Boreout on burnoutin vastakohta. Se tarkoittaa työssä turhautumista ja pitkästymistä mielekkäiden työtehtävien puuttuessa. Oireet ovat molemmissa samankaltaisia: väsyttää ja kyllästyttää.
Kun työntekijän taidot ja työtehtävien laatu tai määrä eivät ole tasapainossa, haasteiden puute saa turhautumaan ja voimaan huonosti. Työntekijä ei uuvu töiden paljouden, vaan vähyyden ja helppouden vuoksi. Lopulta hän menettää kaiken kiinnostuksensa työhön.
Kohina uudesta työperäisestä oireyhtymästä, uudesta toimistotaudista, sai alkunsa kahden sveitsiläisen yrityskonsultin Philippe Rothlinin ja Peter R. Werderin kirjasta Diagnose Boreout, jonka saksalainen talouslehti Handelsblatt ja Frankfurtin kirjamessut palkitsivat vuoden bisneskirjana.
Boreoutia poteva työntekijä saattaa tehdä päivän työt muutamassa tunnissa ja tappaa aikaa loppupäivän. Hän näyttää kiireiseltä, mutta surffaileekin internetissä, pyörii Facebookissa, pelaa tietokoneella, lähettelee henkilökohtaisia sähköposteja, osallistuu internetin keskustelufoorumeihin ja chatteihin.
Boreoutia potevan aika kuluu myös siihen, että hän yrittää venyttää vähäiset työtehtävät täyttämään työpäivänsä. Yksi yritys keksiä jonkinlaista ohjelmaa työpäivään ovat myös näennäiset palaverit, joissa pahimmillaan istuu joukko muitakin boreoutista kärsiviä.
Toimettomana hengaava on tyytymätön tilanteeseen, mutta hän ei kykene toimimaan muuttaakseen sitä. Hän tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei saa mitään aikaiseksi. Hän aloittaa isoja projekteja, jotka jäävät kuitenkin kesken. Paha olo jatkuu töiden jälkeenkin, olo on haluton ja väsynyt, vaikka töissä ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan mitään.
Tavallista on, että samassa työyhteisössä toiset saattavat kärsiä boreoutista samalla kun toisilla on burnout.
RothLin ja Werder haastattelivat pankeissa, vakuutusyhtiöissä, mainostoimistoissa sekä julkisessa hallinnossa satakunta toimihenkilöä, jotka kertoivat kokemuksensa pitkäveteisistä päivistä ilman järkevää tekemistä.
Nettisivustollaan (
http://www.boreout.com) he muistuttavat myös kyselytutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset tekevät työajallaan keskimäärin kaksi tuntia jotain ihan muuta kuin töitä. Joka kolmas ilmoitti, että lorvailu johtuu siitä, ettei töitä ole tarpeeksi. Lorvailua perusteltiin usein myös sillä, että palkka on liian alhainen työmäärään nähden.
Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa, mutta vanhemmat työntekijät hukkasivat - ainakin oman ilmoituksensa mukaan - työaikaa vähemmän kuin nuoret.
Rothlin ja Werder sanovat, ettei boreoutista kärsivä ihminen ole laiska, vaan hänestä tehdään laiska.
He osoittavat syyttävällä sormella esimiehiä. Työt on organisoitu huonosti: töitä ei anneta tai annetaan vain tylsät tehtävät. Työntekijä jää myös vaille palautetta. Heidän mukaansa esimiehiltä vaaditaan työnjaossa tarkkaavaisuutta, sillä uudet ja haastavammat työtehtävät tuovat melkein aina parannusta.
Töissä ikävystynyt voi kohdistaa syyttävän sormen myös itseensä. Rothlinin ja Werderin mukaan nykyään on jopa helpompaa tunnustaa oma alkoholismi kuin kertoa esimiehelle, ettei minua hyödynnetä tarpeeksi.
Esimiehen kanssa pitäisi puhua avoimesti. Tarvittaessa on syytä vaihtaa työryhmää, hakeutua työkiertoon tai kenties hankkia lisäkoulutusta. Voi myös miettiä, onko ylipäätään oikealla alalla. Viimeinen keino Rothlin ja Werder mukaan on etsiä uusi työpaikka.
Testaa, oletko boreout
Jos vastaat vähintään neljään kysymykseen kyllä, sinulla saattaa olla boreout.
1 Hoiteletko työpäivän aikana yksityisasioitasi?
2 Tunnetko olevasi töissä vailla haasteita tai pitkästynyt?
3 Näytteletkö työpaikalla joskus olevasi kiireinen?
4 Oletko väsynyt ja apaattinen töiden jälkeen, vaikka työ ei ole ollut stressaavaa?
5 Oletko tyytymätön työhösi?
6 Tuntuuko työsi tarkoituksettomalta?
7 Pystyisitkö tekemään työsi nopeammin kuin nyt teet?
8 Oletko miettinyt työpaikan vaihtamista, mutta hylännyt ajatuksen, koska palkkasi putoaisi?
9 Lähetätkö henkilökohtaisia sähköposteja työkavereillesi työaikana?
10 Kiinnostaako työsi sinua vähän tai ei ollenkaan?
Lähde:
http://www.boreout.com
Mitä tehdä?
Organisaatiopsykologi Antti Aro sanoo, että alikuormitusongelma tunnistettiin työpaikoilla jo 1950-luvulla. Se on hänen mukaansa pahempaa kuin ylikuormitus, sillä fysiologiset vaikutukset ovat suurempia. Elimistö käy siinä kovemmilla kierroksilla.
- Boreout on uusi termi vanhalle ilmiölle. Jo 1990-luvulla ruotsalainen tutkija Lennart Hallstedt puhui samasta asiasta ja käytti termiä wornout eli kuluminen.
Kyse on siitä, että työntekijän kyky vaikuttaa asioihin ja motivoitua työstä heikkenee. Taustalla olevia syitä ovat muun muassa organisaatioiden monimutkaistuminen, johdon puuttuminen yksityiskohtiin ja raportoinnin lisääntyminen.
- Kaiken tämän keskellä työntekijästä tuntuu, että perusasia unohtuu. Hänen motivaationsa laskee, ja hän alkaa näytellä kiireistä. Työntekijä saattaa esimerkiksi jättää tyhjentämättä postilokeronsa, koska hän ei halua antaa vaikutelmaa, että töitä on niin vähän, että välillä ehtii postilokerolle.
Aro on boreout-käsitteen luojien kanssa samaa mieltä siitä, että boreoutista kärsivä ei ole laiska, vaan hänestä tehdään laiska.
- Boreout on osoitus huonosta johtamisesta. Töitä olisi paljonkin, mutta töitä ei osata jakaa, työntekijää ei osata tukea työtehtävissä eikä hänen tekemisistään olla kiinnostuneita.
Aron mukaan palaute, jos sitä esimieheltä ylipäätään tulee, on yleensä arvioivaa. Kerrotaan vain, tehtiinkö jokin työ hyvin vai huonosti.
- Työpaikoilla tarvittaisiin enemmän ei-arvioivaa palautetta. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että esimies on kiinnostunut siitä, mitä työntekijä tekee. Hän kysyy, miten työ edistyy, onko jotain ongelmia ja voinko jotenkin auttaa. Tämä jos mikä kannustaa työntekijää. Ikävätkin hommat luistavat.
Jos tunnistaa itsessään boreoutin oireita, Aro kannustaa analysoimaan töitään ensin itse.
Sen jälkeen olisi puhuttava esimerkiksi esimiehen, työterveysammattilaisen, ystävien ja kollegoiden kanssa. Jos tilanne ei kohene, seuraavaksi olisi asteltava työpaikan henkilöstöpäällikön tai esimiehen esimiehen puheille.
- Esimiehille puhuminen ei aina ole helppoa, sillä heihin voi olla välimatkaa. Itse asiassa boreoutin kaltainen oireyhtymä kertoo juuri siitä, ettei työyhteisössä ole avointa keskustelukulttuuria. Jos asioista puhuttaisiin avoimesti, tällaista ongelmaa ei syntyisi.
- Työntekijän on hyvä pitää mielessä ajatus: minä en ole ongelma, vaan minulla on ongelma. Jos tilanne ei muutu, pitää vaihtaa työpaikkaa. Liian usein jäädään kuitenkin roikkumaan, vaikka nähdään, että tulevaisuutta ei siinä työpaikassa ole. Joskus voi olla hyvä miettiä myös sitä, pitäisikö vaihtaa kokonaan ammattia.
