Tarkoitusta elämälle. -
- Luonnon sokealle pilalle -
- Olet voimakas. Tuhatkertaiset valheet katseesi halkoo, vaan halkooko sitä pimeyttä, jonka takana ratkaisujen ratkaisut ovat. Taistelet velheita vastaan, valhe kasvaa valheitten juurista, sokeana kuin raskas ruoho kuolleitten haudoilla peittää se mustan maaperän ja saastuttaa ilman. Miksi raivoat, miksi taistelet?
- Olen syntynyt taistelemaan, näkemään, kärsimään ja raivoamaan.
- Voi olemista, voi olemisen tuskaa. Kammoavat tätä kasvettumaa. Väki katselee meitä ja nauraa, kun tuskissani vääntelehdin. Sydämeni nääntyy. Rakastaa minua kukaan ei voi. Jossakin kuiskasi taas joku ilkeitä sanojansa, etkö kuullut?
-Kuiskasi oman tuomionsa, se heikko raukka. Rakastaa ihmistä eivät ihmiset voi, valheitaan vaan, etkö sitä tiedä. Kamalata on elämä ja raakaa pyyteinensä. Myrkyttynyt on luonto ihmisessä ja kirottuna, kirottua koko elämänsä. Sopiutuako voisin? Rakastaako? Ei. Oikeudentuntoni ei salli. Niin kauan kuin voimaa on minussa, taistelen, vihaan.
-Vaan minä olen väsynyt ja kärsinyt kauan. Anna minun levätä luonasi kerran. Vaan se, joka kykenee vihaamaan, kykenee rakastamaankin.
Hän kietoi käsivartensa toisen kaulaan ja itki. Vaan toinen työnsi ne katkerana luotansa pois ja äänetön kirous liiteli hänen yhteenpuristetuilla huulillansa.
Sillä hän rakasti ihmistä, tulevaisuuden täydellisempää ja valheetonta ihmistä eikä omaa heikkouttansa eikä tuhatkertaisia tuskiansa.
Maria Jotuni - Kun on tunteet
Uusimmat blogimerkinnät
- Emperor's babe 08.03.
- Vihan ja katkeruuden esseet 06.03.
- (Se oli vain) Ajan kysymys 06.03.
- Jean Paul Marat'n vaino ja murha (Chant... 12.12.
- Tainaron 07.11.
- Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia 07.11.
- Dorian Grayn muotokuva 30.07.
- Rouva Bovary 10.04.
- Vanhus ja meri 03.04.
- Oikeusjuttu 03.04.