IRC-Galleria

On yö, rassaa työ, Jouluna kuitenkaan ei purista vyö. Meikä teikää naamaan lyö, se varmaan teitsiä syö. Vitusti riimiä heittää meikä, onneton kusimuna on teikä. Loppuu runo, paistan Seitä, lattia peitä, siinä on reikä.

NYT SITÄ NAAMA_KÄÄMIÖTÄ

Näi jouluaattona heräsi kysymys että miks kaikilla raitasukilla/taiteellisilla/indie-nuorilla on suttuiseksi photoshopattujen tunnelmointikuvien kuvateksteinä hämäriä laineja tyyliin "Havisevat lehteni syksyn pyörteissä." tai "Sinä syksynä, varjot."? Kysynpähän vaan.

HYVVÄÄ JOULUA JA MAKOSTA PUURUA KAIKKI JOLLE EN OO PITÄNY YHTEYTTÄ, DIGGAAN TEISTÄ SILTI. PITÄKÄÄ HUOLTA, HÖHHHÖHÖHÖHÖH.

HMO

Viisi yötä jouluun on, uu yeah. Hot mama.

Myönnän näin unen muurien edessä että diggailen tällä hetkellä radiosta tihkuvan R&B-kappaleen botnekkaasta rytmittelystä.

Lauri Tähkä, minä vihaan sinua. Minä vihaan nahkahousujasi, hihatonta Jussi-paitaasi, oksettavaa välittömyyttäsi sekä kasvohalvausta muistuttavaa ilmettäsi, kun laulat imeliä säkeitä rakkaudesta haltioituneelle yleisölle. Vihaan myös yhtyeesi viulistia, joka ilmeisesti luulee soittavansa kitaraa The Flaming Sideburnsissa, vaikka oikeasti hän kiristelee viuluansa rockbändiksi naamioidussa iskelmäyhtyeessäsi.

Lauri, en kuitenkaan vihaa sinua ihmisenä, vaan viihdyttäjänä sekä muusikkona. Nauttisin luultavasti kanssasi tuopposen missä tahansa kotikaupunkisi Turun kulmakuppilassa ilman epäluuloisuuden häivääkään, mutta olemassaolosi muusikkona saa minut voimaan pahoin. Jokainen kerta kun kuulen radiossa, kahvilassa, kaupassa tai ravintolassa kappaleesi, rukoilen kuolemaa. Rehtiä Pohjalaista rockia! En olisi ikinä arvannut että yksi murresana per kappale sekä modatut Jussi-paidat höystettyinä hajuttomilla ja mauttomilla Soft Rock-hiteillä olisi merkki Pohjalaisuudesta, saatika tulevista Platinalevyistä. En edes lannoittaisi sukutilani peltoja hajotettujen levyjesi rippeillä, koska vaikutus olisi luultavasti sama kuin Roomalaisten Karthagon raunioihin kylvämällä suolalla: sillä maaperällä ei enää mikään kasva.

Lauri, Lauri! Nyt se naama asentoon, julli! Älä masennu, minä en voi muuttaa tilannetta katkeransuloisella vuodatuksellani, kyllä Suomi levyjäsi ostaa! Kun muut vaeltavat keikoillesi onnellisina nauttimaan puolestatoista tunnista eskapismia, minä voin vetäytyä kammiooni kuuntelemaan musiikkia jolla on merkitystä. Ei se ole sinulta pois, saati minulta.

Lauri, minä vain toivon että joku päivä ohittaessasi paikallisen Anttilan levyosaston ja nähdessäsi levyjesi makaavan rintarinnan Beatlesin, Beach Boysin sekä Eppu Normaalin tuotosten kanssa alennuskorissa miettisit hetken. Lauri, milloin sinä teet oman elämäsi Rubber Soulin? Pet Soundsin? Tai edes Maximum Jee & Jeen? Tai oikeastaan, älä mieti. Tämä maa tarvitsee sankareita eikä likaisia pitkätukkia. Lauri, kun seuraavan kerran tartut sponsori-rahoitteiseen elektro-akustiseen kitaraasi, niin vedä hyvin. Näytä niille, Lauri!


(Kirjoittaja tunnustautuu sarkastiseksi paskiaiseksi sekä krooniseksi ivailijaksi. Kaikki oikeudet ristiinnaulitsemiseen pidätetään.)

Anne Pönni: "Mä piirsin mun huoneen täyteen kaikkii niinku pentagrammeja ja ristejä väärinpäin, mä aloin pitää mustia vaatteita ja meikkaamaan mustilla meikeillä ja pidin sellaista paitaa, missä oli risti alaspäin ja nainen naulittu verilleen siihen ristiin, et se oli ihan veres se nainen ja takan mul luki et ´desire me like satan´ ja mul oli mustat lateksihousut ja mä olin niinku tosi syvällä siinä, et mun mieli meni ihan siihen mukaan sillattii, et mä en enää ymmärtäny mitä mun ympärillä tapahtu, et mä elin semmoses omas pimees maailmas ja se vaan veti mua enemmän mukaansa".

Turkulainen Anne Pönni sai tuntea pahan kosketuksen:

Anne Pönni: "mul tuli sellanen mieletön viha, joka ei lähteny musta ittestä, se sai mut niinku sellaseen transsitilaan välillä se viha, et mä en ymmärtäny itekkään et mitä mä touhuan, et mä en pystyny yhtään hallitsemaan mua itteäni, ja sit mä rupesin myöhemmin kuunteleen sitä black metalia mun kavereitten kautta, et se musiikki sai mut vaan enemmän kietoutumaan siihen pimeyden ympärille, et se veti mut mukaansa, se oli kun magneetti se musiikki".