IRC-Galleria

On aina vaikea muistaa... miltä tuntui joskus rakastua... on vaikea muistaa miltä tuntui menettää... Rakkautta en usko että koen enään koskaan... menetyksiä taas tulee sen tiedän ja sen tietäminen on tuskaa...
Kerran kun rakastui, ja samalla menetti rakastettunsa huomasi ettei uskalla enään jatkaa täysillä... kenenkään kannssa ei tunnu samalta kukaan ei saa sitä tyhjiötä täytetty vain se yksi ihminen... ketä tuskin koskaan enään nään... se yksi ihminen ketä en ikinä unohda... sen yhden ihmisen takia en koskaan enään rakasta... se yksi vei mun sydämen... jotain siltä kuitenkin unohtui se unohti palauttaa sydämeni lähtiessään luoltani viimeisen kerran... jättäessään minut yksin... silti toivon että hän palaa viellä luokseni palauttaa sydämmeni ja antaa minun rakastaa vain ja ainostaan häntä...

Sä veit mun sydämmeni,
veit ja satuti mua pahasti,
jättäen verta vuotavat haavat
sieluuni...
Menee aikaa saada ne paranemaan
vie aikaa saada luottamus itseensä
ja muihin takaisin uskallanko koskaan
enään RaKaStUa!?!?!?
Uskallanko enään antaa vaan mennä,
antaa kenenkään nähdä sisimpääni,
nähdä mun salaisuudet mun heikkoudet?
Uskallanko enään elää täysillä???

en ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa ihan kun olisi muutenkaan helppoo...
sit pitää viellä ihan turhasta vittuilla... kauanko luulette mun kestävän...
ei mun kova muurini kaikkee kestä se murtuu joka vitun inhottavasta sanasta... mua sattuu... tekis mielli vaan mennä peiton alle ja jäädä sinne...