IRC-Galleria

Tuossahan se jo viehessä laahustaakin, kortti kädessä, panta päässä ja rillit nokalla muistuttamassa aikuismaisesta arvokkuudesta. Ympäri vuorokauden kauniin hillitty, mutta silti tulisempi kuin väkevinkään valmiskastike. Eipä onneksi suuttunut tästä peikostakaan, joka hänen koneellansa näpyttelee.

Koulun ensiavusta oppineena: sokkitila on usein merkki sisäisistä vaurioista. Mahdampa olla todella sokeeraavaa katsottavaa, kun sydän puuttuu rinnasta. Taisipa joku sen aikoinaan pois repäistä. Kirjan kannen takana, ristikko edessä, on helppo kuvitella pitävänsä itsensä lämpimänä, mutta kun ei ole makuulla, ei mikään auta, sormenpäätkin ovat kylmät. Liekö jonkinlainen myrkytystila tuokin, johtuvan luulisin kynsilakasta, empä muusta tiedä.

Nytpä sinä laahustit syvään huokaillen keittiöön, ja ilmoitit, että sinulla on sairas nälkä. Niin minullakin, ystäväni, minunkin nälkäni on sairaana. Mutta uskon, että se palautuu entiselleen, kun ruokin sitä. Ehkä jo tämän yön aikana. Sitä odotellen..

Lakkaa nyt hyvä ihminen miettimästä sitä kirjaa, tai sä menetät järkes niinku mulle kävi Twilightien elämän vampyyrien kanssa. Mä voin haaveilla elämästä vampyyrina tai kaiken jakamisesta sellasen kanssa, mutta ihmiset pitäis suakin hulluna, jos sä sekaantuisit mystisiin kukkakasveihin. Usko ees mun mieliksi Edwardiin. Kyllä susta vielä jonakin päivänä tulee Bella. Niinku mustakin. Joo, joo, sen päivän kun näkis. Eli toisin sanoen mustakin tulee vielä kukkiinsekaantuja sun seurana.. Ja kaikille tiedoksi: Tää on niin inside, ettei edes Anne itse välttämättä tajua tästä kaikkea.

Nyt on sitten koira hanskassa, maksu kasvattajalla ja nimet paperissa, mikä on taatusti hienoa. Keminmaaltahan kyseinen pikku kettukoirauros haettiin. Reissulta on tallennettu todisteita, jotka pian myös löytävät tiensä tänne irc-gallerian puolelle!
Suurilla haaveilla ja toiveilla lähtee siis nyt käyntiin Texin ja meikäläisen elämä, isäpappaani tietenkään unohtamatta. Joulun jälkeenhän Texi aloittaa tutustumisen kettujen kaadon ihmeelliseen elämään, opetuksesta en tosin vastaa minä. Kaikki mukaan kannustusjoukkoihin!

Ensinnäkin, osaan ajaa nykyään holtittomasti jo päältäajettavaa ruohonleikkuriakin. Terttu (katso yhteisö: TINtermia) juoksee paniikissa perässä ja huutaa, kun ajaa metriä lähempää ojaa.
Täytyy myöskin muistuttaa meidän ihanan solumme, Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston (HAYO) Kokemäen yksikön asuntolan numero A1 täydellisistä asukeista. Meitähän siis on täällä
-Kissanainen
-Pikku-Peikko + Sympaattinen avaruusotus = väärä- + oikea-aivo = aivot
-Emma-yksinäinen
-The Uusi
-Jeesus-Panda.
Samassa solussa 6 ihmistä, joista 4 on täysiä hulluja. Mukavaa.
Selkä kutiaa, housut puristaa, kotimatka alkaa auton lähtiessä koululta tällä hetkellä n. kahdeksan minuutin kuluttua. Miten mukavaa. Pori odottaa, ja muistutampa vielä, että kahden päivän kuluttua saapuu vihdoin se hartaasti odotettu Texikin! Nyt toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua, sillä sen ajan tämäkin sekopäinen sanakulinaristi aikoo pitää ansaittua lomaa, ikävä kyllä ilman aina-ihanaa-Terttua, ja sympaattistakin-sympaattisempaa-Iboa. Bitägää Hausgaa ja Nauttigaa algusygsyn viimeisistä lämmittävistä aurinkonsäteistä. Kuulemisiin!

Ensinnäkin, kuinka moni ihminen lopultakaan välittää hittojakaan siitä, miltä toisesta tuntuu? Kuinka moni oikeesti on valmis tekemään uhrauksen, edes ihan pienen, jotta toisella olis parempi olla? En mä ainakaan, en ilmeisesti ainakaan tarpeeksi.
Toiseksi, mikä uhraus on tarpeeksi iso, jotta se riittäis saavuttamaan keskenäisen kunnioituksen niiden henkilöiden välillä, joita kyseinen uhraus koskee? Vai riittääkö mikään, siis ylipäätään mihinkään?
Entä, koska kipu loppuu? Mikä on kivun päättöpiste, tajuttomuusko? Tunteeko kipua silti? Vai onko lopullinen kivunpoistaja todella vasta kuolema? Mikä on pientä kipua, koska on oikeutettua sanoa, että jokin "sattuu"? Mielipideasiako? Niistä taas ei voi kiistellä.
Onko tunteilla leikkiminen oikeutettua? Onko sallittua aloittaa suhde, jos ei ole varma, tunteeko mitään, tunteeko tarpeeksi, ja voiko tunne kehittyä? Jälleen kerran törmäämme yllättäen kysymykseen: "Mikä on tarpeeksi"?
Onko turhaa toivoa toiselta ihmiseltä apua, jotta saisi vastauksen joihinkin näistä kysymyksistä? Onko suorastaan tungettelevaa ja törkeää pyytää, että ehkä toinen voisi auttaa saavuttamaan jopa miellyttävän lopputuloksen?
Onko mahdollista olla tuntematta mitään? Onko turtana olo tuntemista, tunnevammaisuutta kenties? Miten saavuttaa täydellinen tunteilemattomuus, saavuttaa se piste, ettei mikään satu, ettei mikään liikuta, ei tee surulliseksi, eikä myöskään ilahduta? Onko kuolema ainoa vaihtoehto, vaiko kenties lähipiiri, joka on tukena jokaisessa asiassa, niin hyvässä kuin pahassakin?
En tiedä. Tietääkö kukaan, edes Jumala, ja onko Jumalaa olemassa, jos on, niin mikä niistä?

Asuntolalla on kuuma, kissanainen siivoaa hullunlailla, tunnelma tiivistyy huomista koulupäivää odotellessa. Kaikkien jalat tutisevat jännityksestä huomisen, ennennäkemättömän jännittävän luennon aiheuttamista tuntemuksista. Samalla saamme kuitenkin huokaista helpotuksesta, ettei huomenna olekkaan aina yhtä ihanan Tertun pitämiä tunteja, joilla yleensä saamme oppia jotain "uutta" joko ruohonleikkuun tai taimenistutuksen, ehkä jopa rikkaruohojen parissa kyykkimisen, ihmeellsestä maailmasta.
Tottakai kaikki ovat myös intoa piukassa tulevasta erään solunjäsenen perheenlisäyksestä! Kyllä, allekirjoittaneen perhe kasvaa sunnuntaina Porin päässä yhdellä luovutusikäisellä karvapallolla, jonka haemme maailman ääristä, Rovaniemeltä asti. Tiistaina pallero, minun silmäteräni, tulee ilman muuta vierailemaan koulullamme, jolloin kaikki saavat esittää onnentoivotuksiaan. Lämpimästi tervetuloa kotiin, Texi! (:

Haaste!
Tehtävänanto: Paljastan itseni ja itsestäni asioita. Valitsen 5 ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

PERUSJUTUT
Nimi: Salla
Lävistyksiä: Eijolee.
Pituus: Tais olla viimeks mitatessa 169
Kengännumero: 39
Hiustenväri: haalistunu paprikanpunanen
Sisarukset: 2 velipuolee. Isompia kuin minä.

VIIMEISIN
Elokuva, jonka ostit? The Marine
Kappale, jonka kuuntelit? Brother Firetribe - Heart full of fire
Kappale, joka oli juuttunut päähäsi? Kalle, eläinten ystävä (Kiitos, nenA-:seni..)
CD, jonka ostit? – Apulannan Eikä vielä ole edes ilta.
Henkilö, jolle soitit?- Anne
Henkilö, joka soitti sinulle?- Make
TV-show, jonka katsoit? Todistettavasti syyllinen
Henkilö, jota ajattelit? – Make

VASTAAN VAI PUOLESTA?
Kaukosuhteet: Nou komments.
Itsemurha: niin ja näin..
Ihmisten tappaminen: vastaan
Teinitupakointi: Oma asia
Rattijuopumus: vastaan
Homo- ja lesbosuhteet: Vahvasti puolesta
Saippuasarjat: vastaan

MITÄ
Shampoota käytät? Jotain creemy persikka -paskaa
Kenkiä käytät? Tällähetkellä yleisesti saappaat, turvakengät ja tennarit.
Pelkäät? Susia, karhuja, itteäni. :D

KUINKA MONTA
Kertaa olet ollut rakastunut? hah, kuka laskee?
Kertaa sydämesi on särkynyt? muutamasti.
Sydäntä olet särkenyt? sama, muutamasti
Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? 2
Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? 4-5
Arpea on kehossasi? n. 10, ehkä

AJATTELETKO OLEVASI
Soma? Joo, tosi, varsinki naama rullalla katukivetyksellä.
Hauska? No kyllä noi muut näyttää nauravan. Mulle.
Kiihkeä?- Siis ihan älyttömän.
Ystävällinen? -en taatusti! Ilkeä ihminen.
Rakastettava?- Harvoin
Huolehtiva?- empä sanois
Suloinen? – joo, ehdottoman. Apinamaisen.

SUOSIKKI
Alkoholijuoma? – siideri, kai.
Karkki? – pehmee laku
Sarjakuva/piirroselokuva? – Aku Ankka on suurinpiirtein ainut, jota oon ikinä lukenu. :D
Purukumi?- pirkan sitruuna-mustaherukka
Väri? – Musta, ehdottomasti
Kynsilakan väri?- Punanen.
Viikonpäivä? -perjantai / lauantai
Inhokkipäiväsi? -maanantai
Kukka?- neilikka, orkkideeea, koristenokkonen..
Koru? – Isiltä saatu hopeinen kaulakoru
Kesä/talvi? - Kesä
Norja/Ruotsi? - ei kumpikaan
Trampoliini vai uima-allas? – uima-allas suljetussa tilassa. :D Pehmustettuna, kiitos.

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI
Nukkui sängyssäsi? – Anne
Näki sinun itkevän? – Sami
Sai sinut itkemään? – Sami
Oli kanssasi elokuvissa? – Äh, ei voi muistaa..
Lähetti sinulle sähköpostia? - ??? Ei kukaan mulle sähköpostia lähetä.

OLETKO KOSKAAN
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä? – Kylläh.
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? – Olen. :D
Pitänyt jonkun salaisuuden? - Montakin
Itkenyt elokuvan aikana? - Taatusti
Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella? – Oon, TV-maraton, katsokaas. :D
Ollut esiintymislavalla? – Aina. :D
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? – Ehdottomasti. :D Tytöt on kivempia. :D
Paljonko kello on? – 19.41
Omenat vai banaanit? – omenat
Sininen vai punainen? - punainen
Kevät vai syksy? - kevät
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? – Jutella Maken kanssa.
Minkä aterian söit viimeksi? – Ihanaa kouluruokaa. :D
Oletko tylsistynyt? – Joo, ainaiseen päänsärkyyn.
Minkä äänen kuulit viimeksi? – Maken.
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? – Jotain hajuvettä.

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? – Pakkohan se on.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? – Muutama uus apina maailmaan joskus. Kai 2. Tai 27 (inside).
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? - luottamus

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri? – Ei (vielä)
Mitä kieliä osaat?- suomi,englanti, erittäin huonosti ruottii ja pari sanaa espanjaa
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi? – sänky, ja se, että Annen huone on toisella puolella käytävää. <3
Ketä rakastat? – Ihmisiä. <3 ja eläimiä
Ketä kaipaat? – Menneitä
Lempinimet? – Salz, Peugeot
Nimesi alkukirjaimet? – S-M.P
Kuinka vanhalta näytät? – useet luullu 17-vuotiaaks
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? - no en yleisesti edes ihmismäisesti.
Silmälasit/piilolinssit? – silmälasit
Onko sinulla lemmikkejä? - koira, pian kaks. <33333
Mikä saa sinut onnelliseksi? –kaikki meiän sekoilut tunneilla ja solussa, Anne, omat koirat. Ei erityisesti mikään.
Mikä huolestuttaa sinua? – Monet asiat

OLETKO KOSKAAN
Ajatellut, että kuolet? – Usein
Halunnut karata? – Ennen
Kokeillut huumeita? – En
Pinnannut koulusta?- Toisinaan

Ja haaste menee heille:
Mrouti
nenA-
Sheliya
Vodevil
Silentcyclist

Ja jälleen yks elämääkin puuduttavampi sunnuntai-maanantai-yö menossa. TV:tä en viitsi avata, sieltä ei kuitenkaan tuu mitään, mihin mä en jäis koukkuun. Mihinkään en viitsi lähteä, kun ulkona on kylmä ja mun villasukat on hukassa. Kenellekkään ei tähän aikaan voi tekstata, muuten joku vielä heittää lähestymiskiellolla unirauhan rikkomisen perusteella. Mesekin näyttää tyhjältä, joten perinteistä teineilyä ei voi harrastaa. Nyt on siis puuduttavan elämän välttämisvaihtoehdot käyty läpi, mikään ei miellyttäny, joten parempi kai siirtyä nukkumaan ja antaa silmäluomille valta lupsahtaa kiinni (jonka ne tosin omasta tahdostaan ovat jo tehneet..) Mutta hei, rakkaat ihmiset, heittäkää kommentilla, että mä tiiän että en oo yksin maapallolla (kuten Will Smith elokuvassa I Am Legend. Ootteko te viruksia.. Ette.. Kai???)

Vajaa viikko vierähti Itä-Suomen puolella oleillessa. Nukuttua tuli jonkun verran, vähän kulu aikaa pihatöissäkin. Yks yö jopa kummitädin mökillä, jossa törmäsinkin yllättäen Kokemäen ja ympäristön poikiin. Tosin juomapeli kyseisten herrojen kanssa jäi väliin, joka saattais vähän harmittaa, mikäli päästäisin vitutuksen valloilleen.

Pahoitteluni kaikille paikalle sattuneille juhannus aatonaattona tapahtuneesta paidattomuudesta. Eli yllytyksen uhriksi jouduin taas. Pitihän se kauluspaita tietysti avata julkisella paikalla (..olosta huolimatta..) kun kerran niin kauniisti pyydettiin. No se siitä, uudet seikkailut odottaa! :D