Kun syventyi tarkastelemaan tätä kirjallista maailmaa, siinä näki erilaisia ja silti kovin samanlaisia kohtaloita: eleganttia itsehillintää joka viime hetkeen saakka kätkee maailman silmiltä sisäisen onttouden, biologisen rappion; valjua syrjittyä rumuutta joka pystyy sytyttämään puhtaan liekin tuhkanpeittämään sydämeensä ja jopa kohoamaan kauneuden valtakunnan hallitsijaksi; kalvasta voimattomuutta joka hengen hehkuvista syvyyksistä ammentaa voimaa lannistaakseen kokonaisen ylimielisen kansan ristin juureen, omien jalkojensa juureen; rakastettavaa ryhtiä palvelemassa tyhjää ja ankaraa muodollisuutta; synnynnäisen petkuttajan väärää, vaarallista elämää, nopeasti kuluttavaa kaipuuta ja taitavuutta, - jos tarkasteli kaikkia näitä kohtaloita ja monia muita, saattoi ruveta epäilemään, tokko muunlaista sankaruutta onkaan kuin heikkojen sankaruutta. Ja minkälainen sankaruus voisikaan olla ajanmukaisempi kuin juuri se?
Thomas Mann