IRC-Galleria

Kuulkaa ihmiset, kutsun teitä yli Näsijärven aaltojen ja vaahtopäiden, Pispalan ikivanhojen työläiskortteleiden, Hervannan lähiöiden sekä Ikurin Turbiinien. Kutsun teitä kuuntelemaan Metallibändeistä parhainta, noita siunattuja miehiä, kohtalokkaasti virnuilevia yövieraita, märkiviä tuhon ratsumiehiä, Hebosagilia!

Noita Space Rock/Crust/HC/Grind/Progen ylimpiä lähettiläitä, Death Stonerin mesenaatteja, Chtulhun ikiaikaisia muusia(eng. Muse) sekä IDKFAn kadonneen taidon osaajia. Truly amazing, truly affectious. Ja katsokaa! R'lyehin uponneesta kaupungista kuuluu kutsu! Iä! Iä! Katsokaa, kuinka taivaanranta väräjää palavien rässiliivien loimussa! Planeettojen kutsuessa kukaan ei jää ilman! Avaruus on yhtä syvä kuin vanhakin mutta onko äärettömyys? Olemmeko me? Eksistentialismi, mikä ihana tekosyy.

Hear the call of the ancient gods, beyond the time and space.

http://www.hebosagil.com

---

http://www.mikseri.com/hebosagil

Boten Anna, vittu mitä sontaa.

Ei tässä muuta ku ribul sibul.

Flunssaa puskee, lasken koskee.

Leikkasin eilen parran jeiii, oon salettiin Ylöjärven komein kaksjalkainen.

np. Hermano / Roll Over

Höhöhöhöhöhöhöhöhöh







Oon paras.





























Höhöhöhöhöhöhöhöhöh
















































p
u
l
i
p
u
l
i
puro pani p
a
r

sta
a n
























k.

Ostin eilen Triviumin "Ascendancy"-älppärin, ja sehä o HYVÄ. Kunnon Poppismetallia, kyllä kunnon siirappinen areenakertsi-meininki toimii kuin kuuma ruuvimeisseli marjahyytelöön. Järjetöntä ylimelodiaa, Maiden/Metallica-liidejä ja rouheeta riffailua, khyl.

Meitsi paljastaa nyt tämän hetkiset suosikkibiisini/artistini, jotka ovat kaiken perinteisen rokki/metalli-homoiluni ulkopuolella.

1. Nelly Furtado - Maneater

Tämä on kyllä vuoden 2006 paras poppihitti, samalla tavalla kuin The Killersin "Somebody Told Me" vuoden 2004 sekä "The Suffering" vuoden 2005 kovin styge. Yksinkertaisesti aivan nerokasta poppista ja säriseviä konetaustoja. Tanssisin jos osaisin. Oikeesti ihan vitun kova.

2. Hanna Marsh - Chameleon Girl

Kyllä tälläiseen semi-sekopäähän iskee Amos/Bush-hässäkkä melko kovasti aina välillä. Ihanan eteeristä pianopoppista. Voisin ehkä mennä naimisiin Hannan kanssa.

3. Ashlee Simpson - Boyfriend

Powerpop! Tämähän on ihan ääliöbiisi, mutta meikä kuunteleekin Cheap Trickiä ja Raspberriesiä ihan sujuvasti. Vittu mikä kertsi, ai saatana.

4. PMMP

Ihania tyttöjä, ihania biisejä. Meikä muuten myöntää etten pystynyt kattomaan PMMPtä Untorockissa kokonaan ku meinasin hajota palasiksi Päiväkodin ja Oo siellä.. aikana.

5. The Ark

Ei tästä auta sanoa ku: Loistavaa poppista.


Niin ja Tori Amoksen "Winter"! Kaunista!

Sarjassamme parhaat jätkät paljastavat syvimmät salaisuutensa:

Olen paras jätkä.

Pyöräytin eilettäin aamusella soimaan Turbonegron "Apocalypse Dudes"-mestariteoksen soimaan tehdessäni itselleni mannermaista aamiaista eli paahtoleipää. Age Of Pampariuksen intron pärähtäessä soimaan, koin eräänlaisen primitiivireaktion, ydinmehun katkuisen muiston vuodelta 2001, jolloin hankin tämän Pohjoismaisen rockin kulmakiven levykokelmani jatkoksi.

Turbonegro, muodossaan jossa haluan 'Negron aina muistaa, paloi ylväästi tuhkaksi vuonna 1998, huumeongelmien ja mielenterveydellisten seikkojen loppuun polttamana Milanossa. Turbonegro edusti minulle vuosina 2001-2005 jotain aivan muuta kuin normaalia fanituksen kohdetta. Turbonegron hajoaminen '98 loi mielikuvia kauttaaltaan Denimiin kääriytyneistä dekadenteista sankareista, jotka pelastivat rockin ja hajosivat huipulla anteeksi pyytelemättä. Turbonegro edusti minulle pinnan alla sykkivää rappiota, keskisormea koko maailmaa kohtaan sekä suloista itsetuhoa, ja voi kuinka rakastinkaan sitä.

Nykyisellään Turbonegro on edelleenkin hyvää rockia riuskasti paiskova remmi, mutta en voi "Party Animals"-lätyn vanavedessä tehdä huomiota että Turbonegro oli muuttunut jonkinlaiseksi kieroutuneeksi irvikuvaksi itsestään, Camp-huumoriksi ja Turbojugendien vaalimaksi sisäpiirin bileorkesteriksi. Poissa ovat dekadenssiä ja huumetta tihkuvat alaviitteet, kouriintuva kosketus Oslon ongelmalähiöistä sekä KISSmäisten hard rock-tuuttausten verhoamat täydelliset rock-rallit. Turbonegro oli muinoin musiikkia sukupolvelle joka eli idealistisessa tyhjiössä ja edusti ihanaa nihilismiä sekä vihaa.

En halua kuulostaa elitistiltä, mutta jollain kierolla tavalla olisin toivonut Turbonegron pysyvän kuolleena. "Kuole nuorena, jätä jälkeesi kaunis ruumis." Niinpä, Apocalypse Dudes:ia kauniimpaa ruumista ei voisi toivoa.