Naiset aina kuvittelevat että kun kaikki menee päin helvettiä tulee ennen pitkää simsalabim joku mies joka puhdistaa heidät kaikesta menneen kuonasta, kaikesta pettymyksen tuhkasta.
Tuhkasta luulee nainen nousevansa, siivin puhdistetuin.
Naiset luottavat, naiset toivovat, naiset uskovat, naisilla on jäljellä paljon lapsenuskoa vielä, ja kuka tietää onko se hyvä vaiko paha, mutta sitä on, ja se on kuin nainen tietäisi vuorenvarmasti että tukanpesu Kolera-altaassa aikaansaa sädehtivän kiillon hiuksiin.
Me teimme yhdessä mahdottoman mahdolliseksi. Sinä vapautat minua ja minä vapautan sinua. Mikään ei sido meitä toisiimme. Tulemme niin eri puolilta ja olemme silti samanlaiset. Ymmärrämme toisiamme yhtä ahnaasti ja yhtä kitsaasti kuin omaa itseämme.
Anja Kauranen
Uusimmat blogimerkinnät
- Emperor's babe 08.03.
- Vihan ja katkeruuden esseet 06.03.
- (Se oli vain) Ajan kysymys 06.03.
- Jean Paul Marat'n vaino ja murha (Chant... 12.12.
- Tainaron 07.11.
- Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia 07.11.
- Dorian Grayn muotokuva 30.07.
- Rouva Bovary 10.04.
- Vanhus ja meri 03.04.
- Oikeusjuttu 03.04.