IRC-Galleria

Meikästä saatananpalvonta noin ajatuksen tasolla on ihan vitun siistiä, onhan saatana sentään The Oberstgruppenführer Of Darkness. Ja Pentagrammi on ehkä maailman coolein symboli yhtään millekkään, kovastihan nuo luonnonlapset ja wicat koittaa selittää jostain muista 'grammin merkityksistä, mutta meikästä ainakin siistimpää että se on Symbol Of Eternal Darkness And Grim Frosty Mountains Ravendark. Black Metal on myös ajatuksen tasolla ihan parasta, mutta käytännössä jaksaa ainoastaan kuunnella Immortalia ja Satyriconia. True evil, i say.

Nii, pääziäseksi taas Ouluun, pohjois-suomalaista arkirealismia ja REUBhulluutta taas luvassa.

Kevät on sitä aikaa kun nuoriso kaivautuu koloistaan pussikaljoille rannoille ja toreille, nuoret aikuiset yhtyvät mielipuolisesti opiskelijayksiöiden epämukavilla sohvilla & sängyillä, Shemageihin pukeutuneet EMO/Indie-nuoret kaivavat "Checkers" Vansit/Classic Hi-Conversensa kaapeista ja vetävät Doctor Denimin uberkireät pillit jalkaansa ja suuntaavat kulkunsa kohti uusia vaihtoehtoisia haasteita.

Teekkarit ryömivät niljaisista kolostaan piinaamaan kansalaisia sekä tihenevä J-Rock bändien Suomen invaasio kielii myös siitä että katukuvassa näemme entistä enemmän vaahtokarkkioksennusta/technicolor-painajaista muistuttavia nuoria neitoja. Hevarit vaihtavat mustan paidan mustaan paitaan ja vaeltavat loputtomille kesäfestareille katsomaan niitä samoja Suomalaisia metallibändejä, mitä he viime vuonnakin kävivät katsomassa.

Rumba haistaa kevään ja kehuu puhki jonkin puoliksi vitsillä perustetun syntikkaduon, verraten tätä Duran Duraniin ja Moroderiin, Samuli Knuuti jatkaa ihanan vittumaisilla linjoilla ja Soundin Tero Alanko ei ole vieläkään oppinut kirjoittamaan arvostelua, joka ei herättäisi myötähäpeää. Britanniasta nousee uusi Kitararockin pelastaja, jonka nimi on "The *täytä-itse*s", jonka ensimmäinen levy myy jonkin n. 500 000 kpl ja seuraava lätty onkin 2CD poliittinen progeooppera, joka floppaa karvaasti.

Peer Guntin fanit ovat edelleenkin karvaisia ja lihavia.

Rubik kruunataan maailman valtiaaksi yksimielisesti Suomen rockeliitin taholta, eräs toisinajattelija-parka kivitettiin Iso-Roballe koska hän sattui toteamaan Rubikin kuulostavan Mewin ja Radioheadin derivatiiviselta summalta.

Hevi julistetaan Suomen viralliseksi musiikiksi, vääräuskoiset ammutaan kaduille. Suomen ulkoministeriksi nimetään Idols-Ari, koska se on kova jätkä ja tosi "hevi". Keväällä 2007 paskakin hevi on parasta.

Kevät, tuo odotuksen aika.

Pitänee kouluun hakia.

ryyppy_putki, mies sutki. Lumi suli,, puli tuli

Illuminatia ei voi pysäyttää, nyt se voitti eduskuntavaalit ja seuraavaksi se ajaa alas hyvinvointivaltion. Vittu.

NEVER SURRENDER!

Rakas päiväkirja.

Ostin keskiviikkona Captain Beefheartin Trout Mask Replican ja John Woon The Killerin, tykkäsin molemmista kovasti. Kävin eilen The Flaming Sideburnsin keikalla, oli muuten ihan vitun kova.

Niin, Boris-yhtyeen "Heavy Rocks"-levy on ihan pirun priimaa Stoner/Heavy rock jyrinää, suosittelen tsekkaamaan lämmöllä. Loppuu se älykköpieruilu ku Orange hönkii.

"HALIIIIIII. TÄSTÄ ALKOI IRC-GALLERIAN VIRALLINEN HALI SOTA, LÄHETÄ TÄMÄ KAIKILLE JOISTA VÄLITÄT, JOS SAAT 3 TAKAISIN OLET KIVA, JOS SAAT 5 OLET TODELLA SUOSITTU"

Saatanan Nigerialaiskirjeet, just ku loppu saamasta näitä tekstiviesteinä niin galleriassakin pyörii. Tai no en oo tällästä saanut, ku oon vittumainen mulkku ja tehnyt pahoja asioita mun lähimmäisille mutta kuitenkin VITTU.

Seijun Suzukin ohjaama "Tokion Rakkikoira" vuodelta '66 saapui tänään postissa, (org. Tokyo Drifter) kerrassaan huikea paketti. Leikattu miten sattuu, juonen perässä pysyminen on vaikeaa mutta jumalauta ku on tyylikäs annos Yakuza-actionia ja sarjakuvamaista maisemaa.

Pistää miettimään, eikös.

Katsoimme eilen remmillämme Sergio Leonen klassikkospagetit "Kourallinen Dollareita" sekä "Vain Muutaman Dollarin Tähden", sanoa vaan pitämän että olivatpahan ihan saatanan helvetin perkeleen loistavia elokuvia, parasta westerniä koskaan. "Hyvät, Pahat ja Rumat" tosin on meitsin mielestä SE ultimaattinen pätkä, meikän ehdottomassa top vitosessa korkeilla sijoilla. Varsinkin kohtaus, jossa Tuco juoksee ympäri hautausmaata etsiessään hautaa, johon kulta on haudattu, on sellaista nestemäistä timanttia ettei paremmasta väliä. Jännityksen luojana Leone on varsinainen seppä, josta kertovat esim. "Vain Muutaman..." huikea lopun kaksintaistelu, jonka laukaisijana toimii murheellista melodiaa soittava medaljongi, jonka sointi morphautuu Ennio Morriconen huikeaksi scoreksi tai HPR:n kolmiottelu hautuumaalla. Niin, tietenkin pitää muistaa jo edellä tulleen Ennio Morriconen leffoja varten sävelletyt musiikit. Parempia soundtrackeja saa hakea marsujen ja kissojen kanssa, eikä luultavasti tule löytämään mitään.

Rakas ystävä, kävele lähimpään hyvinvarustettuun videoliikkeeseen, osta nämä mestariteokset MGM:n remasteroituina DVD-versioina ja todista monumentaalinen viileys. Gringo, there are two kinds of people in the world, my friend: Those with a rope around the neck, and the people who have the job of doing the cutting.

Liitteeksi mehustelen listaneurotismiani:

ELÄMÄNI ELOKUVAT - TOP 5

---

1. Sergio Leone: Il Buono, Il Bruto, Il Cattivo (1966)

2. Quentin Tarantino: Kill Bill 1 & 2 (2003/2004)

3. John Woo: A Better Tomorrow (1986)

4. Sam Peckinpah: Hurja Joukko (1969)

5. Jean-Pierre Melville: Le Samourai - Ajojahti (1967)

Bubbling Under: Hi-Fidelity, Bring Me The Head Of Alfredo Garcia.

Fullsteam Records & Agency - Tuo Juha Kyyrön liidaama Alternative/Indie-juggernautti herättää välillä jopa pelottavia mielleyhtymiä Epitaphin ja Burning Heartin menestystarinoihin. Tuo kulttuurihirviö on nielaissut ja Helsinkiläistänyt useita maamme parhaita Rock/Pop/Indie-akteja ja sylkäisseet heidän tuotoksiaan The Next Big Thingiä nälkäisesti odottavien Shemagh-kaulaisten pillifarkku-nuorten ulottuville. Voiko Fullsteamia pysäyttää vai jatkaako se Panzerkampfwagenmaista jyräystään yli Suomalaisen Rockin?

Ei syytä huoleen, Fullsteam on nimittäin purskauttanut näemmä varsin oivallista kamaa ulos vuodenvaihteessa ja sen jälkeen:

Damn Seagulls: Muutamien "Soul Politics" näytteiden jälkeen olen kohtuullisen vakuuttunut: Damn Seagulls on kypsynyt varsin rempseällä tavalla sitten "One Night At Sirdies"-LP:n, joka rehellisesti sanottuna oli täynnä ärsyttävää näennäis Soul Rockausta ja nolostuttavaa metafyysis-Stadilaisuutta, vailla kunnon biisejä ja otetta. Letkeästi rokkaava "Human Torch" viritti
mainion lungiin fiilikseen, varsin mojova ralli, joskaan ei ehkä polta sen suurempaa muistijälkeä allekirjoittaneen viinan repimiin aivoihin. Vaikka Damn Seagullsin jätkät kuinka väittäisivät vastaan, niin sinkku "The Beat" on nyt sitä kauan odottamaani Soul Rockia häivähdyksellä rehtiä Mustelma Kevätteiniä. Tässä on sitä valkoisen pojan sinisilmä-soulia varsin voimallisesti vedetysti, tsekatkaapas kappaleen loppupuoli. Mainio meininki, "Soul Politics" lähtekööt siis kuunteluuni.

http://www.myspace.com/damnseagulls

Lapko: Uutta lättyä puskee tälle vuodelle, tiedä häntä mitä pitäis odottaa. Luultavasti laahaus jatkuu. Näppärät kitaravallit kuitenkin jätkillä ja säröbassolla mennään harvoin vikaan, mutta varausta suositellaan.

http://www.myspace.com/lapko

Sweatmaster: Sweatmaster tulee luultavammin julkaisemaan kovimman Suomalaisen rocklätyn vuodelle 2007(eiku perkele Radiopuhelimet teki sen jo.), toivottavasti päästään "Tom Tom Bullet"-tasoon.

http://www.myspace.com/sweatmaster

No Shame: "Take The Money And Run" oli aika vitun kova biisi, enkä sen perusteella usko että pitkäsoitto tulee pettämään. Perkeleellisen tiukkaa punkrockausta, hengästyttävän hyvä keitos näennäisen kuluneista ralleista. Perinteisen Punk Rockin lippua kannellaan todella voimallisesti The Heartburnsin ohella, meitsi henkisenä piikkitukkana kannattaa.

Gogol Bordello: Okei siis, keikka oli Ruisrockissa kuulemma hämmentävän riemukas kokonaisuus mutta levyltä kuultuna todella ärsyttävää ja pahoinvointia aiheuttavaa etno-kohkausta. Hype meni taas musiikin edellä, ja näin saatiin Shemagh Jugend nakitettua fanittamaan sokeasti keskenkertaista Amerikkalaistunutta romanirytkettä. Sori, kattokaas Emil Kusturican leffoja, siinä on sitä oikeaa romanirollausta. Eugen Hutzin remmi jää siinä kahakassa
poteroon kuseksimaan housuihinsa.

Siinäpä yksi mielipide asioista, ne eivät ole eksakteja totuuksia joiden tarkoitus on luoda utopinen konsensus. Tulukaa yks kerrallaan avautumaan.