Olin eilen mukana kun Remi "Rock Russel" Hebosagil nauhoitti komppikitaransa tulevalle Hebosagil-pitkäsoitolle. Soundi oli repivä ja tuhovoimainen, Matt Piken henki leijaili Ilpo Heikkisen sinisen huoneen yllä. Shittiä, joka saa sut paskomaan housuun. Hebosagil tulee palauttamaan grooven takaisin metalliin.
Lienee sanomattakin selvää että allekirjoittaneen mielestä Hebosagil on jo aikaa sitten karistanut
konventionaalisen Thrash Metalin ässehtyneet tomut harteiltaan ja suunnannut märkivän avaruuslaivansa kohti Voivodiaanisia kvantti-soonis-ulottuvuuksia, vain eksyäkseen matkan varrella Doom Metallisiin aika-avaruusjatkumoihin. Huikeaa kamaa, ootelkaapas.
Tällästä shittiä ku Pussy Galore o tullu tässä ihasteltua, LoFi-punkbluesgaragea vahvistettuna bensatankein ja metallitynnyrein. Avoimin mielin, lapset:
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=71490476
Huikeaa kolinaa, meikä tykkää. Nii ainii! Pussy Galoressahan soitti kitaraa/lauloi Jon Spencer, myöhemmin tunnettu myös Jon Spencer Blues Explosionin enigmaattisena keulahahmona ja garagebluesin puolijumaluutena.