"meidän isä synnyttää" sointui kauniisti mun ja ninni suista.
ja yhyy, voiko olla näin ikävä teletumppeja ja sitä huonetta
missä mulla oli aina maha kipee ja kaikkee muuta mukavaa?
mä haluan tonne leirille oikeesti takas.. ymmärrättekö? iiiiik,
vierotusoireita leiristä. voisin vaikka antaa kaikki mun saamat
315 € jos pääsisin viikoks leirille takas niiden ihmisten kanss.
taas ruikutan mutta ei voi mittää. onneks osa niistä ihmisistä
säilyy kuitenki vielä elämässä. "tytöt tykkää" soi muute leirin
takia aika hemmetin pahasti päässä. :D pelastakaa hmmph.
tytöt tykkää ja tytöthän tykkää. Enpä kerro mitä ninnnnnnni
oli vahnigosa laulanu. :') ihi ihi. voi että mulla on siis hauskaa.
näettekö mun yli hilpeyteni? aijaa, kivat sullekki. Dodih, moi. :D
--
Sun silmäs aina mä muistan,
niin yltäin murheen puistan.
Kun illoin panen maate
on mielessäni aate:
Minä sulle kihlat ostan
sinut vielä mä syliin nostan
Kun rakas niin olet sinä mulle.
Minä sulle haastelen:
Tuu mun MIEHEKSEIN!
Mökin paikan mä mettään raivaan
alle kaartuvan korkean taivaan,
viereen veen, joka venhettä kantaa
jonka aurinko kuultaa rantaa.
Koivun kaajan laidasta lehdon.
Siitä teen minä kiikkuvan kehdon.
Siinä lasta kun liekuttaapi,
unen saapi pikkuinen.
Tuu mun MIEHEKSEIN!
Olen minä sua kattellut, niin
kirkkotietä kun astellut oot yksinäs, allapäin.
Sinut sulkenut siunauksiin,
että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin.
En mä voi sulle onnea taata.
En mä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koetan antaa.
Kun mä nään miten LAHKEESI liehuu,
minun rinnassa rakkaus riehuu.
Sua ootan ja melkeinpä palvon,
yöni valvon aatellen:
Tuu mun MIEHEKSEIN!
--
"Olen kerännyt pienestä asti kiveksiä." -Niinan ja Ninnin öiset jutut. Keskusteltiin tosta aiheesta muuten uskomattoman kauan. haha.
--
I am the echo of your past. ღ sanoo:
hassua ko tuli kotiin ni täälpäi ei oo yhtää sääskiä eikä muurahaisia... :D
NINNI sanoo:
niiiiiiiiiiiii
NINNI sanoo:
mulkkuja on kyll
I am the echo of your past. ღ sanoo:
jaaha. no ne nyt kulkee aina mukana.
--
Tosi opettavainen se ihime puu tarina sielä leirilä muutes. Mä sain kyllä kokea sen raskaimman kautta, huhhuh. :D haaveet voivat totutua, mutta ei aina sillä tavalla millä ite aluks aattelee. :D