IRC-Galleria

Joulu on ohi, joesta kurkkaa lohi. Pitämän sanoa että Pussy Galore on asiallista pauketta. Ykskään bändi, jonka rumpalilla on satsissaan auton bensatankki, ei voi olla läpeensä paha. Yu Gung!




FEED MY EGO!

Pittäis tuo The White Stripesin "Icky Thump" ostaa, oha muute varmasti vuoden 2007 kovin lätty. Harvalla levyllä kitara ottaa duelia trumpetin kanssa ja meininki huitoo Memphisin ja Mexicon väliä näi kiivaasti.

On yö, rassaa työ, Jouluna kuitenkaan ei purista vyö. Meikä teikää naamaan lyö, se varmaan teitsiä syö. Vitusti riimiä heittää meikä, onneton kusimuna on teikä. Loppuu runo, paistan Seitä, lattia peitä, siinä on reikä.

NYT SITÄ NAAMA_KÄÄMIÖTÄ

Näi jouluaattona heräsi kysymys että miks kaikilla raitasukilla/taiteellisilla/indie-nuorilla on suttuiseksi photoshopattujen tunnelmointikuvien kuvateksteinä hämäriä laineja tyyliin "Havisevat lehteni syksyn pyörteissä." tai "Sinä syksynä, varjot."? Kysynpähän vaan.

HYVVÄÄ JOULUA JA MAKOSTA PUURUA KAIKKI JOLLE EN OO PITÄNY YHTEYTTÄ, DIGGAAN TEISTÄ SILTI. PITÄKÄÄ HUOLTA, HÖHHHÖHÖHÖHÖH.

HMO

Viisi yötä jouluun on, uu yeah. Hot mama.

Myönnän näin unen muurien edessä että diggailen tällä hetkellä radiosta tihkuvan R&B-kappaleen botnekkaasta rytmittelystä.

Lauri Tähkä, minä vihaan sinua. Minä vihaan nahkahousujasi, hihatonta Jussi-paitaasi, oksettavaa välittömyyttäsi sekä kasvohalvausta muistuttavaa ilmettäsi, kun laulat imeliä säkeitä rakkaudesta haltioituneelle yleisölle. Vihaan myös yhtyeesi viulistia, joka ilmeisesti luulee soittavansa kitaraa The Flaming Sideburnsissa, vaikka oikeasti hän kiristelee viuluansa rockbändiksi naamioidussa iskelmäyhtyeessäsi.

Lauri, en kuitenkaan vihaa sinua ihmisenä, vaan viihdyttäjänä sekä muusikkona. Nauttisin luultavasti kanssasi tuopposen missä tahansa kotikaupunkisi Turun kulmakuppilassa ilman epäluuloisuuden häivääkään, mutta olemassaolosi muusikkona saa minut voimaan pahoin. Jokainen kerta kun kuulen radiossa, kahvilassa, kaupassa tai ravintolassa kappaleesi, rukoilen kuolemaa. Rehtiä Pohjalaista rockia! En olisi ikinä arvannut että yksi murresana per kappale sekä modatut Jussi-paidat höystettyinä hajuttomilla ja mauttomilla Soft Rock-hiteillä olisi merkki Pohjalaisuudesta, saatika tulevista Platinalevyistä. En edes lannoittaisi sukutilani peltoja hajotettujen levyjesi rippeillä, koska vaikutus olisi luultavasti sama kuin Roomalaisten Karthagon raunioihin kylvämällä suolalla: sillä maaperällä ei enää mikään kasva.

Lauri, Lauri! Nyt se naama asentoon, julli! Älä masennu, minä en voi muuttaa tilannetta katkeransuloisella vuodatuksellani, kyllä Suomi levyjäsi ostaa! Kun muut vaeltavat keikoillesi onnellisina nauttimaan puolestatoista tunnista eskapismia, minä voin vetäytyä kammiooni kuuntelemaan musiikkia jolla on merkitystä. Ei se ole sinulta pois, saati minulta.

Lauri, minä vain toivon että joku päivä ohittaessasi paikallisen Anttilan levyosaston ja nähdessäsi levyjesi makaavan rintarinnan Beatlesin, Beach Boysin sekä Eppu Normaalin tuotosten kanssa alennuskorissa miettisit hetken. Lauri, milloin sinä teet oman elämäsi Rubber Soulin? Pet Soundsin? Tai edes Maximum Jee & Jeen? Tai oikeastaan, älä mieti. Tämä maa tarvitsee sankareita eikä likaisia pitkätukkia. Lauri, kun seuraavan kerran tartut sponsori-rahoitteiseen elektro-akustiseen kitaraasi, niin vedä hyvin. Näytä niille, Lauri!


(Kirjoittaja tunnustautuu sarkastiseksi paskiaiseksi sekä krooniseksi ivailijaksi. Kaikki oikeudet ristiinnaulitsemiseen pidätetään.)