Kun ikkunapuitten varjo ilmestyi uutimiin kello oli seitsemän ja kahdeksan välillä ja minä olin jälleen ajassa ja kuulin kellon käyvän. Se oli isoisän ja kun isä antoi sen minulle hän sanoi: Quentin, annan sinulle kaikkien toiveiden ja halujen hautakammion. On kiusallista mutta varmaa että sen avulla tulet sinäkin hankkimaan itsellesi kaiken ihmiskokemuksen mielettömän summan joka soveltuu yksilöllisiin tarpeisiisi yhtä huonosti kuin hänen tai hänen isänsä tarpeisiin. En anna sitä sinulle jotta muistaisit ajan vaan siksi että silloin tällöin voisit unohtaa sen hetkeksi etkä käyttäisi viimeisiä voimiasi yrittääksesi voittaa sen. Sillä mitään taistelua ei koskaan voiteta hän sanoi. Niitä ei edes käydä. Taistelukenttä vain paljastaa ihmiselle hänen oman mielettömyytensä ja epätoivonsa, ja voitto on filosofien ja narrien kuvitelma.
Isä ja minä me suojelemme naisia toisiltaan itseltään naisiamme
Naiset ovat sellaisia he eivät opi tuntemaan ihmisiä me olemme sitä varten heillä on synnynnäinen epäluuloisuuden runsaus joka tuottaa satoa usein ja yleensä osuu oikeaan heillä on vetoa pahuuteen täydentämään sitä mitä pahuudelta puuttuu vetämään sen ylleen vaistomaisesti kuten ihminen unessa vetää ylleen vuodevaatteet tehdäkseen mielen sille otolliseksi kunnes pahuus on tehnyt tehtävänsä olipa se olemassa tai ei
William Faulkner