IRC-Galleria

takatassu ei matkustanut ensimmäistä kertaa oikeasti, hän matkusti junalla turusta loimaalle ollessaan hyvin pieni lapsi!

Viiko mennä vierähti taas sormien välistä niin että sujahti vaan. viikon toiseksi viimeistä päivää vietellessä, päähenkilömme pohtii (taas vaihteeksi) elämänsä syntejä. Tiistaina tullessaan Pohjanmaalta kotiin, hänen suunnitelmissaan oli tehdä vaikka mitä kaikkea, mutta torstai illan vaihtuessa jo perjantai-yönpuolelle, hän tajuaa, että kaikki, mitä piti tehdä, oli tekemättä.

Perjantaina päivällä kutsuu taas tuo pitkä valkoinen sukkula punaisin raidoin, kera takatassun (ei enää irc-galleriassa). Tarkoituksena siis olisi lähteä takatassun (joka matkustaa ensimmäistä kertaa junassa) seurassa Tampereelle, jossa häntä vastassa olisi prinzezza, joka on kutsuttu paikalle auttamaan karvakamujen lastaamisessa toiseen valkoiseen pitkänmalliseen kulkuneuvoon, punaisin raidoin. Kyllä, hirviömme lähtee tällä kertaa liikenteeseen kokoperheen voimin. Sihinää ja suhinaa riittää Suomen entisestä pääkaupungista Tampereelle saakka, jossa junanvaihdoksen aikaan eteen tulee ongelma. Pyynnöstä huolimatta päähenkilömme junapaikka on eläimettömässä tilassa. paikka on eläin vaunussa, mutta sellaisessa kuuden hengen ovellisessa loossissa.

Eläinvaunu pursuaa karvaisia kavereita, osa laatikossa matkustavista ystävistä on nostettu tavarahyllylle istuinten yläpuolelle ja tilanne on järkyttävä. Mihin ihmeessä päähenkilömme tunkee omat karvakamunsa, laatikoita kuitenkin on kaksi ja matkaa edessä neljätuntia. Hetken asiaa sumpliessa päähenkilömme järjestää tilaa käytävän kulmaan niin, että laatikot mahtuu päälekäin ja ohitsekin pääsee kulkijat kuten miten.

Matka taittuu mukavasti Seinäjoelle saakka, loossinkin tyhjentyessä ja hirviömme saa nauttia hiljaisuudesta. Lapuan jälkeen päähenkilömme saa seuraa loossiin kahden kaveruksen verran, ja syrjä korvalla kuunnellessa heidän juttujaan hirviömme havahtuu taas järkyttävään ääneen, lohduton "mour" kantautuu koppiin asti ja päähenkilömme tietää mitä on tulossa, oksennusta tai muuta eritettä. Hän rynnistää käymälään hakemaan paperia valmiiksi mutta myöhästyy ja tuloksena on pissainen kissa.

Keskimmäisen karvasankarimme pissatessa laatikkoon kolmatta kertaa, on päähenkilömme yltäpäältä erilaisissa nesteissä, tiedättehän mitä kissa tekee kun sen tassu kastuu?
se ravistaa sitä!
Junan pienessä vessassa yrittäen hysteeristä pissasta kissaa ottaa pois laatikosta, että laatikon saisi siivottua, lopputuloksena laatikko leviää lattialle, kissan pissan valutessa kengille. Parit sisäiset ärräpäät lentää mielessä mutta rauhallisuus on pidettävä yllä. tilaa on vähän mutta pissaa on paljon. Päähekilömme siivoaa laatikon, pesee katin tassuja ja laittaa sen takaisin lootaan, siirtää lootan käytävälle ja siivoaa wc:n jäljiltänsä.

Perille päästään ja vastassa oleva aurinkoinen komea herras henkilö, Sir Rolearth auttaa kissat autoon ja matka jatkuu kaupan kautta kohti keskellä ei mitään sijaitsevaan linnakkeeseen, jossa olisi tarkoitus viikonloppua viettää.

Perillä pissakissa viedään pesuhuoneeseen ja päähenkilömme menee suihkuun pissakissan kanssa. kaksi muuta karvasankaria saa tutustua linnakkeen omaan kissakalustoon laatikossa vielä. linnakkeen pienimmätkin tulevat ihastelemaan karvakamuja ja tilanne on hellyyttävä hirviömme mielestä.
Pienimmän karvasankarimme päästessä laatikosta pois, se tuli aika hyvin jo juttuun linnakkeen pikkukissan kanssa.

Vanhus sai jäädä vielä laatikkoon sihistelemään, toisen vähemmän vanhuksen kuvatellessa tassujaan pesuhuoneen puolella.

Yö menee kuunnellessa tassujen räpellystä ja lelujen helinää, mutta päähenkilömme tottunut korva sulkee äänet ulkipuolelle (tai sitten paine vei kuulon taas) ja nukahtaa tyytyväisenä pehmeän sängyn syleilyyn.

Aamulla hirviömme heräillessä sir Rolearth'n keittämän kahvin tuoksuun, isommatkin kissat pääsevät khh puolelta salin puolelle pyörimään, aamupalaa tarjoillaan kissoille ja ihmisille, ja voi tätä sihinän määrää..

sir Rolearth'n lähdettyä perillisineen samoamaan kohti päälinnakkeen lisäosan työstöä,
päähenkilömme jää yksin ihmettelemään karvaisten ystäviensä kanssa linnakkeeseen. Ruoka maistuu kaikille. linnakkeen karvainen pikkumies Otto nimeltään, on ihmeissään uusista kavereistaan ja innokkaasti tahtoisi tutustua muihin, mutta vanhemmat herras karvaiset ei oikein ilahdu asiasta.

Päähenkilömme havahtuu ääniin jotka kuullostaa itseruokinnalta, joten;

hirviömme kiittää ja kumartaa

sunnuntai-iltapäivä eksyy päähenkilömme elämään niinkin vakaasti kuin lauantai-iltakin ja todennäköisesti myös maanantai aamukin. Pohjanmaalla vaikuttava hirviömme aistii nenässään vastapaistettujen lettujen tuoksua..

perjantaina junaillessa kohti pohjanmaata taas päälle viisi tuntia, niin siinä sai elämää pohdiskella senkin edestä. tampereelle saakka hirviömme viihdytti täysinäisessä junassa matkustajia typerillään jutuillaan. Muutamaan otteeseen tuli tilanne jolloin hirviömme olisi toivonut voivansa pitää päänsä kiinni.

mutta Tampereella vaihdon jälkeen, päähenkilömme sai uppoutua ajtuksiinsa täysin. Kokkolaan olisi tarkoitus elämä seuraavaksi suunnata ja ensimmäinen asuntohaku meni sivusuun, asunnon sai joku muu. päähenkilömme pohtiessa elämänsä syntejä, hän ajattelee mielessään muutoksia jota tämänvuoden aikana olisi vielä aikomus suorittaa. Saa nähdä mitä tapahtuu, jos mitään edes tapahtuu. Suuret muutokset pohdituttavat aina päähenkilöämme ja tätäkin pohditaan vielä muutaman viikon ajan jolloin päätös sitten pitää olla jo tehty, ja mieluiten asuntokin hankittu. Asiaa pitää siis junailla lisää.

Hirviömme kiittää ja kumartaa, letut kutsuu

päähenkilömme pohtii näin maanantaiaamulla elämänsä kulkua taas vaihteeksi, vakaasti se maanantai aamu hirviömme kohtasi, niiinkuin hän pohdiskelikin asian tapahtuvan sunnuntaina.

eilen hirviömme kärsi järkyttävästä vatsahaavasta muutamaan otteeseen, joka heijastui myös oireiluna korvanpaineissa ja täten hän ei kuullut puoliakaan juttuja mitä hänelle läpistiin. noin vartin mittaiset kuurouskohtaukset alkoivat rassata päähenkilömme mieltä mutta onneksi illan tullen oireet katosivat kokonaan, kun vatsahaavakin alkoi helpottamaan.

täydellisessä hiljaisuudessa, vain kellon raksuttaessa (HETKINEN! päähenkilömme ei ole ennen kuullut tuon kellon raksutusta, hiljenee totaalisesti ja epäröi että kuulee jopa kahden kellon raksutuksen..) hirviömme siis täydellisessä hiljaisuudessa, kellojen raksutellessa pohdiskelee elämänsä tarjontaa ja vaihtoehtoja samalla kun ryystää kahvia, jonka hänen armaansa on hänelle keittänyt ajastimella :D Miten huomaavaista.

hirviömme kiittää j akumartaa ja juo lisää kahvia

Päähenkilömme pohdiskellessa elämänsä syntejä syviä, samalla hieroessaan kipeää polveaan jonka hän teloi keskiviikkona kaatuessan portaissa. Lauantai aamu valkeni kirkkain sävelin, suunnitelma oli selkeä, tänään on lauantai ja sen mukaan eletään.

Perjantaina hirviömme koittaessa olematta myöhästymättä junasta, hänpinkoi tuulispäänä juna-asemalle ehtiäkseen iltapäivän kuljetukseen. Matka lähti kulkemaan kohti Tammerforsia.
Tammerforsista lähtisi jatkoyhteys kohti Oulua.
Junassa ei käy Visa Elektron, en tiennyt sitä, eikä tiennyt sitä takana olevat matkustajat, joilla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana maksaakseen junalippunsa. Päähenkilömme tarjoutui maksamaan viideneuron puuttuvan osan, mutta konnari heltyi matkalaisille ja he saivat lipun hankinta hintaan.

Tampereella InterCityssä matkaseuraksi päähenkilömme sai mukavan rouvas henkilön, ja tunentustihan hirviömme kun on laiska, hän pisti vierustoverinsa ostamaan junan ravintolavaunusta itselleen vettä. Puoli litraa pullotettua lähdevettä maksoi hurjat 3,20!!
PULLOTETTUA VETTÄ!! ei edes hiilihappoa! Tällähän saa ison oluen lähikapakasta! Pöyristyneenä hurjasta hinnasta päähenkilömme kippasi nesteet kurkkuun melkein yhdellä kulauksella ja uppoutui ajatuksiinsa.

tou.. ei voi muuta sanoa

Täällä pohjoisen suuressa julmassa maailmassa, nämä pohjoisen miehet taistelevat armottomia lumimiehiä vastaan ja värjöttelevät igluissansa hyisin kylminä pakkasöinä, jolloin pakkasukko antaa paukkua oikein olan takaa.
Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta ja ulkonakin näyttää olevan 11 astetta lämmintä.
Yöpakkasia jo havaittavissa. Taitaa hirviömme siirtyä talviunille tai etelään lämmittelemään. Toive käy toteen, koska tänään on se päivä ,jolloin päähenkilömme pitäisi tulla kotiin. Ajatuskin tuntuu jo hieman haikealta. Mutta velvollisuudet kutsuvat kotona ja velvollisuuksista ei voi luistaa. Sovittu mikä sovittu, kotiin on tultava. Ja mikä sen mukavampaa kuin taas kokea se jälleennäkemisen riemu, joka on kuin BB-talon antisankareilla ,jotka saivat kuulla nautintoainekiellon loppuneen.

Päähenkilömme on havahtunut hereille, huomatessaan nukkuneensa 11 tuntia ja jopa huimat 32 minuttia siihen päälle. Tai eipä se antisankarimme sitä aikaa nukkunut ole, vaan lojunut sängyssä. Pistellessään kamojaan kasaan ja katselessa pikkukissan touhuja hirviömme uppoaa viikonlopun flunssan oireiden saloihin ja toteaa, että on ihme, että on edes selvinnyt siitä kuumeesta. mittärin näyttäessä viimeviikon keskiviikosta alkaen 38.2-39.4 ei oikein ollut puhtia tehdä mitään. Räkää oli päätäynnä kuin rankka sateen jälkeinen vesikourun alla oleva tynnyri, ei ajatuskaan oikein mahtunut liikkumaan.
Hirviömme olon helpottuessa lauantaina sitä jakseli jo käydä Hifi & Tuning Showssa, Oolu Hallisahassa. Saha ja saha.. miksi ei välillä vasara?

Kuviakin päähenkilömme räpsi antiikkisella kamerallaan aika tavalla ja pohdiskeli sitä, mihin oikeastaan kuvaamisellaan pyrkii. Hirviömme kun on niin vaatimaton kuvaaja, ei tätä menoa tämä johda mihinkään. Pitäisi saada kunnon tykki ja kunnon laitteet jolla saisi ammattitaidon kukkimaan kun Amsterdamin tulppaanit. Josta tulikin mieleen, että ei se väärin olisi siirtää tuolta KHH:sta tuota kukkasta pihalle ottamaan aurinkoa. Sen hän voisi tehdä samalla kun piipahta pihalla, jos hän saa edes ovea auki, jonka hän on havainnut äärettömän hankalaksi.

Yöllä päähenkilömme heräsi outoon ääneen. Pimeää kuin hiilitehtaan kellarissa ja hiirenhiljaista, lukuunottamatta maiskutusta, joka kuului hirviömme peiton alta. Päähenkilömme saadessa jo vatsahaavan tästä karvoja nostattavasta tilanteesta, hirivömme uskalsi kurkata mitä peiton alla oikeastaan tapahtuukaan ja iloksensa hän sai huomata, että isännän kissa vauvahan se siellä imeskelee päähenkilömme yöpaidanhelmaa. Hetken pohdiskellessa onko tämä nyt jotenkin vinoa, hirviömme päätti siirtää kissan varmuuden vuoksi pois. Pentu taasen ei ilahtunut asiasta, mutta tyytyi nassuttamaan päähenkilömme yöpaidan olkainta. Siihen tasaiseen hurinaan päähenkilömme taju lähti ja heräsi aamulla onnellisesti ... no.. niin .. mitäpäs se teille kuuluu..

Koska katsoit tämän merkinnän,niin sinun tulee lukea se nyt kokonaan, sillä tämän avulla saat tietää mitä SINULLE tapahtuu huomenna on hyväksi !

Huominen tulee olemaan elämäsi
paras päivä. Ihastuksesi pyytää sinua ulos.

Ja mitä perjantaihin tulee: SAAT perjantaina suudelman elämäsi rakkaudelta,eli häneltä.

Mutta, jos sinä et kopioi tätä nyt päiväkirjaasi, niin pelkään pahoin, että et saa tuota suudelmaa ja
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi ajan

Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Sed felis. Integer vel libero. Sed fringilla. Aliquam erat volutpat. Ut consectetuer, felis a porttitor pharetra, nisi leo blandit leo, vel commodo tellus dolor non erat. Sed tellus nunc, condimentum vitae, lacinia nec, pretium at, odio! Aliquam erat volutpat... Maecenas tortor... Nullam ultricies, eros quis accumsan tincidunt, velit est semper ligula, non viverra massa neque in nisi. Integer massa. Aliquam erat volutpat... Fusce in nibh hendrerit neque tempor aliquam. Donec malesuada urna in arcu. Praesent ligula sapien, facilisis quis, rutrum quis, placerat faucibus, lorem. Aliquam erat volutpat. Maecenas viverra porttitor nisl!

Nulla facilisi. In risus nibh, dapibus eu, condimentum vitae, viverra sit amet, sem. Mauris eget ante... :D Vivamus aliquam, erat et sodales tincidunt, purus turpis eleifend massa, quis ultrices nunc odio nec ante. Etiam eu turpis. Proin non metus ac sapien facilisis adipiscing. Ut pede lorem, facilisis eu, interdum tincidunt, semper sed, tellus... In gravida, nisl id egestas bibendum, ante nisl cursus nibh, vitae auctor orci tellus sed orci... Donec eu massa eu ante ullamcorper sodales. Donec eu libero. Nulla orci quam, fermentum nec, bibendum rhoncus, dictum vitae, nulla. Nulla facilisi :/

Aliquam urna elit, laoreet id, vehicula vitae, tempus vitae, magna. Nullam vel urna!!!! In id neque. Vestibulum cursus hendrerit est!!! Quisque convallis. Suspendisse id eros a leo lacinia rhoncus. Nam porttitor ante a felis. Nunc eros sem, consectetuer nec, molestie eu, luctus at, nunc. Sed ac leo vitae nisi pretium dapibus... In hac habitasse platea dictumst. Fusce id arcu. Quisque lobortis. Duis mi. Morbi dictum sapien vel libero imperdiet pulvinar.

Phasellus ipsum! :D Vestibulum molestie arcu eu arcu. Sed aliquet aliquet orci. Aenean a turpis. Cras ante. Morbi viverra sem at nunc vehicula scelerisque. Fusce a sapien at enim viverra tincidunt. Sed at orci eget elit laoreet dapibus.
Donec sit amet lorem. Suspendisse mi nisl, semper eget, tempor ultricies, viverra non, lorem. Ut sed elit sit amet lectus rhoncus pharetra. Fusce porttitor dictum nibh. Proin pede massa, rhoncus vitae, suscipit sit amet, pretium eget, velit.

Cras dictum suscipit nisl. Ut tincidunt odio non ipsum. Vivamus arcu sem, tincidunt sed, dapibus sit amet, mollis ut, metus. Mauris non eros non nulla sollicitudin fringilla. Nam quis augue. Vivamus eget nulla in sapien tempor sodales. Phasellus hendrerit bibendum dolor. Integer viverra adipiscing urna. Phasellus fringilla aliquet pede.
Curabitur rhoncus mollis arcu. Proin tortor enim, porta a, sollicitudin nec, bibendum id, urna. Proin eu sapien. Integer quis nibh sit amet elit feugiat tempus. Vivamus non enim vitae velit tristique lobortis. Phasellus quis arcu sed urna cursus euismod. Sed at magna. Pellentesque interdum tincidunt dui.

Hirviömme kiittää ja kumartaa...

Tässä kun yö viiltää pitkin kaupunkimme jo hiljenneitä katuja,
ja paskat, siellä on ihmisiä ihan pipona ulkona bailaamassa ja viettämässä iltaa. autojakin menee melkein yksi kolmessa minuutissa ohi.
niin.. siis..
jo hiljenneitä katuja. Kylmä tuuli hivelee pimenneiden talojen hiljaisia seiniä, joiden sisälle yritetään kätkeä lämpöä. Paitsi päähenkilömme kotiin, jossa tuulee yhtä lujaa kuin ulkona. Ikkunoista vetää kuin verkkopaidan läpi ja kämpässä on kylmä kuin jääkaapissa. Neitokaisemme taitaa olla lämmityksen tarpeessa.

Aikaisemmin alkuillasta hirviömme seikkaili Revyn ja Tulilinnun tupaantulijaisiin. Siellä meno oli jo villeimillään kun päähenkilömme läsnäolollaan kunnioitti kutsujia, eikä tunnelma lauhtunut millään. Sekstistisiin asuihin pukeutuneet, toinen toistaan kauniimmat naiset sekä toinen toistaan komeammat miehet rietastelivat rajusti keskenään päähenkilömme hiljaa siivotessa keittiötä ja koittaessa sulautua tuon ruoanvalmistus huoneen kaapistoihin, kun joku tuli keittiössä käymään. Muutama ihminen jäi viihdyttämään päähenkilöämme keittiöön tämän ujostellessa totaalisesti uusia ihmisiä.

Mikähän on mahtanut hirviöllemme tulla, kun ennen niin innokkaasti muiden ihmisten juttuun mukaan mennyt päähenkilö ei ollutkaan keräämässä huomiota itselleen. Illan emäntä ja "emäntä" (ouh, älkää suuttuko, huumoria mukaan tähän vähän) sai lahjaksi mitä mielenkiintoisempia asioita, mainittakoon ruskea pumpattava mies.. Viini virtasi, ruoka maistui ja vaatteet väheni, musiikki soi ha Guitar Heroes peli sai kyytiä.. kunne päähenkilömme totesi, että on aika kiittää illan tarjoilusta, hirviömme kiitti ja kumarsi ja otti askeleen takavasemmalle.

Kävellessään kotiin, hirviömme pohti maailman syntejä sekä sosiaalisia suhteitaan kengän hiertäessä ikävästi rakoille jalkaa...

Päähenkilömme kiittää ja kumartaa;

Hyvää yötä

- örrrörrrörrr. vastaa täti puhelimeen
- anteeksi minne soitin, tiedustelen uudestaan
- HAMMASLÄÄKÄRIN AJANVARAUKSEEN SOITIT, täti korottaa ääntään reilusti
- jaa... heiii olen ZanDaami Lecter, tahtoisin peruuttaa vastaanotto aikani joka on tänään klo 13:00. vastaan ylipirteällä äänellä kun näyttää tädillä olevan huonopäivä
- syntymäaika.
- se on se ja tämä
*pitkä hiljaisuus*
*hiljaisuus jatkuu*

- niiin? ,kuuluu linjan toisesta päästä
- niin, vastaan takaisin ja kerron uudestaan että mo haluan peruuttaa aikani tänään klo 13..
*hiljaisuus*

- niin mikä näistä ajoista? se kysyy
- tänään ei ole kuin yksi aika ja se on edelleen se kello 13
- ei käy. sitä ei voi peruttaa..
- miksi sitä ei voi peruttaa?
- me ei oteta vastaan samanpäivän perutuksia.
- no kai sinne voi laittaa, että mo olen ilmoittanut että mo en tule?
- se maksaa 31 euroo.
- mikä maksaa 31 euroa? se että sä kirjoitat sinne, että mo en tule?
- se et jos perutan sen niin se maksaa 31 euroa
- no sä sanoit äsken että sitä ei voi peruttaa...? mut 31 euroa on vähän liikaa mon makuuni, sehän tulee halvemmaksi jättää vaan tulematta, se maksaa vaan 25 euroa silloin
*hiljaisuus*
*hiljaisuus jatkuu*

- ei tätä voi peruttaa, se täti sanoo taas ja jatkaa, miks tä pitäis ees peruttaa? onko sun vaivat parantunut?
- ei oo parantunut,
- ei tätä sit mitää peruteta, täti tiuskaisee molle takaisin
- no kun mo en pääse tulemaan...
- miks sä et pääse tulemaan, täti mylvii puhelimessa
- no kun mo en pääse nyt vain tulemaan, ilmeni muuta ohjelmaa.
- miksi varaat tällaisen ajan, jos et pääse tulemaan?
- en tiennyt maanantaina, että molla tulee tärkeämpää tekemistä keskiviikkona samaan aikaan.
- no peruta se toinen meno, ei meillä täällä ole tosta vaan jaella aikoja, hammaslääkäri on tämän sulle kovalla työllä ja vaivalla varannut, et kyl nyt olis tarvetta tulla jos ei vaivatkaan ole parantunut.

(tässä vaiheessa päähenkilömme on hiiltynyt)

- siinäpaljoa työtä ja vaivaa tarvita kun istuu tietokoneen edessä ja katsoo seuraavan sopivan vapaan ajan...molla on ensimaanantaille varattu aika, tää oli vähän niinkuin tarkoitettu että mo tuun näyttää turpaani sinne, ja mo en näe tarvetta tulla näyttämään sitä erikseen tässä välissä.
- eiköhän sun kannata nyt vaan tulla tänne näyttämään lääkärille sitä turpaasi
- mikä sua vaivaa?! mä en pääse!
- miks sä et pääse? mikä menee sun terveyden edelle?
- mitä vittua se sulle kuuluu vaikka molla ei olisi yhtään mitään!
- sairas tapauksissa vain mo perutan tän.
- sä olet asiakaspalvelija perkele ja mo olen sun asiakas, et koita nyt uskoo et mo en tule!
- se maksaa sen 31 euroo sit
- ja muuten ei maksa, vaan sen 25 euroo koska mä vaan jätän tulematta.. ihan sama , vaihda alaa perkele!



jälki puintia kaverin kanssa asiasta messengerissä:

tuidu sanoo:
nyt se kantelee lääkärille ja ens viikolla ku meet, se ei anna puudutusta ja poistaa sulta kaikki hampaat :O

ZanDaami sanoo:
no ei se mitään kantele, ja vielä vähemmän poistaa, se on kiva lääkäri.

tuidu sanoo:
mitäs jos poistaakin? sitten voin vaihtaa nimimerkkiä suomi24 treffeihin "Hampaaton84"
sinuna menisin sinne lääkäriin vain ja peruisin sen toisen menon

ZanDaami Lecter sanoo:
Hampaaton 84.. sepä kuullostaa hyvältä

tuidu sanoo:
ajattele nyt.. jos joku joskus tulee ja huolii sut vaimokseen ja saatte lapsia,niin sitten teidän muksuja kiusataaan susta ulkona saarioisten mainoksen tyyliin

"meidän äidillä onkin enemmän hampaita kuin teidän äidillä"




...hirviömme kiittää ja kumartaa tästä tuidulle ja lähtee hammaslääkäriin kiltisti.

Päähenkilömme pohtii vkonlopun seikkaluja väsyneenä kuin koukussa pyristelevä hauki. Pöydällä lojuu junalippu ja kamera on täynnä kuvia Alaskan lehmistä, iltaisesta taivaasta, lammista, kallioista, ruohoon hukkuneista lasten leluista, omakotitalosta, Tampereen öisestä joen rannasta.
Kaikki lähti siitä kun päähenkilömme sai kahvivieraita...
ja kun kahvivierailija päätti lähti kotiin, hirviömme lähti mukaan, koukkasivat sitten Tampereen kautta ja jatkoivat matkaa ohi Helvetin järven... Päähenkilömme mietti monta kertaa matkan varrella, minne Jumalan seläntaakse hän on oikein nokkansa suunnannut. Matka vain jatkui jatkui ja jatkui... mutta sepä ei tuntunut päähenkilöämme haittaavan jolla oli mitä mainiointa matkaseuraa.

Päähenkilömme pohtiessa miten värittäisi tarinaa mahdollisimman monipuoliseksi sekä antoisaksi, hän saa puhelun joka keskeyttää koko kirjoittamisen hetkeksi. Jotain on nyt tapahtunut.

Päästyään perille, hirviö ihasteli silmät suurina, kuin viattomalla lapsella jäätelöä himoitessa, miten kaunista hänen ympärillään on. Hän tunsi samassa miten luovuus käänsi kylkeään hänessä ja täytti päähenkilömme inspiraatiolla.
Mutta itsetuntoa ei tämä vierailu kovasti hivellyt; hirviömme tulosta oli "hämymauku" ilmoitellut paikalliselle kissalle, joka kunnioitti päähenkilömme vierailua täydellisellä katoamisella. Järkyttynyt karvapallero ei suvainnut tulla paikalle vuorokauteen hirviön lähdönkään jälkeen.

Seuraavat 24 tuntia tuottivat hirviöllemme erittäin suurta mieli hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Kuullostaa härskiltä, mutta sitä se ei ole. Nimittäin puhdas raikas tuulonen saasteen täyttämällä iholla tuntui paremmalta kuin koskaan. Ja mikä sen mainiompaa kuin tuntea pehmeä sormi vasten ihoa mäntyjen kaareutuvan hiljaisuuden keskellä. Tai että saa tuntea itsensä ihailluksi, tai rakastetuksi. Päähenkilömme pohtii elämän syntejä ja syviä, tulee ajatukseen, onkohan hän koskaan tuntenut rakkautta. mutta se siitä aiheesta.

Mutta niin kuin aina, kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kotiinlähtö aika lähestyy, vaikka millään kotiin ei tahtoisi lähteä. Kiitos ja kumarrus kaikille ylläpidosta ja, että huolehditte minusta.

Juna saapui (valitettavasti) ajallaan asemalle ja paikkakin löytyi. alkoi 5 tunnin matka kohti Tamperetta. Hirviö torkahteli välillä puuduttavaan matkantekoon mutta heräsi joko siihen että meinaa pudota tuolilta, puheen sorinaan tai, että joku kävelee ohitse kuin norsulauma.

Tampereella päähenkilöämme koittaa yllätys. Juna kotin lähtee vasta kahden tunnin päästä. Juna-asema aukee tunnin päästä, eikä tietoa mitä tekisi vieraassa kaupungissa kahta tuntia. Kamera esiin ja menoksi. seikkailtuaan melkein tunnin tuossa ihmeellisessä kaupungissa, hirviömme päättää kaartaa syömään. vatsa täynnä on hyvä mennä takaisin juna-asemalle lukemaan päivän lehti, mitä sankarimme ei tietenkäään löydä mistään. Kello lähestyy kuutta ja matkan teko jatkuu. Päähenkilömme yrittää saada unta, mutta junassa on käsittämättömän hyytävää. konduktööri koitti saada vaunuun lisää lämpö, mutta pahoitteli vain, että enempää ei ole tehtävissä. Korvaustakaan moisesta hyytävästä matkasta ei saanut.

Aamuauringon hieroessa säteitään Turun uljaaseen näkymään havahtui päähenkilömme siihen, että Kairon jälkeen ei ole mitään muistikuvaa mitä on tehnyt. unta oli siis taas saatu muutama minuutti. Turun asemalla ihmetellessä mihin sitten matka jatkuu ennen arjen aloittamista, päähenkilömme törmää tuttuihin ja alkaa seikkailu jota en aiokaan tähän kirjoittaa...