tavallaan sitä kaipaa mennyttä, kaipaa nuoruutta huoletonta elämää. Ei tarvinnut kantaa huolta mistään. enään sellainen tunne on muisto vain. Miksi aikuistuminen on niin tärkeää miksi piti olla kiire? Taas toisaalta rakastan elämääni nyt. Mitä siis valittamaan. On ihanaa tietää että on tullut elettyä täysillä ja on mitä muistella... :)