Meikä kuuntelee just nyt ruotsalaista rock-yhtyettä nimeltään Veins Of Jenna. Meikä ei tajua tätä hommaa nyt yhtään. Ihmisillä on täys vapaus soittaa ihan mitä haluavat, ja se on hienoa, which is nice. Mutta ku mä en älyä tätä 80's-nostalgia hommaa yhtään. Kaverit näyttävät Mötley Cruen ja Backyard Babiesin sekoitukselta, ovat muuttaneet ittensä Los Angelesiin ja nämä kuulostavat täsmälleen keskiverrolta, joka saadaan ku sekoitetaan Mötley Crue ja Backyard Babies.
Bam Margera on soittanut näitä nyt tuolla omalla radiokanavallaan/ohjelmassaan, ja on ilmeisesti mielissään bändistä. Mutta ku tämä on niin tylsää. Lauletaan biluista ja REUB hommista, mutta ilman mitään fiilistä. Jos lauletaan niistä hetero ja reubhommista niin pitäis pistää ittensä peliin, mutta ku tämä nyt on tämmöstä rössyä. Kitarat soi lujjaa, basso soittaa laskevaa sointukulkua ja laulaja kärisee. Herrajumala, meikä kai on tullu aikakoneella vuoteen 1989 takas. Emminä tiiä, saakai kuunnella kuka tykkää, muttaku ei tunnu missään. Haukkukaa tylsäks, mutta eikö rockissa ole niinku avainsanoina "Vauhti" ja "Vaaralliset tilanteet"? Tässä ei oo ku fyysistä vauhtia ja vaaratilanteet ja katastrofin ainekset on jääny siihen JCM800:sen input-jakkiin.
Think about it kids, sama pätee meikän mielestä myös Gemini Fiveen. No eipä siinä, meikä tykkää My Chemical Romancesta ja, kyllä, joistain Bullet For My Valentinen biiseistä. Kyllähä se hävettää, mutta vain vähän.
Ja Gemini Fiven jätkät on vanhoja.
Liitteet:
http://www.myspace.com/vainsofjenna
http://www.geminifive.com/