Minä, Sarko Stevens, penään kaikilta hitintekijöiltä parempia hittejä. Minä jumalauta haluan parempia hittejä radioon. Missä on Chinn & Chapman, missä Leiber & Stoller? Kertokaa, jumapliut. Minä haluan lauluja tytöistä, lauluja pojista, lauluja tytöistä ja pojista, ja lauluja bileistä, jotka eivät koskaan lopu. Minä haluan paeta todellisuutta, mutta en halua kuulla melodiatonta paskaa, jota suoltaa luotiliiveihin pukeutunut, apinalta näyttävä sovinisti paskaläjä. Minä en halua homeisia retrodisko-pastisseja 47-vuotiaalta, hormonaalisen toimintansa jo lopettaneelta paska-napaiselta, omahyväiseltä "muoti-ikonilta".
Jumalauta, minä haluan hyvää musiikkia. Minä haluan vittu soikoon pop-musiikkia, jossa on melodiaa ja patetiaa. Minä haluan kuulla turmeltumattomien nuorten laulavan ruusujen lailla kuihtuvista teini-suhteista. Minä haluan MUSIIKKIA, minä haluan melodiaa ja tarttuvuutta. Minä en kestä enää yhtäkään laulavaa teini-näyttelijää, kusisissa fiiliksissä pyörivää EMO-yhtyettä, ponnetonta "meikkirock"-inisijää, falskia Metalcore-yhtyettä enkä myöskään enää yhtään Suomi-rockyhtyettä.
Vittu nii, stna.