03.
- Askeleen lähempänä voittoa. 02.03.
- Yöpalalta, hei! 22.02.
- Hihii. 11.02.
- Mies kainaloon ja elämä on täydellistä? 20.01.
- Maanantai aamuna krapula ja vapina. Tuijot... 02.01.
- Jaaap jap. 31.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (9)
-
▼
2008 (15)
- ▶ joulukuu 2008 (3)
- ▶ marraskuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (6)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (3)