IRC-Galleria

Kasviskratiini on uunissa kypsymässä, vielä kun saisi vähän väriä pintaansa. Kaikkihan sen tietävät, että kukkakaali on mitäänsanomattoman kalpea ilman pientä rusketusta leikkimässä hipiällään varjon tavoin. Edessä salaattilautanen, jonka pohja jo näkyy suurimmilta osiltaan, muutamat yksinäiset palaset raikkaasta kesän muistosta odottavat yhä syödyksi tulemistaan.

Sinkkuelämä maistuu siis kasviksilta. Tulee sitä joskus jotain proteiini-/rautapitoisempaakin haukattua, mutta kuitenkin. Suu ei maista, silmät eivät näe, sydän ei tunne. Normaalia ihmisen elämää, siispä.
Yksinäisyys alkaa iskemään hampaita ihmisen sisäiseen kuoreen jo heti ensimmäisistä hetkistä lähtien. Toisaalta voin nauttia siitä, etten tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ettei minun tarvitse pelätä sitä, mitä toinen puoleni siitä ajattelisi. Ikävämpi puoli taas on se, miten kylmältä huoneeni tuntuu. Sen ilmanvaihto on olematonta, kun ovi on aina kiinni, ettei kissa pääsisi sisään, eikä patterikaan toimi. Siinä voisi lie toinen ihminen auttaa. Ehkä korjata patterin, ehkä käpertyä viereen lämmittelemään.

Kissani tarvitsee pikaisesti psykologisia hätätoimenpiteitä. Pelkään Nellin pian löytävän oman päänsä seinästä puolesta välistä sen koko korkeutta, sillä ilmeisesti siihen tämä touhu on menossa - seinille hyppimiseen.

Texi lomailee isän kanssa mökillä näin lomautuksen aikaan. Herrat käyvät metsästämässä päivittäin, ja pienempi heistä edistyy riistan takaa-ajon kanssa kovaa vauhtia. Isä taas saalistaa edelleen kumiankkoja.
Kuitenkin sieltä on saalistakin saatu. Texin ensimmäinen jänis näki viimeisen aamunsa jonakin päivänä tällä viikolla. Heti sitä seuraavana vuorokautena vauva jo iski hampaansa isän sängynalaiseen sähköjohtoon. Saldo on siis Texi+jänis-toimiva lamppu. Mahdoton yhtälö yhdellä yksinkertaisella tavalla ratkaistavaksi, siis.

Paholaisen ruletti odottaa edelleen loppuun lukemistaan. Kyllä kai siinä jotain uuttakin on tapahtunut, mutta ei vaan vieläkään nappaa. Tiedä sitten, jos vika onkin minussa, siinä, ettei huvita lukea. Ehkä joku toinen kirjasta pitäisikin, vaikea sanoa kuulematta sen ihmisen mielipidettä.

Noniin, arki on siis tylsää, puuduttavaa, merkityksetöntä ja ehdotonta kotona notkumista. Elämä puolestaan sisällötöntä. Deittailuvaihe alkamassa, etsinnässä jotain entisestä poikkeavaa. Samakin linja käy. Kriteerit: osaat korjata patterin, tai omaat erityisen korkean ruumiinlämmön. Yksi herrasmies onkin jo huomioni onnistunut varsin positiivisella tavalla itseensä kiinnittämään.

Kiitän jälleen kerran kärsivällisyydestäsi tämänkin tekstin suhteen. Tilannepäivityksiä tulossa jatkossa edelleen enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin.