IRC-Galleria

Mutta en tiedä yhtään miten ja mitä siitä kertoisin.

Heräsin tänään tajuamaan kuinka ahdistava ihminen olen läheisilleni jos minussa herää pienikin epävarmuus paikastani toisen elämässä.
Osaan tukahduttaa ihmisten liekin ja hukuttaa ne kanssani järvenpohjaan taatakseni sen varmuuden tuoman olon että minä edelleen olen olemassa.

Tunnen itsestäni inhoa että olen tälläinen. Häpeän pahaamieltäni ja kadun sitä vaivaa mikä siitä koituu muille.
Haluasin olla vahva ja elää elämääni lunkisti ja luottaa siihen että kaikki on hyvin, emotionaalisesti puhuen.

En haluasi roikkua toisten lahkeissa kuormittamassa niiden elämää joista välitän.
Miksen voi tuntea tasa-arvoa.
Kuka minut alisti ja miksi olen alistettu.

Olen hyvin tyytymätön itseeni vaikka olen aina pitänyt kykyäni ajatella muiden tunteilla ja osoittaa kiintymystä hyvänä. Suurimaksi osaksi siitä on vain minulle vaivaa.

Lohtuna päivääni suo se että jätit osan itsestäsi petiini, on ainakin jotain josta pitää kiinni.

Ja huomasin että yksi niistä käsitteli asiaa josta meinasin tänään tulla tänne kirjoittamaan.

Nimittäin fantasiat.

Onko se hyvä juttu että ihmisillä on fantasioita? Fantasioihin pääsee karkuun karua todellisuutta mutta onko se siltikään hyvä.
Jotkut sanovat että pitää mielen virkeenä kun on fantaioita, enkä epäile tätä valheelliseksi teoriaksi.
Mutta se että mediassa luodaan kuva helposta ja täydellisestä elämästä, vartalosta, suhteista ja seksistä.

Miksi? No siksi että ihmisillä olisi fantaioita...

Mutta onko se hyvä että ihminen takertuu niin syvälle päässään olevaan fantasiaan että oma elämä tuntuu huonolta ja vaikealta, näytät rumalta eikä seksikään nyt niin hyvää ole.

Älkää ymmärtäkö väärin, fantasioin minäkin ja kuulun myös niihin jotka pahiten niihin takertuvat.

Jos ihmisille ei luotaisi kuvaa valheellisesta paremmasta, tämä kansa voisi oikeasti olla onnellinen.

Haluisin uskoa hyvään huomiseen.

Se nyt vaan on fakta että netti pursuu paikkoja joihin voisi blogin perustaa ja muokata siittä vielä juuri sellaisen kun haluaisi.

Toinen fakta on että en osaa ja olen liian laiska perehtymään näihin että jaksaisin taistella itselleni juuri sellaisen blogin kuin haluaisin.
Ei vaan toimi.

Tästä heräsi kysymys...
Tunnen itseni typeräksi. Tännehän minä aina kirjottelen ja ehkä joskus satunnaisesti joku kirjoitelmiani lukee. Joskin en usko että lukioita olisi yhtään sen enempää jossain bloggeriin taitelemassani blogissa kuin täällä.

Alan nyt siis virallisesti blogaamaan galleriassa.
Miksei... tää on helppo käyttää, tarpeeksi muokattavuutta minulle.
Eikä tarvi liiemmin huolehtia ulkoasujen kanssa sotimisesta.

Noniin nyt kun o turhat hiekat karisteltu lahkeesta voinkin siirtyä tähän päivään ja ilooni siitä että aurinko jälleen näyttäytyi.... No ei sen väliä. Olen aina halunnut aloittaa sen niin sanotun muoti blogin, vaikka en nyt mitenkään erityisemmin pukeudu, mutta pitäisi ainakin minut aktiivisena :))

Laitoin itselleni eilen rullat kun tulin suihkusta ja ajattelin jälleen että aamulla kun mulla on säihkyvät kiharat niin olen suloinen.
Kuten viimeksikin katsoin aamulla itseäni peilistä ja totesin kuinka typerältä kiharat näyttävät tämän mittaisessa tukassa
Tänään ajattelin vielä hieman kuvata, jos vaikka saisin ennakkotehtävät purkkiin ja tää oksentelu loppuisi.