IRC-Galleria

LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI. VALITSE SITTEN, MITEN ALOITAT
> PÄIVÄSI HUOMENNA!
>
>
> Mikko on se kaveri, jota olisi niin helppo vihata. Hän on aina hyvällä
> tuulella, ja hänellä on aina jotain positiivista sanottavaa.
>
> Jos joku kysyy häneltä, että miten menee, hän vastaa: 'Jos menisi yhtään
> paremmin, olisin kaksoset!'
>
> Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono
> päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen
> puoli.
>
> Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä
> menin Mikon luo ja kysyin häneltä: 'En tajua! Ethän sinä voi olla
> positiivinen ihminen koko aikaa. Miten teet sen?' Mikko vastasi:
> 'Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi
> mahdollisuutta.
>
> Voit valita olla hyvällä tuulella tai voit valita olla pahalla tuulella.
> Minä valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran, kun jotain menee
> huonosti, voin valita olenko Uhri tai voin valita ottaakseni oppia siitä.
> Minä valitsen Tilanteesta oppimisen.
>
> Ja joka kerran, kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita
> hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen
> puolen. Minä valitsen elämän positiivisen puolen.'
>
> Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa,' minä väitin vastaan.
>
> Se on,' Mikko sanoi. 'Elämässä on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken
> kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita miten reagoit
> tilanteisiin. Me valitsemme miten ihmiset vaikuttavat meidän
> tunteisiimme.'
>
> MOTTO on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!'
>
> Mietin mitä Mikko oli sanonut.
>
> Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. Vaikka emme
> olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein, kun valitsin elämän puolesta sen
> sijaan, että olisin vain reagoinut siihen, mitä tapahtuu.
>
> Vuosia myöhemmin kuulin, että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen
> pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta
> viestitornista. Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen ja viikkojen
> hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta kotiin terästuet selkärangassaan.
>
> Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Kun kysyin, miten hän voi,
> hän vastasi: 'Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä
> arpeni?'
>
> Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen mielessään
> oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa.
>
> Ensimmäinen asia, joka välähti mieleeni, oli se miten käy pian syntyvälle
> tyttärelleni,' Mikko vastasi.
>
> Sitten kun makasin maassa, muistin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa.
>
> Voisin valita elää, tai voisin valita kuolla. Minä valitsin elää.
>
> }Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?'kysyin.
>
> Mikko jatkoi,'...ambulanssimiehet olivat mahtavia. He sanoivat minulle yhä
> uudestaan, että paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin
> lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet, pelästyin todella. Näin heidän
> silmistään, että he pitivät minua jo kuolleena miehenä.
> Tiesin, että nyt oli tartuttava toimeen.
>
> "Mitä teit?' kysyin.
>
> No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä,
> Mikko sanoi. 'Hän kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä vastasin.
> Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani. Vedin
> syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle! Heidän nauraessaan sanoin
> heille:' Minä valitsen elää. Leikatkaa minut niinkuin olisin elävä, en
> kuollut.'
>
> Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän
> asenteensa tähden. Opin häneltä, että meillä on joka päivä mahdollisuus
> valita elää täydesti. Asenne on loppujen lopuksi kaikki!
>
> Siksi älä huolehdi huomisesta, sillä anna huomisen huolehtia itsestään.
> Jokaisella päivällä on omat huolensa.' Ja loppujen lopuksi, tämä päivä on
> se huominen, josta huolehdit eilen.