IRC-Galleria

Mutta en tiedä yhtään miten ja mitä siitä kertoisin.

Heräsin tänään tajuamaan kuinka ahdistava ihminen olen läheisilleni jos minussa herää pienikin epävarmuus paikastani toisen elämässä.
Osaan tukahduttaa ihmisten liekin ja hukuttaa ne kanssani järvenpohjaan taatakseni sen varmuuden tuoman olon että minä edelleen olen olemassa.

Tunnen itsestäni inhoa että olen tälläinen. Häpeän pahaamieltäni ja kadun sitä vaivaa mikä siitä koituu muille.
Haluasin olla vahva ja elää elämääni lunkisti ja luottaa siihen että kaikki on hyvin, emotionaalisesti puhuen.

En haluasi roikkua toisten lahkeissa kuormittamassa niiden elämää joista välitän.
Miksen voi tuntea tasa-arvoa.
Kuka minut alisti ja miksi olen alistettu.

Olen hyvin tyytymätön itseeni vaikka olen aina pitänyt kykyäni ajatella muiden tunteilla ja osoittaa kiintymystä hyvänä. Suurimaksi osaksi siitä on vain minulle vaivaa.

Lohtuna päivääni suo se että jätit osan itsestäsi petiini, on ainakin jotain josta pitää kiinni.