IRC-Galleria

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, haista vittu.

Meikä kuuntelee just nyt ruotsalaista rock-yhtyettä nimeltään Veins Of Jenna. Meikä ei tajua tätä hommaa nyt yhtään. Ihmisillä on täys vapaus soittaa ihan mitä haluavat, ja se on hienoa, which is nice. Mutta ku mä en älyä tätä 80's-nostalgia hommaa yhtään. Kaverit näyttävät Mötley Cruen ja Backyard Babiesin sekoitukselta, ovat muuttaneet ittensä Los Angelesiin ja nämä kuulostavat täsmälleen keskiverrolta, joka saadaan ku sekoitetaan Mötley Crue ja Backyard Babies.

Bam Margera on soittanut näitä nyt tuolla omalla radiokanavallaan/ohjelmassaan, ja on ilmeisesti mielissään bändistä. Mutta ku tämä on niin tylsää. Lauletaan biluista ja REUB hommista, mutta ilman mitään fiilistä. Jos lauletaan niistä hetero ja reubhommista niin pitäis pistää ittensä peliin, mutta ku tämä nyt on tämmöstä rössyä. Kitarat soi lujjaa, basso soittaa laskevaa sointukulkua ja laulaja kärisee. Herrajumala, meikä kai on tullu aikakoneella vuoteen 1989 takas. Emminä tiiä, saakai kuunnella kuka tykkää, muttaku ei tunnu missään. Haukkukaa tylsäks, mutta eikö rockissa ole niinku avainsanoina "Vauhti" ja "Vaaralliset tilanteet"? Tässä ei oo ku fyysistä vauhtia ja vaaratilanteet ja katastrofin ainekset on jääny siihen JCM800:sen input-jakkiin.

Think about it kids, sama pätee meikän mielestä myös Gemini Fiveen. No eipä siinä, meikä tykkää My Chemical Romancesta ja, kyllä, joistain Bullet For My Valentinen biiseistä. Kyllähä se hävettää, mutta vain vähän.

Ja Gemini Fiven jätkät on vanhoja.

Liitteet:

http://www.myspace.com/vainsofjenna
http://www.geminifive.com/

Varoitus! Seuraavassa artikkelissa kamarunkkaillaan sen verran että normaali tallaaja saa jonkinasteisen aivovuodon ja luultavasti päätyy ostamaan Futari-lehden.

Ostettuani itselleni Fenderin BXR300C bassostyrkkarin, olin hyvin tyytyväinen. Ainoastaan hampaani koloon jäi rössyämään vahvistimesta puuttuva särö-kanava, joka loisi täydentävän lisän kamppeisiin. Myöskin rivitaloasuntoni on hieman estänyt Fenderin huudattamista 7 boforin voimalla, naapurit näet huumorintajuttomina saattaisivat muuttua tuorejuustoksi.

Tänään käydessäni hyvällä tuttavallani Ilpo Heikkisella, tuolla Hebosagilin märkivän sykkivällä rumpalistilla ja F.-orkesterin himokkaan komealla kitaristi/tulkitsijalla, juutuimme keskustelemaan erinäisistä kamoista. Sovimme että kokeilemme lähiviikkoina Fenukkaamme full force-moodilla, putkietuasteella vahvistettuna. Etuaste voisi tuoda mainiota rouheutta transistori-vahvistimeeni, joka muuten tyydyttää tarpeeni 300w transistoritehollaan.

Olen myös miettinyt hankkivani itselleni Behringerin huokeita bassoefektejä, tarkemmin ottaen Bass EQ:n ja Särön. Bass EQ:lla voisin tyydyttää sairaita Faith No More-fetissejäni ja tuikkia snaudiini Billy Gould-maisia paukkuvia säväytyksiä, ja säröllä saisin hienoista Alice In Chains-soraa mun hunajaisiin basso-toneihin.

Ja sitte meikä on sitten myös sellaista mieltä että on ihan uskomatonta homostelua, ku semmoset liinatukkaiset, pullonpohjalasiset makuuhuone/opisto-basistit tulee avautumaan M.Netissä tai vaikka Kiikelissä siitä että soittaa beissiä plekulla. Ottaa muuten jonkuverran nuppiin ku ne skatofiilit iskevät luiset sormensa aiheeseen: "Njaa, minä itsehän soitan bassoa sormin, koska se on ainoa oikea tapa ku JACO PASTORIUSKIN soitti njää njää", ei niinku mitään rajaa. Sitte alkaa hirviä luento jostain vitun vintage-kamoista ja siitä että pitäis olla semmonen basso ja styrkka, jonka päälle Pesosen Eino oksensi Ranuan lavatanssien jälkeen '65. Nii, ja totta kai komppi pitää soittaa ehdottomasti otelaudan päältä, ku se on niin tsääs ja funkee ja vintitz.

Sitte ne meidän pikkumussukka Eino Pesoset menee studioon ja sanoo äänittäjälle että "Elä laita mittään säröä tai kompuraa, meikä haluaa vintage-soundia.", sitte ne menee nurkkaan istumaan jakkaralla ja ilon kuola valuu suunpielestä ku ne näplää tsääs-fuusiokuvioita, ja äänittäjä itkee ku nauhalle ei tuu ku munatonta pöhinaa. Siinä sitä sitte itketään tuoppiin illalla ku ei snaudi oo ku Jacolla tai Myungilla, HAH. Vittu, ei muuta ku kunnon soundit ja heiluttaa studiossa tukkaa ku vetää hirveellä fiilareilla osiot purkkiin, nii hyvvää tullee. Bassohan on pohjimmiltaan katujyrän ja kitaran risteytys, jota voidaan myös käyttää lyömäsoittimena.

UGH! CHYMOSTOCK, SOME ROLLING TONIGHT!

26.05.06 00:49 <mädlikruu> hyi ku oot ruma setä..tol naamal en kusis kun muuntajaan.

---

07.06.06 17:45 <mädlikruu> kiitos hani<3<3<3<3<3 monelta loppuu humen työt ni voitas vaikka tavatan? tekis mieli kahvitella<3<3<3


Niinpä niin, niin se ihmisen mieli muuttuu kun päivät hiljaa lipuvat.

MEIKÄHÄN KUUNTELEE ERINOMAISTA MUSIIKKIA.

SARKO-SETÄ AIKOO OLLA TÄNÄÄN KÄNNISSÄ SAATANA.

<kanalja> ja kaikki alottelevat ostaa aina lain siksin että "vittu tää on aivan mahtava"
<Sarko> Tuottajana toimineet hra. Kompura ja hra. Pro-Tools
<Sarko> kanalja joo, tai jonku hikisen Peaveyn Ragen :D
<Sarko> ja sitte ne veivaa heviä Iballa sängyn reunalla :D
<kanalja> :D
<kanalja> hyihyiyihihyi
<Sarko> iyyy
<Sarko> en ole kamanatsi, miten niin
<Sarko> :DDD
<kanalja> :D
<Sarko> np. Alice In Chains - Man In a Box
<kanalja> ne on ylleesä niitä jotka täppää kullaksella jotaki onea :DD
<kanalja> ja iron maidenia
<kanalja> niin kauan että myyjät hermostuu
<Sarko> :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
<Sarko> eiss maidenia :D
<kanalja> :D
<kanalja> truupperia
<Sarko> jotain hikistä Troopperia vääntää
<Sarko> :D
<kanalja> :ED
<Sarko> tai jos ne on kovia niin sillon ne vetää Hallowed Be Thy Namea
<Sarko> ja sitten ehottomasti sitä Puppetsin soolo/välikettä
<Sarko> jokainen hevijuniori soittaa sitä välikettä
<kanalja> :DD
<kanalja> flaijing vee jalakojen välissä
<kanalja> hoho
<Sarko> ja sitten tottakai ne vetää BUUDUMIA
<kanalja> musta pitkä letti
<Sarko> :D flyari sillai homosti pystyssä
kanalja> ni
<Sarko> tai sitte värjätty blondi
<kanalja> nii
<kanalja> :D
<kanalja> :D
<kanalja> ja maastohousut
<Sarko> joo! :DD
<Sarko> ahah
<Sarko> ja vetoketjuhuppari
<kanalja> ja sata kettinkiä housuisa
<Sarko> vähintään
<Sarko> ja maiharit!
<Sarko> sitte ne soittaa paskasti Bodom Beach Terrorin sooloa 6 keskarin jälkeen kotibileissä
<kanalja> haha
<Sarko> ja mossaa kavereiden kansa ihan vitusti
<Sarko> sitten tietenkin Filthiä pitää kans kuunnella
<kanalja> filtin paita pilotin alla!
<Sarko> :DD ahaha
<Sarko> sitte ku niille soittaa jotain Sabbathia tai Zepukkaa niin ne vaan toteaa että "Laiho on palijo parempi, tää on ihan paska kitaristi"
<kanalja> nii :D
<kanalja> laihohan on jumala
<Sarko> ja niillä jätkillä on vieläpä bändi, sen nimi vois olla vaikka DARKSPIKED

Mötley Cruella on paskat biisit, paskat sanoitukset ja kusiset soitannot, muuten tosi hyvä bändi<3

Eli siinä pohjustus aiheista ajankohtaisempaan: Kasarin paluu 2 - Payback Time.

Suuressa viisaudessaan langettivat Suuret Muinaiset tähtien takaa rangaistuksen ihmiskunnalle 1970 ja 80-luvun vaihteessa, liikaa olivat ihmiset muhineet paksujen pulisonkien, viiksien, Marshall-putkivahvistimien ja muskeliautojen lämpöisessä valokeilassa, nauttien ja telmien auvoisessa viattomuudessaan. Rangaistus oli odotettavissa, merkit pahempiin aikoihin olivat olleet jo selvillä Genesiksen rumpalin Phil Collinsin säätäessään studiossa rumpujensa virveliin epäluonnollisen ja muovisen kaiun. Lahkeet alkoivat kaveta jo 70-luvun lopussa, Punk saapui raiskaamaan ja rienaamaan länsimaita. Punk poltti itsensä suurella liekillä nopeasti loppuun, jättäen jälkeensä kauniin ruumiin ja innostavan musiikillisen perinnön, mutta sen kuolema oli kuin varoitus jostain suuremmasta, jostain inhasti kuplivasta pahuudesta, joka vain odotti pääsyään maan pinnalle.

Merkit tämän tuntemattoman pahuuden tulosta alkoivat ilmetä kuin Ilmestyskirjan vitsaukset:
Punkin ruumis happani nopeasti Gootti-liikkeeksi, tuoksi Karpaattien yösiivekkään musiikkilliseksi kuvaksi. Gootti-suuntaus synnytti uusromantismin, joka tulisi myöhemmin aiheuttamaan suunnatonta tuskaa ja kärsimystä. 60-70-luvun vaihteessa syntynyt Heavy Metal sai suunnattomasti potkua noina murroksen aikoina. Tämän hajaannuksen vallitessa alkoivat pahuuden kasvot heijastua länsimaisen populaarikulttuurin raunioista kohoavaan tuhkapilveen.

Vaatetus muuttui radikaalisti: Leveälahkeiset "bellbottom"-housut ja normaalit farkut vaihtuivat luonnottomasti kapeneviin Scretch-farkkuihin, Olkatoppaukset tekivät comebackin, Spandex muuttui osaksi valtavirtaa ja oli ookoo pitää salihousuja julkisilla paikoilla, farkut muuttuivat happopestyiksi rönsyiksi ja farkkujen kuosi vaaleni, purjehduskenkiä myytiin miljoonia Lacoste-paitojen oheella. Hiukset kokivat morbidin metamorphoosin: takatukka, tuo saatanan keksintö, oli IN ja samalla otsatukka sekä sivutukka. Kaameita voukuja, Sleazerokkareiden hiuslakkamyrkytettyjä Vampira-otsatukka-takaa-pystyssä-comboja, mohawk-kampaukset. Pyhäinhäväistys arkipäiväistyi sairaalla tavalla, oikeaoppiset ja valon nähneet jotuivat vetäytymään maan alle, ja tilaamaan vaatteensa yksityisiltä ompelijoilta. Heitä halveksuttiin ja heidän päälleen syljettiin. Mutta pahin kaikesta oli vielä kytemässä Los Angelesin kaupungissa vuosina '82-84...

Appelsiinipuiden varjossa, dekadenssin repimässä Los Angelesissä syntyi musiikillinen suuntaus, jonka kammottavuudelle ja viheliäisyydelle ei ole tänäkään päivänä löytynyt tasapäistä vastusta: 80's Sleaze/Glam/Heavyrock, tuo juustoisuudessaan ja silkassa siirappisuudessaan sikiänyt keskonen, joka imi elämänmehut ja kopioi pelkät muodot 70-luvun hienoimmista yhtyeistä (KISS, Cheap Trick yms... lapset hyvät.) ja sitten esitteli rumasti maalatut vanhat vanteet uusine, nahkaisine renkaineen eksyneille nuorille ihmisille, jotka elivät musiikillisessa tyhjiössä. Etunenässä Mötley Crue, RATT, Poison ja monet muut opportunistit loivat epäpyhän hybridin, jonka keskiössä olivat musiikin sijasta räikeä ulkomuoto ja sensaatiohakuiset elämäntavat. Nämä saappaan älykkyysosamäärän omaavat onnettomat narkkarinhaahkat myivät elämäntyylinsä ja dekadentin tyhjyytensä nuorisolle, joka ei tiennyt paremmasta.

Pyhäinhäväistys jatkui vuosikymmenen loppumetreille saakka, siihen mennessä valoa oli päässyt pilviverhon läpi vain ripauksittain(vrt. Speed & Thrash Metal-movement.), mutta vallan vaihdon aika oli tuleman. 80-luvun loppupuolella valistuneet musiikkikriitikot ympäri maailman olivat huomanneet erikoista liikehdintää Yhdysvaltain länsirannikolla, tarkemmin Seattlen ja Los Angelesin kaupunkien alueella sekä välimaastossa. Tämä uusi liikehdintä oli lähes ikonoklastinen, se hylkäsi kaiken mitä 80-luvun valtavirrassa pidettiin arvossa: Hiuslaitteita, lavaasusteita, paskoja biisejä, paskoja levynkansia sekä paskoja soundeja. Nämä flanellipaitoihin ja muihin sekalaisiin varusteisiin pukeutuneet nuoret nousivat vastarintaan paskanapaisia kokaiiniaddikteja ja paperitähtiä vastaan, aseinaan 60-70-luvun vaihteen Pre-Punk(The Stooges, MC5...), Punk sekä metallisemmat vaikutteet 80-luvulta. Hiljaa alkanut liikehdintä keräsi voimiaan hyvän aikaa, ja kunnes se oli valmis purkautumaan, se järisytti pahan valtakunnan järjestystä perusteellisesti. Kapina kulminoitui erääseen Seattlelaiseen trioon, ja sen vuonna 1991 julkaisemaan albumiin "Nevermind". Yhdessä yössä spandex pudotettiin valtaistuimeltaan, BC Rich ei ollut enää "se" kitara ja laulaminen kokaiinista ja bilusta muuttui epämuodikkaaksi. Tuhannet katkeroituneet nahkaiset joulukuuset ovat sittemmin todenneet: "Unelmiemme tuho kulminoitui Fender Jagstangiin.", kyseessä lienee siis Los Angelesin vihatuin kitara 90-luvun vaihteessa. Fokus keskittyi musiikkiin, ei muotoon. Grunge poltti itsensä loppuun nopeasti, mutta komeasti: vuonna 1994, se päättyi erääseen haulikonlaukaukseen piharakennuksessa. Grunge oli kuopattu, mutta niin oli myös 80-luvun saastaisimmatkin asiat. Grunge on kuollut, kauan eläköön Grunge!

Mutta kuten ihmiskunta on meille ennenkin näyttänyt, sen kollektiivinen muisti on lyhyt. Merkit ovat olleet jälleen ilmassa, leijuen erään pienen Pohjois-Eurooppalaisen valtion yllä. Mötley Crue elää yhä, täyttäen jäähallit ja stadionit. Leveät lahkeet eivät ole enää kuulemma muodissa, sanoi myyjätär minulle. Lehdet julistavat kasarin palanneen tänä vuonna, muodissa on kuulemma rock. Malleilla on kuvissa Mötley Cruen paita. Syntikat kuulostavat jälleen tutun muoviselta, Radio City kuulostaa Los Angeleslaiselta 80's-kanavalta. Kaikuvirveleitä. Jenkkihuiveja. Kajalia. Yö-pastisseja. Suuria, sisällöttömiä tunteita musiikissa. Äiti. Pelottaa.


-Sarko, yours truly
(Kirjoittaja ei suinkaan vihaa kaikkea kasaria, vain suurinta osaa siitä. Kirjoittaja on myös sarkasmin ja ironian suuri ystävä.)

Levysuosituksia Kasari-kärpäsen puremille yksilöille:

Dinosaur Jr. - You're Living All Over Me (1987)
Union Carbide Productions - In The Air Tonight (1987)
Mudhoney - Every Good Boy Deserves A Fudge (1991)
Soundgarden - Badmotorfinger (1991)
Pearl Jam - Ten (1991)
Alice In Chains - Dirt (1992)
TOOL - Undertow (1993)
Weezer - "Blue Album" (1994)

Enjoy!


Np. Coheed & Cambria - In Keeping Secrets Of Silent Earth: 3

Moment of clarity, kuikka lens äsken yli kun olin säpäkällä. Hieno eläin.