IRC-Galleria

Varoitus! Seuraavassa artikkelissa kamarunkkaillaan sen verran että normaali tallaaja saa jonkinasteisen aivovuodon ja luultavasti päätyy ostamaan Futari-lehden.

Ostettuani itselleni Fenderin BXR300C bassostyrkkarin, olin hyvin tyytyväinen. Ainoastaan hampaani koloon jäi rössyämään vahvistimesta puuttuva särö-kanava, joka loisi täydentävän lisän kamppeisiin. Myöskin rivitaloasuntoni on hieman estänyt Fenderin huudattamista 7 boforin voimalla, naapurit näet huumorintajuttomina saattaisivat muuttua tuorejuustoksi.

Tänään käydessäni hyvällä tuttavallani Ilpo Heikkisella, tuolla Hebosagilin märkivän sykkivällä rumpalistilla ja F.-orkesterin himokkaan komealla kitaristi/tulkitsijalla, juutuimme keskustelemaan erinäisistä kamoista. Sovimme että kokeilemme lähiviikkoina Fenukkaamme full force-moodilla, putkietuasteella vahvistettuna. Etuaste voisi tuoda mainiota rouheutta transistori-vahvistimeeni, joka muuten tyydyttää tarpeeni 300w transistoritehollaan.

Olen myös miettinyt hankkivani itselleni Behringerin huokeita bassoefektejä, tarkemmin ottaen Bass EQ:n ja Särön. Bass EQ:lla voisin tyydyttää sairaita Faith No More-fetissejäni ja tuikkia snaudiini Billy Gould-maisia paukkuvia säväytyksiä, ja säröllä saisin hienoista Alice In Chains-soraa mun hunajaisiin basso-toneihin.

Ja sitte meikä on sitten myös sellaista mieltä että on ihan uskomatonta homostelua, ku semmoset liinatukkaiset, pullonpohjalasiset makuuhuone/opisto-basistit tulee avautumaan M.Netissä tai vaikka Kiikelissä siitä että soittaa beissiä plekulla. Ottaa muuten jonkuverran nuppiin ku ne skatofiilit iskevät luiset sormensa aiheeseen: "Njaa, minä itsehän soitan bassoa sormin, koska se on ainoa oikea tapa ku JACO PASTORIUSKIN soitti njää njää", ei niinku mitään rajaa. Sitte alkaa hirviä luento jostain vitun vintage-kamoista ja siitä että pitäis olla semmonen basso ja styrkka, jonka päälle Pesosen Eino oksensi Ranuan lavatanssien jälkeen '65. Nii, ja totta kai komppi pitää soittaa ehdottomasti otelaudan päältä, ku se on niin tsääs ja funkee ja vintitz.

Sitte ne meidän pikkumussukka Eino Pesoset menee studioon ja sanoo äänittäjälle että "Elä laita mittään säröä tai kompuraa, meikä haluaa vintage-soundia.", sitte ne menee nurkkaan istumaan jakkaralla ja ilon kuola valuu suunpielestä ku ne näplää tsääs-fuusiokuvioita, ja äänittäjä itkee ku nauhalle ei tuu ku munatonta pöhinaa. Siinä sitä sitte itketään tuoppiin illalla ku ei snaudi oo ku Jacolla tai Myungilla, HAH. Vittu, ei muuta ku kunnon soundit ja heiluttaa studiossa tukkaa ku vetää hirveellä fiilareilla osiot purkkiin, nii hyvvää tullee. Bassohan on pohjimmiltaan katujyrän ja kitaran risteytys, jota voidaan myös käyttää lyömäsoittimena.