IRC-Galleria

yksi hymy voi tuoda auringon elämään...
yksi katse voi tuoda hymyn huulille...
yksi sana voi pelastaa koko päivän....
kokonainen lause voi muuttaa koko elämän... <3

Tien karun ja pitkän mä kulkenut oon,
kotiovelles laahustan, oon niin väsynyt ja kaipaan sun kainaloos
annat unen niin rauhoittavan.
En tiennyt että rakkautta on kun oon kaikesta niin levoton,
enkä tiennyt mitä ikävä on ennen kuin mä kiersin ympäri
tän maapallon.


Tien karun ja pitkän mä kulkenut oon kotioves mä taas suljen,
joo, mä tiedän että kaipaan sun kainaloos mut lähtijän osan valitsen
Koska tiedän mitä rakkaus on enkä enää oo niin levoton
ja mä kestän tuskan jonka ikävä tuo, koska kaitakin polku
viimein vie sun luo.

Tää laulu on tuhannen kilometrin päästä
enkä kyyneleitäni säästä,
tää laulu kertoo miks polttaa tää maa

Tää laulu on tuhannen kilometrin päästä
enkä kyyneleitäni säästä
ja matkan kauneimman mä kanssasi jaan

Tien karun ja pitkän mä kulkenut oon kotioves mä taas suljen,
Joo, mä tiedän että kaipaan sun kainaloos miks lähtijän osan valitsen
No koska tiedän mitä rakkaus on enkä enää oo niin levoton
ja mä kestän tuskan jonka ikävä tuo, koska kaitakin polku
viimein vie sun luo

Monet laulut kertoo kuinka juodaan
Kuinka perhe ulos potkitaan
Monet laulut kertoo miten lyödään
Ja kuinka rikkaudet kokoon haalitaan
Ei ole mies eikä mikään joka ei lyö,
Joka tappelua ei aikaiseksi saa
Olet kova vasta kun on musta vyö
Kuka uskaltaa enää rakastaa?

kertosäe:
Laulu rakkaudelle
Tosi koville hemmoille, tytöille
Jotka uskaltavat tunnustaa
Kuinka paljon merkitsee
Kun on joku jota rakastaa

Moni mies vääntää porun kaljatuoppiin
Kun kysyt miksi, työpaikan syy
Pomo painaa päälle eikä oikein kulje
Ei ole ketään kelle tämän kertoisin
Meistä kukaan ei ole niin vahva
Että yksin tämän polun taivaltaa
Kyllä Jenkeissäkin vaihtuu valta
Kun joskus Nancy kuolla kupsahtaa..

kerto säe 2X

miksi pitää jaksaa... miksi ei voi vain lopettaa... mitä järkeä millään on...
kun näkee elämänsä hajonneena... ja kaikkeen mihin on ennen uskonut...
onko mikään enään todellista... onko millään mitään merkitystä?

juukelis tänä aamuna heräsin siin kahdeksan pintaan hirvees krapulassa... no eiku suihkuun... sitten hirveellä kiireellä lastarilta hemmettiin kiskalta pullo ediä messiin ja matka kohti lintsiä alko... no juu sanon kyl vaan etten ikinä enään lähe lintsille krapulassa... hmm sielt tulon jälkeen hmm tapasin yyyyhen toooooosiiii mukavan poitsun... se oooon tooosi sulonen... :D sen kans hengailin jonkin aikaa... ja hmm nyt nyt mä hmm istun himassa ja olen onnellinen etten lähtenyt juomaan tänään... :D

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta,
vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Heli Lilja Annikki Seppänen tuli maailmaan eräänä pilkkopimeänä iltapäivänä. Jossain vaiheessa näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli kuuluisa ja he söivät vain kerran viikossa. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä häntä sorrettiin.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään lehdet, niinpä rakkaaksi harrastukseksi tuli äänteleminen.

Heli kehittyi kahdeksannellakymmenellä varsin leppoisaksi. Päähänsä hän sai liilat hiukset, sekä ruskeat silmät.
Sisarruksista huolimatta hän oli melko tomera. Lempiruokaansa purjosoppaa hän sai työskennellen black metal artistina.

Heli tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan kesälomalla. Alkoholia hän käyttää ruoanlaitossa.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa luuli menevänsä naimisiin.

Sen pituinen se.
http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/index.htm

Kuin eilisen mä muistan sen tuon tuokion se ohitse jo on... Mut muistoissain se jatkuu aina vain sen kauneudesta haavan silloin sain...

Vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa, mä sua muistoistani pois en saa... Vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan mä sua muistoistani pois en saa...

Mä koin järkytyksen mä luulin ettei niin tulisi koskaan tapahtumaan...
Mä löysin mun sielun toisen puolikkaan... Ja silti menetin hänet...
Musta ei ole koskaan tuntunut tältä... Tuntuu kuin toinen puoleni hmm olisi kuollut...
Mun sisin vuotaa verta... Se ihminen, se sai mut tuntemaan että mä kuulun siihen
sen viereen... Ja siinä kun olin tajusin että siinähän mä olisin halunnut ollakkin... Mutta se ei vain ole mahdollista... Se ihminen jää kauniiksi muistoksi mun sydämmeen...
Mä luulin, huomasin olleeni väärässä Rakastua voi sittenkin kahdesti... Ja viellä ensi silmäykseltä...

On aina vaikea muistaa... miltä tuntui joskus rakastua... on vaikea muistaa miltä tuntui menettää... Rakkautta en usko että koen enään koskaan... menetyksiä taas tulee sen tiedän ja sen tietäminen on tuskaa...
Kerran kun rakastui, ja samalla menetti rakastettunsa huomasi ettei uskalla enään jatkaa täysillä... kenenkään kannssa ei tunnu samalta kukaan ei saa sitä tyhjiötä täytetty vain se yksi ihminen... ketä tuskin koskaan enään nään... se yksi ihminen ketä en ikinä unohda... sen yhden ihmisen takia en koskaan enään rakasta... se yksi vei mun sydämen... jotain siltä kuitenkin unohtui se unohti palauttaa sydämeni lähtiessään luoltani viimeisen kerran... jättäessään minut yksin... silti toivon että hän palaa viellä luokseni palauttaa sydämmeni ja antaa minun rakastaa vain ja ainostaan häntä...